SOPIVASTI SIKIN SOKIN

Olen opettanut tanssia yli 10-vuotta päätoimisesti, ollut mukana kisamaailmassa sen 10-vuotta niin kilpailijana kuin valmentajankin roolissa. Viimeiset pari vuotta myös oma poikani on ollut mukana kisamaailmassa ja olen siis päässyt katsomaan sitä maailmaa myös vanhemman roolista. Ajattelinkin kirjoittaa postauksen omista ajatuksistani kisamaailmaan liittyen. En koe, että minun ajattelu tapani on ainoa oikea, toimi kaikille, enkä todellakaan syyllistä muita tapoja ajatella ja kilpailla. Minun kisakasvatus voi olla juuri oikea vain meille,  se toimii juuri nyt ja voi olla että tulee muuttumaan lasten kasvaessa. Kilpailu sanana on aika kova, mutta toisaalta liittyy jollain tapaa elämään aina. Tanssikisoissa, joissa me käymme ei ole suoraan annettu tiettyjä juttuja joilla pärjää ja saa pisteitä. Tanssissa on ihanaa se, että kaikilla on oma tyyli ja omat vahvuudet ja silti kaikilla on sama lähtöviiva. Suomen ikäkausi- ja SM-kisoissa käytössä on 3D tuomarijärjestelmä, jonka pohja

Kuten instagramissa seurailevat tietävät, on meille kotiutunut uusi ruokapöytä ja tuolit. Nämä kaunokaiset ansaitsevat ehdottomasti oman postauksen, ihan jo siksi, että ne ovat niin ihanat ja myös siksi, koska niiden myötä voin avata meidän ajatuksia huonekalujen hankintaan liittyen. Meille tosiaan kotiutui Artekin pyöreä ruokapöytä pari viikkoa sitten. Pöydän halkaisija on 125 cm ja se on väriltään koivu/valkoinen laminaatti. Kun muutettiin tähän kotiin, arvoimme tosi kovasti otetaanko vanhaa pöytää edes mukaan, koska arvelimme sen olevan tähän tilaan liian suuri. En kuitenkaan ollut valmis luopumaan pöydästä, koska tykkäsin siitä ihan älyttömästi. Ajan kanssa kuitenkin ajatus vahvistui ja pöytä oli auttamatta liian suuri ja teki keittiön ahtaaksi. Olemme pitkään haaveilleet Artekin ruokapöydästä, ajatelleet, että joskus sitten... Mutta muuton myötä aloimme pohtimaan olisiko sen aika kuitenkin jo nyt, hetken arvoimme sopisiko tilaan paremmin pyöreä vai neliskanttinen pöytä, joho