Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on joulukuu, 2014.

Punaisesta riisuttu

Kuva
Tänä vuonna aloin fiilistelmään joulua jo heti marraskuun alusta. Odotin, että saan laittaa jouluvaloja ja vaihtaa tyynyihin jouluisempaa väriä, laittaa kuusen ja ihastella joululaatikon aarteita... No, maltoin mieleni joulukuun alkuun ja hupsista! koko joulun laittaminen alkoi tuntua puuduttavalta, tontut ja joulunpunainen ei napannut enää yhtään. Mutta, kuten aiemmin kirjoitin, joulumieli hiipi hiljalleen ja laiteltiin joulua kotiin pikku hiljaa. Tonttuset vasta viikkoa ennen joulua ja näin koti ja joulu tuntui hyvältä. Varsinainen joulustressi jäi potematta ja joulu lipui ohi jotenkin kumman äänettömästi, nythän se on jo ohi. Eilen tuumasin äidilleni, että tekisi jo mieli purkaa kaikki jouluinen pois, mutta hänen mukaansa loppiaisena vasta. Hassua, että näin aikuisiälläkin äitin sanat tuntuivat oikeilta. Niinpä ajatus joulukodista loppiaiseen saakka alkoi tuntua hyvältä, punaisesta ja tonttusista vain oli päästävä eroon! Kuusi ja tähdet saivat jäädä ja sohvatyynyt vaihtuivat vanho

Joulu vietetty ja snoukkakausi avattu!

Kuva
Joulu vietetty ja eilen ajeltiin kotiin jatkamaan lomailua. Oltiin siis joulun vietossa Kuopiossa ja nautittiin oleilusta ja hyvästä ruuasta äitini luona. Äiti oli laittanut kodin kauniin jouluisaksi ja kuusi odotti koristeitaan, jotka serkukset saivat kuusen oksille ripustaa. Kuusi koristeltiin aattoaamuna joulupuuron jälkeen ja sitten ulkoiltiin reippaillen isäni luokse ja takaisin "mummilaan". Ruuan jälkeen alettiinkin jo odottaa pukkia innolla, joka saapui muorinsa kanssa 16:30 koputellen ovelle. Lapsia jännitti, mutta lopulta kaikki uskaltautuivat pukin syliin. Lahjoja tuli paljon, mutta onneksi turhalta krääsältä vältyttiin, vaatteita ja legoja löytyi tänä vuonna poikien paketeista.  Minäkin olin ollut tosi kiltiinä ja pääsenkin harjoittelemaan valokuvaamista uudella kameralla ja shoppailemaan stokkalle. Lisäksi sain vielä Kalevalan kosmos kaulakorun, joka yllätti minut täysin (kuvan kerkesinkin jo laittaa instagramin puolelle). Kyllä tuo mun mies näköjään

3 yötä jouluun on...

Kuva
Nyt on jäänyt kirjoittelut aivan huomaamattani joulukiireiden keskellä. Bloggaaminen ei vielä ole löytänyt rakostaan päivärytmistä, eikä näköjään edes viikkorytmistä, mutta toivon, että se löytää sen ensi vuonna. Haluan oppia, kehittyä ja innostua lisää tästä hommasta. Äsken iski oikein ikävä tätä blogia ja tajusin etten ole kirjoittanut liian pitkään aikaan, tai kun ajattelin, että postauksissa pysyisi joku rytmi, itseni vuoksi. No mutta, jospa pikaiset moikat ja kuulumiset täältä sohvan nurkasta. Perjantaina alkoi loma ja syksyn kiireet loppuivat siihen, lumi satoi maahan ja joulumieli iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Lauantaina vietettiin perheen kesken pikkujouluja, laitettiin kuusi, leivottiin pipareita ja torttuja, syötiin jouluisia ruokia ja annettiin yhdet lahjat jokaiselle. Minä sain Oliverin itse tekemän liinan tai keittiöpyyhkeen (Oliver ei muistanut kumpi se oli), johon oli kirjailtu Suomen lipun rajat, kuulema olisi pitänyt tehdä kokonaan valkoinen ja sininen,

Vierailulla Joulupukin luolassa

Kuva
Parkkipaikka täynnä autoja, sekä lisäksi linja-autoja ristiin rastiin täyttämässä nekin paikat, jotka vielä vapaina olisivat olleet. Onneksemme pian kiertelyn jälkeen huomasimme suuren ihmislauman juoksevan kohti linja-autoja ja saimmekin auton pian parkkiin. Tämä suuri joukko ihmisiä oli saapunut aamulennolla Englannista ja luultavammin heidän matkansa jatkui takaisin lentokentälle, ehkä napapiirin kautta, ehkä suorinta tietä. Tuntuu hullulta, että joku perhe saattaa säästää vuosia päästääkseen tapaamaan Joulupukkia, nähdäkseen tonttuja ja valkean joulun (joka eräänä vuonna tuottikin suuren pettymyksen, sitä lunta kun on hieman vaikea taikoa...), kokemaan poroajelun ja päästäkseen todella vierailemaan Joulupukin kotiluolassa. Ja tiedän, että näitä perheitä on paljon, toki joukossa on paljon myös ns. rikkaita perheitä, jotka saattavat käydä useamminkin kuin kerran elämässään. Mutta, usein olen miettinyt, että onko se reissu heille sen kaiken arvoinen. Olen työskennellyt tonttuna ja näh

Hiipivä joulumieli

Kuva
Mahtavaa itsenäisyyspäivää kaikille! Me hypättiin aamulla autoon ja kohti Rovaniemeä ja perille päästyämme kävimme heti moikkaamassa Joulupukkia tonttuineen hänen kotiluolassaan. Takapenkillä oltiin enemmän kuin innoissaan ja etupenkillä tunnelma oli vielä hieman kireä johtuen matkan myöhästymisestä ja hieman hankalasta aamusta. No, matkalle päästiin kuitenkin ja mielikin muuttui iloiseksi kun pääsimme perille ja sukelsimme jouluisiin tunnelmiin. Tällä viikolla Joulumieli on hiljaa hiipinyt minunkin luokseni tuoden jonkinlaista rauhaa ja iloa päiviin. Kuluneella viikolla uskaltauduin jo laittamaan kotiin hieman punaista tuomaan joulun tunnelmaa. Minusta meillä oli jo melko jouluista, mutta Oliverille punainen on se joulun väri, joten pitihän sitä vähän laittaa. Torstaina pääsin pyörähtämään myös jouluostoksilla ja lähes kaikki lahjat onkin saatu hankittua. Alan siis olla melko valmis jouluun. Lasten myötä olen myös innostunut taas lähettämään joulukortteja. Olen aina tykä