SOPIVASTI SIKIN SOKIN

Niin vain vetelee marraskuu viimeisiään ja vuoden viimeinen kuukausi on täällä ihan just. Viime viikolla minusta tuntui kuin kesä olisi juuri eilen kääntynyt syksyyn ja  pitäisi alkaa kääntää ajatuksia jouluun, ajatus lähinnä hirvitti ja ahdisti. Sunnuntaina päätettiin suunnata keskustaan joulukadun avajaisiin  ja ihmisvirran kuljettamana kuljimme kohti Senaatintoria ja kun pääsimme perille, kirkon portailla lauloi kuoro kauneimpia joululauluja ja pian saapui Joulupukki vanhalla ratikalla. Yhtäkkiä minut valtasi kummallinen tunne, lapsia nauratti vaikka varpaita paleli ja huomasin kuinka mun suu kääntyi hymyyn, kaikki oli niin hyvin. Sieltä se tuli, aivan odottamatta ja ihan yks kaks, joulumieli, marraskuussa! En muista milloin olisin odottanut joulua ja nauttinut näin kovasti, tämä viikko on kuunneltu jo joulumusiikkia ja laitettu hieman joulua, ensi viikolla ajattelin suunnata jouluostoksille ja nauttia lisää glögiä ja pipareita, ehkä korkata myös joulusuklaat. Nyt kuitenkin vie

Tervehdys sohvan nurkasta, jossa istun pitkästä aikaa ihan yksin. Pienin on unilla terassilla ja isommat rakentavat legoilla alakerrassa, minä keitin kupin kahvia ja istahdin sohvalle ja nappasin koneen käteen. Takana on syksyn kiireisin viikko ja nauroinkin eilen, että tästähän nyt vain liplotellaan kevyesti kohti Joulua. Marraskuu on kohta puolessa välissä ja lämpötilat kohoavat päivisin +8 asteen tienoille, vettä sataa ja on pimeää... Minun puolestani voisi tulla jo lunta ja pakkaset. Marraskuu on yleensä ollut sellainen odottava ja pitkä, pimeys vie voimia eikä oikein tapahdu mitään jännää, paitsi tietysti isänpäivä ja mun synttärit.. Mutta tänä vuonna tälle kuulle on sattunut yhtä ja toista. Tanssikoulun näytökset tanssittiin viime viikolla, soolokisat kisattiin viikonloppuna ja lisäksi Helsingissä järjestettiin Estradi-tanssitapahtuma johon minun oppilaani osallistuivat. Viime viikko siis juostiin paikasta toiseen ja heitettiin miehen kanssa läpsystä vaihtoa kotiovella, sillä pi