2018/02/16

1-vuotias Roope


Roope on tänään 1-vuotta ja 13 päivää, aamulla oli ensimmäinen hammastarkastus ja hampaita komeilee suussa jo yhdeksän. Tähän asti hän on ollut suvun pienin, mutta eilen tilanne muuttui ja pojat saivat uuden serkun ja minusta tuli tuplatäti, niin ihanaa! Tuntuu kyllä niin hurjalta, että vuosi tuon pienen ihmisen kanssa on takana ja meidän vauvasta on kasvanut taapero. Mutta millainen 1-vuotias meillä asustaakaan...


Roope on 73cm "pitkä" pieni taapertaja, hän on veljeksistä selvästi pieni, ja painoakin oli alle 10-kiloa, toisin kuin veljillään 1-vuotiaana. Mistään pienestä hentoisesta ei voi tosin puhua, vaan hän on sopiva pieni pötikkä, melko voimakas ja tarmokas pieni pakkaus. Kaksi viikkoa ennen syntymäpäiviään Roope suuttui isälleen, joka ei antanut ottaa kaukosäädintä, kääntyi ja käveli metrin, siitä se sitten hiljalleen lähti ja nyt yritetään jo hieman juosta. Hän tahtoisi kiipeillä joka paikkaan, sohvalle nousee helposti ja sieltä tullaan yleensä alas pylly edellä varovasti, mutta nyt uusimpana villityksenä olisi nousta sohvan selkänojalle ja sieltä alas... Eilen tv-tason yksi tasoista lähti eteiseen, tutti löytyi pesukoneesta, kaukosäädin lelukorista ja legot paidan alta, kerkeäväinen kaveri siis. Ihana on seurata tuon pienen miehen touhuja, nimittäin hän tosiaan touhuaa koko ajan jotain, taapertaa kannellen leluja ympäriinsä, välillä heittäytyy pallomereen ja toisinaan kipuaa syliin. Rakastaa leikkiä keittiössä jos teen ruokaa, tyhjentää alalaatikkoa ja kipuaa sinne istumaan, odottaa että joku kerää kaikki tavarat takaisin ja aloittaa alusta.  Ruokapöydässä ei meinaa malttaa istua kun hetken, suurinta herkkua on jäiset marjat ja jugurtti, omilla sormilla syöminen kiinnostaa vaihtelevasti ja lusikan käyttöä on harjoiteltu aamupuurolla. Ei varmaan mene enää kauaa että oppii syömään ilman apua, sillä niin hyvin onnistuu jo lusikan käyttö silloin kun malttaa. Kun ruoka ei maistu, niin se heitellään lattialle ja sitten kiivetään pöydälle - siksi hankittiinkin valjaat syöttötuoliin, kun vaan muistaisi ne asentaa siihen... 


Roope rakastaa veljiään yli kaiken, jos pojat leikkii pihalla on pienin ikkunassa katsomassa isompien touhuja. Kun kerron että Oliver tulee kohta koulusta, Roope taapertaa ovelle odottamaan. Kun isoveljet sekoilee, Roope nauraa ja taputtaa aivan innoissaan. On niin ihana katsoa poikien välistä höpötystä, ovat niin tärkeitä toisilleen. Usein Roope myös kantaa isommille kirjan jota pitää yhdessä lukea ja painaa ääninappeja, äitin kanssa kirja ei ole yhtään niin hauska. Kun jostain kuuluu musiikkia, Roope alkaa heti tanssia, hän rakastaa tanssimista ja musiikkia. 



Luonteeltaan tuo meidän 1-vuotias on kuitenkin melko rauhallinen ja tarkkaavainen, vaikka hän kovasti touhuaa ja ehtii, on hän muiden lasten seurassa usein hiljaa ja tykkää seurailla muiden touhuja sivusta. Hän ei kovin paljon höpöttele, vaan sanoo vain ne sanat jotka osaa ja muutoin on usein hiljaa, katselee ja touhottaa omiaan. Sanavarastoa karttuu selvästi joka päivä ja välillä saattaa tulla höpötyshetkiä, mutta usein vain päättäväisesti yksi selkeä sana. Tällä hetkellä Roope osaa sanoa ainakin: ota, tätä, tissi, tiitti(kiitti), äppu - (lamppu ja loppu),  aai, äiti ja isi...  


Meillä asuu siis niin ihana pieni ihminen, että en tiedä miten kaiken tähän kertoisin. Hän on aivan oma persoona, ollut syntymästään saakka aivan erilainen kuin veljensä, olemalla kuitenkin niin selkeästi yksi tuosta veljesporukasta. Roope hurmaa ihmiset joka paikassa silmillään, hän katsoo syvälle silmiin ja hymyilee jos uskaltaa, kuuntelee aina tarkasti ja pohtii. Hän rakastaa halailla ja pussailla, olla sylissä ja lähellä. Yöt on vielä hieman harjoittelua, mutta eiköhän me tässä pian aleta nukkumaan ja lopetella imetystä, kun totutaan oikeaan maitoon... Hän tulee olemaan meidän viimeinen vauva, joten en jaksa stressata ja kiirehtiä, minua ei väsytä, joten hän on tervetullut viereen niin kauan kuin hän sitä vaatii. Meidän pieni ihme, hän on jo 1-vuotta ja vaikka välillä haluaisinkin pysäyttää ajan ja ihastella vain tätä hetkeä, en malta odottaa millainen tyyppi hänestä kasvaa. 


Onnea on olla tämän katraan äiti<3 

Tämän postauksen kuvat ovat ihanan Heliannan käsialaa ja ne otettu Helia photographyn kauniissa studiossa. 1-vuotis kuvat saatiin hoidettua viikonlopun Helsingin reissun yhteydessä ja en voisi enää enempää onnellinen näistä kuvista olla. Tarkoitus oli ottaa vain 1-vuotis kuvat Roopesta, koska ei päästy koko perhe paikalle, mutta niin vain minutkin huijattiin kuviin vaikka tuntui että näytän aivan hirveältä kiireisen ja hieman kiukkuisen aamun jälkeen. Kuvautilanne oli rento ja se aitous mikä näistä kuvista näkyy, on jotain niin maagista. Kaikki kuvat ovat niin Roopen näköisiä, en ymmärrä miten joku voikin tallentaa kuviin persoonan näin vahvasti. Nämä eivät ole vain kivoja 1-vuotiskuvia, vaan nämä todellakin ovat muisto siitä, millainen 1-vuotias meillä juuri nyt on.  


2018/02/15

1-vee bailut

Kuten lupailin, synttärit saavat oman postauksen ja se tulee tässä! Tämä oli hieman unohtunut tuonne luonnoksiin, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, eikä niistä juhlista nyt vielä niin kauaa ole, vasta 11 yötä!


Roopen 1-vuotis synttäreitä tosiaan juhlittiin toissa sunnuntaina yhdessä läheisten kanssa. Juhliin saapui Kuopiosta minun perhettäni ja täältä Oulusta miehen siskon perhe ja Roopen kummi. Ei siis mitään suuria hulinoita, mutta kuitenkin ne niin tärkeät ihan ekat synttärit. Sain valita juhliin kattaustarvikkeita ihanasta Somiana-liikkeestä ja siitä kirjoittelinkin aiemmin täällä, lisäksi haettiin vielä ilmapallot samaisesta liikkeestä perjantaina ja ne oli kyllä juhlien ehdoton hitti. Itseasissa niitä palloja lentelee meillä edelleen ja vain yksi pääsi karkaamaan taivaalle eteisestä... Juhlissa ei ollut tosiaan mitään sen kummempaa ohjelmaa, ei tuo 1-vuotias vielä sellaisen päälle oikein ymmärrä. Mutta koska jotain halusin isompien lasten iloksi järjestää niin ilmapallojen lisäksi leikittiin ongintaa, josta jokainen lapsivieras sai onkia oman pienen yllätyspussin. Roope otti innoissaan vieraita vastaan, repi haltijoissaan lahjoista nauhoja ja papereita, sai ihania lahjoja ja kaiken huipuksi sai maistaa synttärikakkua, joka tosin ei (onneksi) ollut hänen mielestään niin suurta herkkua. 



Kakun kanssa meinasi tulla hieman ongelmia kun pitkästä aikaa päätin leipoa sen itse ja poiketa omista tottumuksista, eli en tehnyt perinteistä kermakakkua. Leivoin pohjan pakkaseen hyvissä ajoin, koska tykkään leikata pohjan jäisenä ja sulattaa vasta sitten, tänne asti kaikki sujuikin hyvin... Täytteeksi tein daim-vaniljavaahtoa ja kun lauantai-iltana täytin kakkua se levisi alustalle juuri kun nostin viimeisen kerroksen kakun päälle. Hetken meinasin jo luovuttaa, mutta sitten tajusin, että vain yksi kerros välistä oli antanut periksi ja purkamalla homma pysyisi vielä kasassa. Niinpä poistin välistä lahonneen osan ja kakku hieman pieneni, mutta riitti vallan hyvin juhlaväelle ja vielä seuraavan päivän rääppiäisiin. Kakun kuorrutin vielä voikreemillä ja koristeiksi askartelin viirin, paahdoin muutaman mini vaahtokarkin, nappasin ruukusta eucalyptuksen oksan ja laitoin karhut tallustelemaan, sekä tietenkin yhden kynttilän. Lopulta olin aivan tyytväinen kakkuun ja täytyy sanoa, että se oli superherkullista! Lisäksi tarjoiltiin pizzaa ja salaattia, donitseja, macaronseja ja kakkutikkareita. Kaikki vieraat saivat siis mahansa täyteen ja suut makiaks. Kiitos kaikille, ketkä saapuivat juhlimaan meidän 1-vuotiasta <3 


Siitä, millainen tyyppi tuo meidän 1-vuotias on, kirjoitan ihan oman postauksen ja se löytyy täältä heti huomenissa! 


2018/02/02

Pallomeri olohuoneessa (+alekoodi!)

Enää 1 yö ja meidän vauva täyttää 1-vuotta! Juhlasuunnitelmat on hyvällä mallilla, mutta toteutus ei oikein etene... hyvin suunniteltu on puoliksi tehty, eiks nii? Tänään onneksi vielä päivä aikaa siivota, leipoa ja hoitaa kaikki juoksevat asiat. Itseasiassa me juhlitaan Roopea vasta sunnuntaina, mutta lauantai menee töissä ja kummipojan juhlissa, joten sinne ei ihmeitä voi jättää. Tekemistä siis riittää ja juhlat ansaitsevat sitten ihan oman postauksen herkkuineen.

  puolella olen jo hieman vilautellut meidän Roopen synttärilahjaa joka saapui hieman etukäteen, enkä mitenkään malttanut odottaa synttäreihin asti. Meidän olohuoneessa on pallomeri! Mies piti minua aluksi hulluna kun eräänä iltana tämän netistä bongasin, seuraavana päivänä puhuin hänet jo ympäri ja lopulta meille kotiutui Geffer groupin verkkokaupasta tämä ihana harmaa pallomeri. Geffer Group on Oululainen yritys joka on syntynyt vanhempien halusta tarjota lapsille jotain uutta ja innovatiivista. 



Pallomeri on ollut meillä nyt noin viikon ja se on ollut aivan huippu! Välillä pallot lentelee ympäri olohuonetta, mutta sitten pelataan "kuka saa eniten palloja mereen" ja heitellään palloja isompien poikien kanssa ja jokaisesta mereen osuneesta pallosta saa pisteen. Roope ihmetteli palloja pari päivää, istui ja nauroi pallomeressä, kunnes keksi heittäytyä selälleen ja nyt jo heittäytyy itse sinne mahalleen ja kun palloja tulee yli laidan, hän odottaa, että joku kerää ne ennen kuin leikki voi jatkua. En uskalla sanoa kauanko tämä pysyy näin suurena hittinä, mutta jotenkin jaksan uskoa, että tämä löytää tiensä leikkeihin aina uudelleen ja uudelleen. Nyt alkuun kun kaikki muukin leikki on olohuoneessa, saa pallomeri koristaa olohuonetta. Jossain vaiheessa se varmasti löytää tiensä Roopen omaan huoneeseen, mutta ei nyt, eikä varmasti ihan heti...


Kurkkaa ihmeessä Geffer groupin verkkokauppaan, sieltä löytyy kaikkea puolapuista pallomeriin ja julisteista bobbleseihin. Sunnuntaihin (4.2.18) saakka saat koko verkkokaupan valikoimasta -15% koodilla KRISTA15!! Shoppailemaan voit hypätä suoraan TÄSTÄ!


*pallomeri saatu: Geffer group Oy






2018/01/23

Vauvan oma huone ja ihana pumpuli-yövalaisin (sisältää alekoodin)

Vuoden vaihteessa alettiin miettimään, joko siirrettäisiin Roope omaan huoneeseen nukkumaan. Tähän asti pinnasänky on ollut meidän sängyn vieressä, josta minun on ollut helppo nostaa Roope syömään tai laiskoina öinä ihan vaan jatkamaan unia meidän vieressä. Nyt yösyötöt on hiljalleen vähentyneet ja välillä rinnalle tullaan ihan vaan hengailemaan, pitämään äitiä tuttina. En ole kiirehtinyt yösyöttöjen lopettamista ja pääosin meillä syödään enää kerran tai kaksi kertaa yössä, mutta yöt on muutoin melko levottomia. Huomaan, että Roopen uni häiriintyy melko helposti, hän nukkuu ensimmäisen pätkän todella hyvin omassa sängyssään, eli noin 21-00:00, jolloin me viimeistään ollaan menty nukkumaan... Hän herää kun mennään huoneeseen, ei syö, mutta nousee seisomaan ja rauhoittuu hetken silittelyn jälkeen, jonka jälkeen unet jatkuvat 1-2h hieman levottomana. Jos edes yritän poistua sängystä, vaihtaa asentoa tai laittaa puhelinta laturiin nukkumaan tultua, hän herää ja lopulta luovutan ja nappaan rinnalle... Alettiin siis miettiä, jatkuisiko unet pidempään jos saisi nukkua hieman kauempana minusta. Välillä pinnasänky on ollut irti meidän sängystä, mutta silloinkin on hyvä tuuri jos ei herää kun me astellaan huoneeseen...


Päätin hieman kysellä instagram seuraajien mielipidettä asiaan eilen. Tein siellä siis sen enempää selittelemättä kyselyn "omaan huoneeseen vai ei" ja tulokset jakoivat porukan kahtia.  Sain myös sitä kautta tosi kivoja viestejä ja moni kehui unien parantuneet oman huoneen myötä hurjasti. Käyn pientä taistelua itseni kanssa, enkä ole ihan varma olenko valmis siirtämään Roopea ihan kokonaan oikeasti omaan huoneeseen, mutta meidän huoneen yhteydessä on pieni huone, "walk-in-closet", joka sai muuntua Roopen omaksi pieneksi huoneeksi. Huoneessa on yhdellä seinällä isot peilikaapit, toisella seinällä ikkuna, yhdellä ovi ja neljännelle avautuu ovi, eli yhtään kokonaista seinää ei siis huoneessa ole. Meidän vaatteet mahtuu hyvin peilikaappeihin, joten huoneen muuta tilaa ei juurikaan tarvita, vaan se on kerännyt roinaa ja kiristänyt mun hermoja.Välillä huoneessa oli jo selkeä tarkoitus, kun miehen levarit olivat siellä, mutta nyt on olleet jo vuoden laatikoissaan, joten niillekään huonetta ei tarvita. Niinpä päätin, että kokeillaan ja ensi yönä sitten Roope saa nukkua omassa huoneessa, ainakin hetken, ehkä. Sänky on kyllä niin helppo vetäistä meidän sängyn viereen tuolta, että jos alkaa illalla tuntua, niin saatan vielä hieman pelata aikaa tämän oman huoneen nukuttamisen kanssa.

Mutta, ainakin pääsin hieman sisustelemaan!




Huoneessa on tällä hetkellä siis pinnasänky, ikean pieni pöytä ja jakkarat, automatto, sekä vaaterekki, johon laitoin Roopen paidat ja haalarit. Väriä ja lämpöä huone vielä kaipaa ja lattialle ajattelin jotain isoa tyynyä missä voisi itsekin illalla makoilla kun nukuttaa ja vaaterekin alle pohdin koreja, joihin saisi muutamia leluja. Pääosin lelut saavat siis edelleen olla olohuoneessa, siellä kuitenkin päivisin aikaa vietetään. Saa siis nähdä mitä tänne pieneen huoneeseen vielä keksin. 

Yksi huoneen katseen vangitsija ja ihastuksen kohde löysi jo paikkansa kun EK for kids:in pupmpuli-yövalaisin pääsi vihdoin seinälle! Olen ihaillut tätä valaisinta pitkään, mutta sille ei ole ollut oikeaa paikkaa ja tarvetta, ennen kuin alettiin pohtimaan tätä vauvan omaa huonetta. Pumpuli-valaisin on osa EK for kids-mallistoa, joka on Kuopiolaisen pariskunnan Emilia ja Joni Åmanin käsialaa. Tämän ihanan malliston tarina on alkanut vuonna 2016. Mallisto on syntynyt visiosta luoda jotain uutta lastenhuoneen sisustukseen, tuotteet ovat lapsenmielisiä, leikkisiä, mutta tyylikkäitä. Jos tyylikäs lastenhuoneen sisustus ja kotimaisuus ihastuttaa, niin suosittelen kurkkaamaan Ek for kidsin nettikauppaan

Meille valikoitu Pumpuli-yövalaisin vanerin värisenä, kaipasin valkeuden keskellä jotain lämpöä ja vaneri ihastuttaa tällä hetkellä kovasti. Valaisinta on saatava neljässä värissä, vaneri, pinkki, minttu ja valkoinen, värillisten pinta on maalattu liitutaulumaalilla, joten siihen voi kirjoittaa halutessaan vaikka runon liiduilla. Minä laitoin valaisimen seinään ja johdon vedin suhteellisen tiukalle seinään, ettei sitä saa vedettyä kokonaan sänkyyn, eikä testikäytössä ainakaan ollut ongelmia, vaan Roope keksi heti miten lamppuun saa valon ja miten se sammuu, mutta ei onneksi sen enempää johdosta sitten kiinnostunutkaan. Valaisimen voi myös laittaa tasolle, sillä se on muotoiltu niin, että se toimii sekä seinä-, että pöytävalaisimena.  Minulla on ilo myös kertoa, että tammikuun loppuun saat tämän ihanan valisimen hinnasta -15% koodilla Krista18 !!  Kurkkaa oma suosikkisi täältä! Myös pöydältä löytyvät kirjain palikat ovat muuten EK for kids:in valikoimasta!

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!!


... saa nähdä nukutaanko meillä omassa huoneessa yöt vai onko oma huone vain päiväunikäytössä... 




2018/01/22

Juhlasuunnittelua osa 1

En käsitä, että mun pieni vauva täyttää ihan kohta jo 1-vuotta! Siis en kestä, että vauvavuosi on ihan loppumetreillä ja sitten meillä ei enää ole vauvaa, vaan taapero! A P U A ! Okei, kuopus tulee aina olemaan mun pikkuvauva, voi Roope parkaa... Mutta niin, 1-vuotis synttärit siis lähestyy ja niiden valmistelu on alkanut. Perjantaina pääsin valitsemaan juhliin kattausjuttuja ja pohtimaan enemmän juhlien teemaa. Suunnittelun aloitin vierailemassa ihanan Somianan showroomilla! Kuinka moni Oululainen tiesi tästä ihanasta kaupasta? Minä onnekseni löysin tämän ihanan juhlakaupan syksyllä etsiessäni paikkaa, jossa saisi heliumia ilmapalloihin. 




Somiana on lahjakauppa, joka toimii netissä, mutta perjantaisin voi myös vierailla heidän Showroomillaan osoitteessa Kallisenhaara 3, 90400 Oulu klo 11-15. Nettikauppaan voit kurkata täältä! Valikoimasta löytyy juhlatavaroiden lisäksi erilaisia julisteita ja muuta piensisustusta.

Yhteistyössä Somiana:n kanssa pääsin siis valitsemaan juhliin sopivia juttuja, ja valinnan vaikeushan siinä lopulta iski. Sain ihanaa palvelua ja lopulta meidän mukaan lähti ihana setti kattaukseen ja lisäksi valittiin vielä ilmapalloja, jotka haen ensi viikon perjantaina täytettyinä. Juhlien värimaailma tulee olemaan maanläheinen, ripauksella vihreää. Nyt pitäisi alkaa suunnitella kakkua ja muita tarjottavia, ihanaa järjestää juhlat! 



Muuten viikonloppu menikin taas hurjan nopeaa. Perjantai-iltana Oliverin treenit, joiden aikana pyörähdin itse salilla ja sitten olikin hyvä mättää tacoja maha täyteen treenin jälkeen... Lauantaina olin töissä iltaan saakka, mutta sunnuntaina nautittiinkin koko perheen vapaapäivästä pitkästä aikaa! Sunnuntaina napattiin perhe autoon ja pyörähdettiin kaupungilla pitkästä aikaa, käytiin ravintolassa syömässä ja iltapäivällä saatiin vielä Roopen kummi kahville. Ai niin, sunnuntaina myös päätin kokeilla olisiko meidän masterseille kysyntää ja arvatkaa mitä, ne meni heti! Kyselyä tuli aivan hurjasti ja lopulta tuolit muuttivat uuteen kauniiseen kotiin samaisena iltana. Kun luopuu jostain, voi toteuttaa uusia haaveita ja tänään meille kotiutuikin jotain mistä olen haaveillut jo pitkään, siitä lisää myöhemmin kunhan se pääsee arvoiselleen paikalle. Keittiön pöydän ympärillä komeilee nyt kaikki meidän kodin tuolit, joten uudet lähtivät tilaukseen tänään ja niiden pitäisi tulla vielä tämän viikon lopulla tai viimeistään ensi viikon alussa... 

Että sellaisissa tunnelmissa meni meidän viikonloppu ja nyt uuteen viikkoon uusin kujein!