2017/11/28

Ikävä

Eilen illalla nukutin Roopea, tuota meidän perheen pienintä ihmettä. Silittelin, suukottelin ja laulelin, minä puolestani sain märkiä pusuja ja pienien kynsien nipistelyä osakseni. Joka ilta me sulkeudutaan meidän huoneeseen, ihan kahdestaan ja joskus menee vartti, joskus tunti ennen kuin tuo pieni ihme nukahtaa ja huoneeseen tulee aivan hiljaista. Hetken makaan aina vierellä, silittelen ja ihmettelen, ennen kuin raaskin nostaa omaan sänkyyn jatkamaan unia. Tätä ennen olen peitellyt isommat pojat sänkyihinsä ja pienimmän nukahdettua on pieni hetki aikaa sohvalla miehen kanssa. Siinä me istumme hetken, katsomme tv:tä ja höpötämme turhia, joskus ihan asiaakin. Se pieni hetki illalla on korvaamaton, mutta miehen työreissujen vuoksi ne eivät ole jokailtaisia, joten ne kaikki mitä ehdimme viettää ovat arvokkaampia kuin uskoinkaan. Eilen illalla minut valtasi valtava kaipuu, ikävä ja suru. Silitin pientä poskea ja kyyneleet vain nousivat silmiini... Muutaman päivän päästä lähden työreissulle, yksin. Päätös piti tehdä aikoja sitten, onhan Roope silloin jo 10kk ja jää isänsä kanssa kotiin, ei minnekään hoitoon, vaan kotiin... Isän, toisen vanhemman kanssa, mutta miksi se ei tunnu oikealta, tai ei se tunnu väärältäkään, se tuntuu ikävältä.

Mieheni reissaa töiden puolesta paljon, se on ihan ok. Se on ihan ok minulle, se on ihan ok lapsille ja se on ihan ok kun keskutellaan kenen kanssa vain. Mutta entäs jos äiti joutuu lähtemään reissuun yksin, ilman lapsia, etenkin lapsen ollessa pieni? Se aiheuttaa keskustelua, kysymyksiä ja valitettavasti se aiheuttaa myös paheksuntaa. "Miten sä pystyt?" Apua, no eiköhän ne lapset pärjää..." "Mahtaa tulla ikävä?" Ja arvatkaa mitä! Totta helvetissä tulee ikävä, on jo nyt ennakkoon, olen itkenyt nyt pari kuukautta iltaisin, en ihan joka ilta, mutta monta iltaa. Maksaessani hotellia, itkin, maksaessani lentoja, itkin. Nyt varmaan mietitte, että miksi sitten lähdet? Tai miksi et ota Roopea mukaan? Niinpä, miksi, sitä olen miettinyt joka ilta, joka helvetin ilta ja aamu ja päivä ja aina kun  olen miettinyt koko reissua. Kuitenkin olen reissusta myös innoissani, erittäin innoissani! Olen lähdössä Performing Arts MM-kisoihin, ei tule ihan joka vuosi käytyä, itseasissa tämä on minulle elämäni ensimmäinen ja kuka tietää onko viimeinen. Siinäpä syy miksi haluan lähteä, en halua jättää tällaista tilaisuutta käyttämättä, haluan kokea ne kisat, haluan oppia niistä kisoista, haluan elää hetken tanssia ihan yksin itsekkäästi, hetken sitä mikä ennen lapsia oli minulle enemmän kuin mikään. Mutta sitä haluan siis elää vain hetken, sillä nuo pienet ihmeet ovat ajautuneet mun elämän ehdottomiksi ykkösiksi<3 Ja siis, tottakai olen saanut myös käydä todella kannustavia keskusteluita tulevasta matkasta, kiitos niistä niille ketkä ovat jaksaneet kuunnella mun lätinää ikävästä ja tsempanneet minua kohti tulevaa. 

Kisat järjestetään Varsovan lähistöllä, jossain pienessä kylässä, sinne mennään bussilla lentokentältä. Päivät kisoissa kestävät aamusta myöhäiseen iltaan, joten Roopen mukaan ottaminen olisi itsekästä, en usko että liikkuvainen vaapero viihtyisi päiviä sylissä tai rattaissa, illalla kyllä viihtyisi sylissä ja vieressä. Onneksi lapsillani on isä, joka huolehtii, ottaa syliin ja nukuttaa, silittää ja höpöttää, en usko että laulaa, mutta nukuttaa rakkaudella ja ennen kaikkea, opettaa nukkumaan ilman tissiä. Se mua kyllä myös vähän pelottaa, miten käy imetyksen... Olen yrittänyt lopettaa jo kuukauden, tai siis ajatellut lopettamista, mutta en halua! Loppuuko se väistämättä 5 päivän tauon jälkeen? Onkohan mitään toivoa jatkaa enää reissun jälkeen, okei tämäkin vähä itkettää.

Olen siis todella kova ikävöimään, vuosi sitten käytiin miehen kanssa kahdestaan NewYorkissa ja minä siis itkin aivan koko menomatkan ja kolme ensimmäistä iltaa ikävää. Lennolla mun vieressä istunut nainen varmaan luuli, että minulla on joku hätä tai vähintään synnytän siihen kun puhisin ja itkin, hahaha! Selvisin siitäkin ja reissu oli ihana, miksi en selviäisi tulevastakin, jospa nuo lapset ei minua unohtaisi viidessä päivässä...

Sen lisäksi, että olen aloittanut ennakkoikävöinnin jo hyvissä ajoin, sai tämä hektinen arki minut illalla ajattelemaan ja huomasin ikävöiväni myös perheen yhteistä aikaa, miehen ja minun kahden keskeistä aikaa, kiireettömyyttä. Olen palannut töihin ihan pienesti, osa töistä saatiin juuri purkiin ja aikatauluihin helpotus kun soolot kisasivat jo pari viikkoa sitten, mutta kun yhdistää miehen työt, minun työt ja lasten harrastukset, on kalenteri melko täysi. Voin rehellisesti sanoa, että vihaan miehen työreissuja, olisihan se ihanaa jos hän olisi joka ilta kotona, jakaisi jokaisen illan meidän kanssa, toisaalta enhän itsekään ole, keskiviikkoisin olen töissä. Tiedän myös, että on isiä ja äitejä jotka ovat kotona vielä vähemmän, elävät sitä elämää ja osaavat silti olla täysin onnellisia. Enkä minä siis halua valittaa, haluan uskoa että tämä kaikki on väliaikaista, ihan kohta ohi ja arki asettuu raiteilleen. Kyllä sitä usein miettii, onko mitään järkeä asua Oulussa, kun miehen työt on pääosin muualle... Ei ehkä ole, mutta toisaalta me ollaan ehkä vähän järjettömiä muutenkin, sopivasti hulluja. Saa nähdä mihin elämä meitä vielä kuljettaa, sillä eilen päätin, etten anna kiireen ja ikävän viedä minua mukanaan, en anna hymyn hyytyä, vaan taistelen hymy kasvoilla kohti tulevaa. Järjestän aikaa, unohdan stressin ja nautin. Koti olkoon sotkuinen jos siivous veisi yhteistä aikaa, ruoka olkoon pikaruokaa, jos se tuo perheen ruokapöytään yhtä aikaa, ilta venyköön pitkäksi, jos se on ainoa aika treffeille kynttilänvalossa. Tätä arkea kaikkine kiireineen me elämme vielä muutaman viikon ja sitten aion jättää sen taakse, sitten aion olla äiti joka ei ikävöi aikaa, vaimo joka ei stressaa työmatkoista ja Krista, joka nauttii elämästä vielä himpun verran enemmän. Toisaalta, joulun jälkeen arki taas hurahtaa käyntiin ja edessä on tiukka kevät niin miehen, kuin minunkin töiden vuoksi, mutta entäs jo vain hyväksyy sen, nappaa ne pienet ihanat hetket, ei stressaa ja nauttii juuri siitä elämästä mikä on tässä ja nyt, kaikkine kiireineen ja hetkineen, ainakin tuntee elävänsä. Ja onhan meillä asiat aivan pirun hyvin, enemmän kuin hyvin, työ mikä motivoi, mistä nauttii ja mikä elättää, lapset jotka antavat merkityksen jokaiselle pienelle hetkelle, puoliso joka tukee, rakastaa eikä tuomitse, ei silloinkaan kun arki ketuttaa ja tulee sanottua tyhmästi. Itseasiassa, elämä on aika jännittävää, uskalletaan elää sitä kaikkine mausteineen, joskus on juostava lujaa, että ehtii, mutta välillä on hyvä pysähtyä ja olla vain, katsoa ympärilleen ja nostaa hymy kasvoille.



2017/11/13

Isänpäivän hulinoita

Eilen vietettiin isänpäivää, joka ei nyt aivan ollut sellainen kuin toivoisi. Ei huolta, päivä oli ihana, mutta olisin toivonut sitä enemmän meidän perheen isälle erityisemmäksi ja rennommaksi. Aamu alkoi lasten tekemien lahjojen parissa, he herättivät isänsä ja juotiin yhdessä aamukahvit kera kakun. Kiireellä hieman, eikä ehditty nauttia yhdessäolosta kuin pieni hetki, mutta toisaalta koko perhe oli koolla sen hetken ja vaikka minulla oli hieman hoppu sai isä jäädä lasten kanssa viettämään päiväänsä. Viikonloppuna tanssittiin performing arts-soolo SM ja IKM kisoja täällä Oulussa ja minun aikani kului siellä ihaillen upeita tanssijoita joita Suomesta löytyy! 



Iltapäivällä, ennen finaaleja päätin ajella kotiin kahville ja nappasinkin koko miesjoukon kotoa matkaani, joten isänpäivä jatkui koko perheen voimin tanssijoita kannustaen. Hauskaa kuinka tuo mieskin alkaa jo muka jotain ymmärtää tanssista, antaa mielipiteitä ja jaksaa vähän jopa aiheesta keskustella. 
Kaikesta kiireestä ja aikatauluista huolimatta, oli päivä lahjoineen ja kakkuineen minun poikieni isälle omistettu. Onnellinen olen tuosta miehestä, jonka olen lasteni isäksi saanut, parempaa en osaa kuvitella. Lämmin, rakastava, tarpeen tullen tiukka, perheen tuki ja turva, lasten kiipeilypuu ja naurattaja, poikien esikuva ja paras syli, mieheni mun... poikien isi... iti... iskä <3 


2017/11/06

Supersankarit lastenhuoneessa

Tervehdys sateisesta syyssäästä, lumi suli ja mittari näyttää +6 astetta. Viime viikolla kaivettiin toppaa esille ja vuorauduttiin lämpöisiin, laskettiin pulkkamäkeä ja nautittiin talvesta, tänä aamuna matka kouluun taittuikin pyörällä. Mulle kyllä kelpaisi lumi, joten valkoista joulua toivon mä vain! Joko muuten vois laittaa ulos vähän "jouluvaloja"? On niin kovin pimeää iltaisin ja aamuisin, vai vieläkö malttaisin pari viikkoa...

Mutta joo, tarkoitus ei tosiaan ollut tulla kirjoittelemaan säästä, vaan meidän lastenhuoneen pienestä päivityksestä. Saatiin Petruksen kanssa valita mieluisia juttuja MaxPlaylta ja mikäs muukaan kuin supersankarit ja autorata olivat meidän 4-veen toiveena. Aiemmin huoneessa on ollut H&M:n automatto, joka on ihana automatoksi, mutta kooltaan hieman pieni isoon huoneeseen, eikä meinaa pysyä paikoillaan rajummissa autoleikeissä, tämä autorata ei karkuun lähde, eikä siihen voi kompastua. 

Lattiaan kiinnitetty autotie jää myös helposti maton alle, jos haluaa huoneeseen hieman pehmeämpää ilmettä ja se myös irtoaa jälkiä jättämättä, jos sen haluaa pois. Seinän ilme muuttui myös helposti seinätarrojen avulla, ei siis tapettia tai maalia, vaan helpot seinätarrat jotka saa asetella niin kuin itse haluaa. Meille tälle seinälle riitti yksi arkki tarroja, eli 15 kappaletta. Aluksi ajattelin tuunailla eri seinää, mutta sinne päätinkin laittaa muuta kivaa (siitä myöhemmin lisää).



Supersankariteemaa huoneessa jatkaa myös aiemmin hankitut naulakot ja uusi lelupussi. Nämä paperipussit on muuten aivan superhyviä ja kestäviä, vaikka paperia ovatkin, meillä vanhat kestäneet jo monen monta vuotta täysin ehjinä ja niissä on säilytetty niin leluja kuin pahveja ja milloin mitäkin, eivät siis ole suinkaan pelkkänä koristeena nurkassa olleet!

Tällä hetkellä huoneen omistajaksi ilmoittautuu Petrus 4-vee, mutta veljesten toiveesta myös isoveljen sänky on tässä huoneessa ja pojat nukkuukin samassa huoneessa sinne asti, kunnes perheen pienin muuttaa tänne ja isoin väistää takaisin omaan huoneeseensa. Sänkyyn paineli tänä iltana kovin ylpeä pieni mies, ihan omaan supersankarin nurkkaansa. 

Minulla on myös ilo kertoa, että koodilla "SIKINSOKIN" saatte MaxPlay verkkokaupasta ilmaiset postit 9.11 saakka!

Ihanaa alkanutta viikkoa!<3 Kiitos kun vierailit sivullani. 

2017/11/01

Aurinkoloma perheen kanssa (kuvat puhukoon...)

Tervehdys lumisesta Oulusta! Talvi tuli rytinällä, pakkanen ja valkoinen maa jättivät pimeän syksyn taakseen hetkessä. Saa nähdä kauanko tämä luminen talvi kestää, minä ainakin tykkäisin tästä enemmän kuin vesikeleistä. Syksy hurahti kyllä ohi jotenkin tosi kovalla vauhdilla, tuntuu että ihan just kaivettiin takkeja kaapista ja nyt syystakit on pakattu jo odottamaan kevättä. Me käytiin syyslomalla myös hieman pimeää ja kylmää paossa, kun matkustettiin Puerto Ricoon Gran Canarialle nauttimaan auringosta ja lämmöstä. 

Loma oli ihana, lennot menivät lasten kanssa hyvin ja koko perhe nautti. Roopelle kuljetettiin kaikki ruoat mukana ja lisäksi hän herkutteli hedelmillä, isommat nauttivat all inclusiven helppoudesta herkkuineen. Päädyttiin pakettimatkaan kaikilla herkuilla sen helppouden vuoksi, ja tätä uskallan kyllä suositella lapsiperheille! Meille tämä oli ensimmäinen laatuaan täysihoidolla, mutta tuskin viimeinen jos todella kaipaillaan lepoa, helppoutta ja lomaa. Viikko koostui levosta, lämmöstä, uimisesta ja yhdessäolosta. Lämpömittari kipusi joka päivä 25-30 asteen tienoille, ruoka oli hyvää ja touhua riitti. Pääasiassa päivät vietettiin hotellin altailla, toki käytiin myös rannalla, mutta lasten kanssa altaat veivät voiton. Meidän perheen isommat pojat on oikeita vesipetoja, eivätkä saaneet tarpeekseen uimisesta vaikka viettivät altaassa lähes koko päivän aamusta iltaan. Puerto Rico paikkana oli ihanan rauhallinen, mikään shoppailijan unelma se ei ole, mutta jos kaipaa vain lepoa niin suosittelen! Ja bussilla, taksilla tai vuokra-autolla pääsee shoppailemaan helposti isompiin kaupunkeihin. Meille riitti tosiaan tällä kertaa lepo ja uiminen. Mäkisyys tuo ehkä pientä haastetta, etenkin lasten kanssa, sillä jyrkät mäet ja pitkät portaat eivät ole välttämättä kaikkein parhaat vaunuille tai pienille jaloille. Meillä oli matkassa vain matkarattaat ja mies kävi niiden kans joka päivä lenkin, eikä kyllä mäkisyydestä valittanut, mutta ei hotellin ja rannan väliä monesti päivässä jaksanut kulkea. Toisaalta ihastuttiin paikkaan sen verran, että katseltiin bussimatkalla lentokentälle kaupungin alaosissa olevia hotelleja ja pohdittiin, että voitaisiin ehkä joskus tulla uudestaan. Puerto Ricossa huhuillaan aina olevan lämmin ja aurinkoista, joten sen puolesta se on aika varma valinta. Saa nähdä milloin päästään seuraavan kerran lomailemaan ja minne, ei tosiaan ainakaan säikäyttänyt tämä reissu lasten kanssa, päin vastoin... Meillä oli ihanaa! Kuvat puhukoon puolestaan... 














2017/10/17

Hyydytetty lohikakku


Olen lupaillut tämän kakun ohjetta tänne jo aikoja sitten, joten tässäpä teille! Kakun alkuperäinen ohje on jostain blogista (en valitettavasti muista mistä...) mutta se on elänyt hieman minun käsissäni ja siksipä uskallan jakaa sen "omanani" tänne. 

Hyydytetty lohikakku (laktoositon ja gluteeniton)

pohja:
1 pkt Real ruisreipää tai vastaavaa gluteenitonta leipää pakastealtaasta
100g voita 

Murskaa leivät ja sotke sulaneen voin kanssa, painele  leivinpaperilla vuorattuun irtopohja vuokaan. Laita pohja jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi.

täyte:

5dl kuhuokermaa 
200g yrttituorejuustoa
200g katkaraputuorejuusto
300g graavilohta
1 punasipuli
0,5 dl sitruunamehua
4 liivatelehteä
ruohosipulia oman maun mukaan. 

Vatkaa kerma kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää joukkoon tuorejuustot.
Pilko lohi, sipuli ja ruohosipuli pieneksi ja sekoita ne vatkattuun seokseen. 
Lämmitä sitruuna mehu ja sotke kylmässä vedessä levänneet liivatteet kuumaan sitruunamehuun.
Kaada liivatemehu koko ajan vatkaten seoksen joukkoon tasaisena vanana. 
Pyöräytä vielä koko seos ja kaada se jääkaapissa hetken odotelleen pohjan päälle. 
Anna hyytyä jääkaapissa yön yli. 

Irrota irtopohjavuoan reuna varovasti. Apuna voi käyttää esimerkiksi veitseä, jotta reunat pysyvät kakussa siistinä. Koristele oman maun mukaan lohisruusuilla, vihanneksilla, katkaravuilla tai millä vain. 

Nauti, tarjoile ystäville tai korista juhlapöytää, mutta varaudu jakamaan ohje kanssamaistajille ;)

Meillä tämä kakku on ollut kaikkien juhlien suurin suosikki, joka kerta joku haluaa ohjeen ja kakku katoaa hetkessä. Sen lisäksi, että tämä on taivaallisen hyvää, tästä saa helposti täysin gluteenittoman ja laktoosittoman, eikä tämän tekemiseen mene kuin hetki! Illalla kun teet, niin aamulla kakku on valmis syötäväksi! Koristeita tämä ei juurikaan mielestäni kaipaa, mutta senkin suhteen voi varioida mitä vaan, vain mielikuvitus on rajana. Herkullisia hetkiä kaikille!