2017/05/14

Millainen on äiti?

Löysin puhelimen kätköistä kyselyn joka on odotellut siellä jo pari vuotta ja näin äitienpäivän kunniaksi päätettiin istua poikien kans sohvalle toteuttamaan se. Kysymykset olen siis kopioinut aikoinani jonkun facebook päivityksestä, mutta nyt oli juuri oikea aika tehdä tämä homma tänne blogiin. Kysymyksiin on siis vastannut mun ihana pojat, perheen isoveljet Oliver 9-vuotta ja Petrus 3-vuotta. Poikien vastaukset olivat miehekkääseen tapaan melko lyhyet ja ytimekkäät. Kaikki vastaukset on kirjoitettu juuri niin kuin ne poikien suusta tulivat. Melkoisen ihania vastauksia sain ja näitä voi muistella vielä pitkään <3 

1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle? 

O: Että se rakastaa minua
P: että rakastat mua!

2. Mikä tekee äidin onnelliseksi?

O: noo... kun siivoaa oman huoneen.
P: Että mää rakastan.

3. Mikä tekee surulliseksi? 

O: No ku kiukuttelee
P: Ku mää kiroilen.

4. Miten äiti saa sinut nauramaan? 

O: No ku se tekkie kaikkia hassuja juttuja ja aamulla kutittaa selästä.
P: Kun äiti tekee hassuja juttuja.

5. Millainen äitisi oli lapsena?

O: en minä tiiä
P: No semmonen kauhee ihminen.

6. Kuinka vanha äitisi on? 

O: 31-vuotta
P: no tosi vanha!

7.Kuinka pitkä äitisi on? 

O: aika lyhyt
P: 6 metriä

8. Mikä on äitisi lempipuuhaa? 

O: nukkuminen
P: Että sä leikit.

9. Mitä äitisi tekee, kun et ole itse paikalla? 

O: Tuijottaa telkkaria
P: On kaupassa.

10. Jos äidistäsi tulisi kuuluisa, niin miksiköhän?

O: Se on niin hassu
P: No siksi, koska se on niin kivvaa!

11. Missä äitisi on tosi hyvä? 

O: ruoan laitossa
P: Rakentamaan pikkulegoja.

12. Missä äitisi ei ole kovin hyvä lainkaan?

O: Missähän se ei olisi hyvä... pleikalla pelaamisessa, koska se ei osaa käyttää ees ohjainta.
P: Pyöräilemisessä

13. Mitä äitisi tekee työkseen? 

O: Opettaa tanssia
P: Tanssii ja riehuilee.

14. Mikä on äitisi lempiruokaa? 

O: ristotto
P: enpä tiiä.

15. Miksi olet ylpeä äidistäsi? 

O: Koska se on maailman paras äiti.
P: Koska se on niin kivvaa.

16. Jos äitisi olisi joku sarjakuvahahmo, kuka hän olisi? 

O: Iines-Ankka
P: Mustekala, tanssimustekala.

17. Mitä sinä ja äitisi teette yhdessä? 

O: Siivotaan ja herkutellaa, joskus vaan siivotaan.
P: Leikitään.

18. Mitä samaa on sinussa ja äidissäsi? 

O: Ollaan samassa perheessä.
P: Se, että me ollaan rohkeita.

19. Mitä eroa teissä on? 

O: Äiti ei oo poika.
P: Mä en tiiä...

20. Mistä tiedät, että äitisi rakastaa sinua? 

O: Koska se sanoo joka ilta.
P: Siitä ku sä oot aina rakastanu mua.

21. Mikä on äitisi lempipaikka, minne mennä?

O: Sänky, koska sä tykkäät nukkua! 
P: töihin.

Voi noita ihania, herättivät minut aamulla aamiaisella ja lahjoilla, suukoilla ja haleilla. Tänään vietän ensimmäistä äitienpäivää kolmen pojan äitinä, enkä osaisi enempää toivoa. Onnea on olla äiti kolmelle ihanalle pojalle<3



Ihanaa äitienpäivää kaikille äideille! 

2017/05/12

Meidän vauva 3kk!


Tämä lienee hyvä aloittaa kliseellä "aika juoksee", mutta niin se todella tekee kun perheeseen kuuluu yksi työhön hukkuva mies, harrastavat lapset, töitä äitiyslomalla harrastava äiti ja pieni vauva. Onhan tämä onneksi meidän syksyn arkea paljon kevyempää ja kieltämättä maistuu ihanalta, onneksi tähän saa tottua edes hetkeksi. Kesää ja koko perheen lomaa odotellessa näin on aika hyvä. 



Meidän pienin hurmuri tuli viime viikolla jo 3 kuukautta ja voin sanoa, että nämä 3 kuukautta ovat olleet elämäni parasta aikaa. Isoveljet ovat vauvaa kohtaan ihania, huolehtivat ja rakastavat. Vauva taas itse on maailman rennoin tyyppi, hymyilevä ja tyytyväinen. En pysty edes valehtelemaan, että meillä olisi jotenkin haastavaa tai vauva-arki raskasta, koska ei ole, ei yhtään. Pieni herra kasvaa hyvin rintamaidolla ja korvikkeita ei ole tarvittu ollenkaan. Kotiin on ennakkoajatuksista poiketen hankittu leikkimattoa ja sitteriä ja ne on ihan lemppareita! Leikkimatolla viihdytään jo pitkiä pätkiä ja isoveljet käyvät välillä leikkimässä vierellä, laittamassa musiikkia ja höpöttelemässä niitä näitä. Leikin jälkeen maistuu yleensä maito tai uni, joskus ehtii tulla liian iso väsy ja silloin on otettava pienet unet ennen kuin jaksaa syödä hyvin. Yöllä meillä syödään kerran tai kaksi, yö kestää noin 22-07, joskus aamu alkaa hieman aiemmin ja onneksi välillä unta riittää hieman pidempään. Aamulla valvotaan pari tuntia ja sitten otetaan sellaiset tunnin unet, iltapäivällä sitten pidemmät unet ulkona vaunuissa jos vain ollaan kotona. Onneksi unet maistuu melkein missä vain ja liikkuminen ei herraa juuri häiritse. Muutamat mahaitkut on koettu, mutta pääosin tämä jäbä on oikeasti vain tyytyväinen! Meillä ollaan melko paljon sylissä ja nautitaan vauvasta täysillä. Voisin suukotella tätä pientä ihmettä aamusta iltaan ja on aivan parasta kun hän nukahtaa syliin ja tuhisee siinä. Tästä vauva-ajasta minä olen ainakin nauttinut täydestä sydämestäni ja aion nauttia jatkossakin - tämä on ihanaa! Toivottavasti saadaan jatkaa samoilla meiningeillä jatkossakin, ei passaa liikaa kehua, ettei kelkka käänny ;) Innoissani kyllä odotan millainen tyyppi meillä kasvaa, tuntuu, että joka päivä opitaan jotain uutta ja rakkaus vaan kasvaa! 


2017/05/08

Sopivasti sikin sokin on ihan sikin sokin jatkossakin

Olen suistumassa täysin raiteilta ja sisustusjutut ovat tuntuneet viime aikoina jotenkin väkinäisiltä. Blogi ei ole päivittynyt koska olen pohtinut koko homman tärkeyttä minulle... Kun aloitin blogin kirjoittamisen, se oli pitkän pohdinnan ja haaveilun tulos - lopulta uskalsin. Blogi on tuonut minulle paljon uusia tuttavia, haasteita ja mahtavia mahdollisuuksia. Muistan, kun pohdin nimeä blogille, en halunnut sen viittaavaan liikaa johonkin tiettyyn genreen. En ollut valmis kirjoittamaan vain sisustusjuttuja, mutta toisaalta se on usein tuntunut luontevimmalta ja usein blogini muistetaankin sisustusjutuista. Nyt kun perhearkea värittää kolme poikaa, on itsestään selvää, että tämä nuorimmainen vie ajatukset sisustuksesta hieman muualle, ajan taju on hieman tipotiessään ja kuvaaminen kotona ei suju ihan tuosta noin vain. Selityksiä selityksiä...

No, viikko sitten päätin etten enää edes yritä päivittää blogiani, odottaako muka joku edes sen päivittyvän, tuskin, kuka tätä nyt lukisi? Tänään tämä ajatus jo naurattaa, ketä varten minä kirjoitan ja miksi otan tästä paineita? Eihän se ollut tarkoitus kun tähän hommaan lähdin! Tiedän myös, että siellä ruudun toisella puolella on joukko ihmisiä jotka luette näitä mun höpinöitä ja joku teistä saattaa jopa joskus odottaa näitä, joten päätin ottaa itseäni niskasta kiinni, vilkaista peiliin (olisittepa nähneet tuon yhdistelmän) ja lopulta rohkaistua taas kirjoittamaan.

Eihän takana mikään vuosisadan hiljaisuus toki ole ollut, mutta ihailen suunnattomasti niitä kenen blogi päivittyy tasaiseen tahtiin muutaman kerran viikossa, niihin jää myös helposti koukkuun! Nyt kevät auringon lämmittäessä maistoin päiväkahvia terassilla ja mieleeni juolahti sen sata ja yksi aihetta joita voisin kanssanne jakaa. 

Sopivasti sikin sokin siis edelleen sisustaa  ja poimii pieniä onnen hetkiä ihan tavallisesta arjesta. Ehkä vihdoin kuitenkin uskallan antaa itsestäni hieman enemmän, kuten olen uhkaillut jo aiemmin. Tästä eteenpäin Sopivasti Sikin Sokin on entistä enemmän sikin sokin, sopivassa suhteessa sisustusta, lapsia, arkea, minua, hyvää ruokaa ja mitä ikinä keksinkään! Luvassa myös jotain kivaa teille lukijoille ja sen vuoksi kannattaa myös käydä seurailemassa @sopivastisikinsokin_krista instatiliä! 



Ihanaa ja aurinkoista kevättä kaikille ihanille jotka täällä vierailivat <3 Kommentit piristää ja ovat aina yhtä jännittävää luettavaa ;)

Kiitos! 

2017/04/12

Virvon varvon...


Virvon varvon tuoreeks terveeks 
tulevaks vuodeks
vitsa sulle, palkka mulle!


Virvontalorua oli harjoiteltu veljesten kesken koko viikko, kunnes tuli sunnuntaiaamu ja tämä äiti tajusi, että oksat on edelleen metsässä, ja koristeet pöydällä... No, pieni aamulenkki saksien kans metsään ja nippu oksia matkaan ja lapset pöydän ääreen koristelemaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 




Minun piti vielä käydä hieman maistamassa työntekoa 10-12, joten sinne jäivät lapset isänsä kanssa oksia koristelemaan... Virpomaan pääsivät lopulta vasta kun tulin kotiin, koska isi ei kuulema osannu tehdä heistä oikean näköisiä. Minä yritin saada molempia pukeutumaan noidiksi, mutta en onnistunut. Lopulta meiltä lähti matkaan pieni pupu ja Batman. Isoveli tarttui pienempää kädestä ja he kiersivät kotikadun oikein reippaasti ovelta ovelle ja herkkusaalis oli valtava, joten voinette arvata kuinka onnellisia lapset olivat! 


Meidän ovellakin kävi varmaan 30 virpojaa ja herkutkin oli loppua kesken, mutta onneksi löydettiin jemmasta vähän lisää, eikä tarvinnut ketään käännyttää pois. Minusta palmusunnuntain pienet virpojat ovat sellainen kevään merkki ja on ihanaa kun joku tänä päivänä uskaltaa pimpottaa ovikelloa ja toivottaa Hyvää Pääsiäistä ihan tuntemattomille ihmisille! Hymyssä suin avasin oven jokaiselle pienelle ja isommallekin virpojalle, ja lapset olivat myös innoissaan meillä käyneistä virpojista ja antoivat palkkioita itsekin heille. Tätä perinnettä jatketaan kyllä niin pitkään kun lapset vain siitä jaksavat innostua, ehkä ensi vuonna saan puettua heistä vaikka velhoja, jos siis itsekin olisi hieman skarpimpi ja hankkisi jotain asusteita valmiiksi... Nyt kaikki löytyi kotoa valmiiksi ja kun pojat ei liikoja halunneet, en voinut pakottaa, reippaina olivat kuulema lorun lausuneet ja hymyssä suin kiittäneet palkkioista. 


Kävikö teillä virpojia ja vaalitaanko teillä yleensä tätä perinnettä, onko noita ainoa oikea virpoja vai voiko vuonna 2017 olla mikä vain? Meillä ainakin kävi niin noitia, velhoja, kissaeläimiä, kuin sarjakuvahahmojakin - ihania lapsia suut suuressa hymyssä. Kiitos kun kävitte! 







2017/04/04

Kevättä kohti


Päivät vierii ja kevät alkaa olla täällä, tänäänkin mittari on näyttänyt parhaimmillaan +9 astetta. Ihanaa! Yhtäkkiä meillä asustaa 2kk ikäinen vauva joka hymyilee ja huutelee iloisena, tänään hän nukkui myös ensimmäiset unet paikallaan olevissa vaunuissa, hän ei oikein viihdy jos rattaat ei liiku, mutta me harjoitellaan! Tänään unta riitti tunnin verran ja sillä välin mä kerkesin imuroida ja löysin vihdoin myös kameran laturin, pian siis luvassa parempia kuvia puhelinräpsyjen sijaan. 


Ihan hurjaa, että ensi viikolla on jo pääsiäinen ja tulevana viikonloppuna olisi vuorossa virpomisoksien koristelua ja lasten kuskausta, että saavat virpoa tutuille. Ehkä siis pitäisi huomenna laittaa myös vähä ohraa kasvamaan, kun sitä tuolla muutama pussi odottaa jo kolmatta vuotta - hups. 


Viikonloppuna vietettiin aikaa ihan vain perheenä ja pyörähdettiin kaupungilla koko perheen voimin. Kaupungille lähtiessä nappasin kuvan itsestäni kun yhtäkkiä tajusin seisovani yksin eteisessä noin 2 minuuttia sen jälkeen kun olin laittanut lapset ovesta ulos ja autoon. Nimittäin siinä vaiheessa kun koko muu perhe oli saatu pakattua autoon, tajusin itse olevani kotihousuissa, tukka takussa ja ilman meikkiä! Meillä tosiaan asustaa yksi erittäin temperamenttinen ja kovalla omalla tahdolla omaava 3-vuotias jonka kanssa lähtöhetkissä aika usein unohtaa täysin, että ei itse ole lähtövalmis, ellei ole tajunnut laittaa itseään ensiksi... Mutta kun yhtäkkiä siis koti hiljeni ja käytössä oli yhtä aikaa kaksi kättä, ei yhtään vauvaa, eikä kiukuttelevia lapsia niin heitin noin kahdessa minuutissa pikaisen meikin kasvoille(bb-voide, aurinkopuuteri, kulmat ja ripset), harjasin hiukset ja vaihdoin vaatteet ja tsädää, peilistä katsoi ihan ihmisen näköinen minä! 


Lauantai-iltana pyöräytin vielä mokkapalat, kun lasten isovanhemmat tulivat kahville. Sunnuntai menikin sitten ihan vain kotona ja illalla kävin hieman tanssimassa! Ehkä siksi tämä viikko onkin tuntunut erityisen aurinkoiselta ja kivalta... Tanssiminen ja treeni yleensäkin tekee ihmeitä! Ihanaa päästä kunnolla liikkumaan raskauden jälkeen - kohti kesää ja omaa kroppaa!