2017/08/13

Helppo kakku (viimeisen?) kesäpäivän kunniaksi

Eilen paistoi aurinko, lämpötila kohosi 23 asteeseen, lapset viihtyivät ulkona ja tehtiin pihahommia. Ihana kesäpäivä kokosi perheen yhteen, tuntui melkein lomalta. Saatiin myös miehen siskon perhe kylään ja halusin kesäpäivän kunniaksi tarjota jotain ihanaa ja kesäistä, mutta helppoa ja nopeaa ettei se veisi aikaa ulkoilulta. Niinpä muistin tämän helpon kakkuvinkin johon olin törmännyt instagramissa (en vaan kuollakseni muista kenen feedistä).


Kakun pohja on suklaata ja riisimuroja, täytteeksi valikoitui vaniljajäätelöä, kermavaahtoa, mansikoita ja mustikoita. Uskallan suositella, sillä tämä oli todella herkullista! 

Paitsi että kakku oli hyvää, se oli todella helppo tehdä, joten tässäpä tekovaiheet:

1. Sulata suklaalevy mikrossa. (itse tein taloussuklaasta)
2. Kaada sulaneen suklaan joukkoon riisimuroja sen verran, että "taikina" tuntuu jämäkältä. (Kaadoin ihan summassa, sen enempää mittailematta.)
3. Lado seos kahteen osaan leivinpaperilla vuoratulle alustalle ja painele tasaiseksi ympyräksi. 
4. Anna hetken jähmettyä jääkaapissa. 
5. Nosta toinen pohja tarjoilualustalle, täytä mieleisillä täytteillä, nosta toinen pohja päälle ja koristele. 
6. Nauti! 

Ainoa mikä kakussa oli hankalaa, oli kova pohja... Tein pohjan jo aamulla jääkaappiin ja nostin sieltä suoraan täytettäväksi, joten se oli melkoisen kova ja lohkesi leikattaessa vähän mistä sattuu. Suosittelisin siis pientä hetkeä huoneenlämmössä ennen täyttöä ja tarjoilua. Meillä täytteenä oli tosiaan jäätelöä, joten kakku oli syötävä heti. Mutta, pienestä lohkeilusta huolimatta tämä oli niin hyvää, että tätä tehdään varmasti vielä monen monta kertaa! 

Tänään sit sataakin vettä ja ilma on melko harmaa, mutta ei anneta sen lannistaa vaan nautitaan sateen ropinasta. Mä lähden vähä maistamaan työntekoa, sillä muutama innokas tanssija haluaa jo tanssimaan, joten kisaohjelmien teko alkakoon! 

Ihanaa sunnuntaita kaikille! 

2017/08/03

Puolivuotias hurmuri

Siis en vaan ehkä kestä, että puolet vauvavuodesta on takana ja meidän pieni rakkaus täyttää tänään puoli vuotta! Meidän puolivuotiaasta on kasvanut maailman suloisin hymypoika, joka rakastaa hymyileviä ihmisiä, lämmintä syliä ja leikkihetkiä. On niin hurjaa kuinka kovaa tahtia nuo pienet ihmiset kehittyy ja kasvaa. Puolessa vuodessa hän on oppinut niin paljon uusia taitoja ja joka päivä tuntuu, että hän on hieman isompi ja taitavampi kuin eilen. Ruoka maistuu ja innolla maistellaan kaikkea uutta, myös sormiruokailua on harjoiteltu ja se on Roopen mielestä kovin kummallista ja hauskaa. Imetys on kuitenkin ruokailuista vielä tärkein ja näin jatketaan vielä ainakin sinne 10kk ikään jos kaikki hyvin menee.



Liikkumaan olisi kova tahto, mutta eteenpäin ei vielä olla keksitty miten pääsisi, ympyrää rullataan hurjaa vauhtia ja pakilla ajaudutaan milloin minnekin nurkkaan. Istuminen sujuu jo hienosti ja stokken newborn set vaihtuikin reilu viikko sitten baby settiin ja sekös vasta siistiä onkin, kun saa istua ilman syliä ihan itse. Syöttötuolissa syönnin lisäksi taputellaan pöytää, tiputellaan tavaroita, jos joku vaikka nostaisi ja nauretaan ja höpötellään. Ihana kun saa koko perheen pöydän ympärille ihan kunnolla. 

Yöunet maistuu omassa sängyssä aamuyöhön ja sitten jatketaan äitin vieressä... päivällä parhaat unet tulee rattaissa, joista Roope heräilee aina höpötellemään ja rapistelemaan kirjaa joka roikkuu turvakaaressa. Omat varpaat on edelleen yks maailman parhaista jutuista ja ne menee suuhun jatkuvasti ja sukat ei pysy jalassa yhtään! Hän rakastaa myös musiikkia ja "laulaa" kovasti mukana jos isoveljet innostuvat laulamaan. Asiaa on myös paljon ja kiljuminen ja virkayskä on keksitty huomion saamiseen. Useimmiten höpötykset alkaa rattaissa myös juuri ennen nukahtamista ja silloin sieltä kuuluu vain "öpöpöpö..." tai "vauvauvauva", maailman söpöimpiä pieniä asioita. 

Tänään oli myös neuvola heti aamusta ja meidän pieni herra oli taas kasvanut hienosti ja oli niin reipas että! Saatiin myös poikkeuksellisesti rokote joka yleensä annetaan vasta 1-vuotis neuvolassa,  koska ollaan lähdössä syksyllä ulkomaille. Niinpä saatiin yksi ylimääräinen rokote tosiaan jo tänään ja sit 1-vuotiaana uusiksi. (Reissusta lisää myöhemmin...) 

Niin vain on mennyt puolikas vuosi huijauksella, mutta sydämeni pohjasta hymy huulilla voin sanoa, että olen nauttinut joka hetkestä täysin tämän pienen ihmisen rinnalla. Innolla odotan mitä kaikkea saammekaan kokea tämän pienen hurmurin kanssa. Seuraavaan puolivuotisen mahtuu taas niin hurjan paljon kaikkea, että en halua sitä liikaa pohtia, vaan nauttia jokaisesta päivästä päivä kerrallaan.


Onnea Roope 6kk! 

2017/07/12

Kesä maistuu lomalta

Heinäkuu on täällä ja meidän perhe viettää kesälomaa! Äitiyslomalaisen arki on muuttunut lomaksi kun kotona häärää kaksi vanhempaa lasten kanssa, kotityöt jaettuna kahdelle tai ihan vaan yhdelle ilman sylikaveria tuntuu niin iisiltä, lomalta. Loma aloitettiin risteilyllä ja hotelliyöllä, ja viime viikko oltiin ihan vain kotona, ilman kiirettä, suunnitelmia ja stressiä, oltiin vain. 


Sunnuntaina ajeltiin Kuopioon mun kummitytön rippijuhliin ja voi mikä kaunotar mun ensimmäisestä kummilapsesta onkaan kasvanut. Sain kunnian siunata hänet kirkossa ja niin ylpeä olen hänestä, etten osaa sanoin kuvailla. Nyt hänestä tulee myös ihan virallisesti meidän nuorimman kummi, kun rippikoulu on käyty. Juhlat olivat ihanat ja sää mitä parhain. 

Kun Kuopioon asti oli ajeltu, vietettiin pari päivää vielä mun äidin luona ja nautittiin perheestä, hyvästä ruoasta ja kesästä. Eilen illalla ajeltiin yötä vasten kotiin ja olipa vain ihana herätä omasta sängystä tänä aamuna. Koko perheen (eli miehen) lomaa on jäljellä vielä puolitoista viikkoa, joten rentoilu saa jatkua. Nyt vain toivon, että aurinko ja helteet tekee paluun, koska tää sadesää pistää minussa jonkun megasiivousvaihteen aina päälle ja tänään alotin sit vaatekaappien läpikäynnin... Toisaalta, ihanaa et saan tehdä järjestelyä rauhassa kun isi leikkii lasten kans. 

Kaappeja siivotessa ehdotin miehelle, et pitäskö meidän taas muuttaa, et tulis heitettyä kaikki ylimääräinen pois, tai edes leikkiä muuttoa... Haha. Päätin siis jatkaa kaappien raivausta huomenna, ehkä vaan kuitenkin leikin muuttoa ainakin toistaiseksi. Huomaa, että takana on kiireistä arkea ja sen perään alkanutta vauva-arkea, kun on päässyt kaapit sekaantumaan ja täyttymään, mut onneksi ei kovin pahasti ja asia on varmasti nopeasti taas hoidettu kuntoon. 

Sisustusinspiraatio on myös napannut minusta otteen ja seuraavana on vuorossa makuuhuoneen piristys, mutta ensin piristyy kaikki meidän talon kaapit!

2017/06/19

Olohuoneen uusi matto

Sattumusten summa ja meidän olohuone sai uuden ihanan maton! Olohuone ei ole oikeastaan kaipaillut ollenkaan uutta mattoa, sillä edelleen tykkään House doctorin block-matosta kovasti. Block on vieraillut myös meidän makuuhuoneessa kun olohuonetta on koristanut Annon jalpaikka, joka meni pilalle ja Elloksen uni, joka kuitenkin lopulta päätyi äitini luokse. Joka kerta block on siis palautunut takaisin koristamaan olohuonetta...


Eräänä aamuna istahdin sohvalle nauttimaan aamukahvia, nappasin 3-vuotiaan poikani kainaloon ja tsädäm, hän potkaisi mun kahvikupin lattialle. Kahvit kaatui kauniisti matolle ja roiskui pitkin seiniä ja tv-tasoa... Vahinkoja sattuu, matto pois lattialta odottamaan pesua, seinien pyyhintä ja uusi kahvi tulille. Lopulta tuli pestyä lattiat ja kahvikin maistui hyvältä poika kainalossa lasten ohjelmien pyöriessä taustalla. Siinä tuijottelin valkoista lattiaa ja kirosin mattoa joka ei mahdu pesukoneeseen, joka siis pitäisi pestä - joo, olen laiska - ja samalla haaveilin helppohoitoisesta matosta. Toisaalta olohuone alkoi tuntua kovin fiksulta ilman mattoa, eipä tarvitsisi stressata ja siivous olisi helppoa... Todellisuudessa kaipasin mattoa heti kun sen olin siirtänyt odottamaan pesua.


Samaisena päivänä silmiini osui Facebookin sisustusryhmässä kuva, jonka joku oli napannut Helsingin Stockalta. Kuvassa komeili alelappu ja pappelinan mattoja! Pappelina, tuo muovimatto josta olin hiljaa haaveillut niin kauan, mutta mitä en koskaan uskonut meille hankkivan ihan rehelliesesti hinnan vuoksi. Satsaan mieluusti laatuun, mutta tekstiilien kanssa olen hieman ailahtelevainen ja ne vaihtuu huomattavasti huonekaluja useammin, joten lähemmäs 1000 euron matto ei ole tuntunut fiksulta hankinnalta. Mutta, matot jotka kuvassa komeilivat olivat kauniin värisiä ja hinta isoimmassakin alle 300e, mutta niin, ne olivat Helsingissä... Päätin kokeilla onneani ja raapustin ujosti tekstin pieneen sisustusryhmään jossa olen jäsenenä, ja kysyin olisiko jollakin onnistunut toimia minulle ostajana ja postittajana. Ja uskokaa tai älkää, samaisena iltana omistin jo kyseisen maton, koska eräs minulle täysin tuntematon ihana naishenkilö tarttui pyyntöni, kävi ostamassa maton ja lähetti sen minulle! Ihanaa, että maailmassa löytyy vielä ihmisiä jotka ovat valmiina auttamaan, haluavat auttaa ja tekevät sen hymyssä suin. Tälle naiselle lähetän tuhat kiitosta ja toivon, että jonain päivänä saan laittaa hyvän kiertämään ja auttaa häntä tai jotakuta muuta. Erityiskiitos myös kyseiselle terapiaryhmälle, jossa saan olla mukana ja josta moisia ihmisiä löytyy. 


Nyt meidän olohuoneessa ihastuttaa uusi ihana matto, joka on helppo pitää puhtaana, tuntuu ihanalta jalan alta, on juuri oikean kokoinen ja ah, se vaan on niin täydellinen! Pappelina mono, fossil grey <3 
Block odottaa edelleen pesua ja pesun jälkeen se pääsee koristamaan meidän makuuhuonetta. 

Kuvissa matto on vielä hieman kurtussa postituksen jälkeen, mutta muutamassa päivässä painui tasaiseksi ja mikä parasta, tämä pysyy paikallaan kovemmassakin leikissä! Lupaan käyttökokemuksia lähempänä syksyä, mutta ensivaikutelma on ainakin mahtava.

Arvatkaa muuten mitä mies toi kotiin eräänä päivänä... Oulun karttajulisteen ja kuulema oli tilannut myös Kuusamon, haha... Kohta meidän seinät todella on yhtä karttaa, kuten edellisessä postauksessa naureskelin. Hän ei ollut edes lukenut postaustani ennen ostoksiaan. Mies sisustaa... 

2017/05/30

Sisustusjuttuja ja savoa!

Heippa, nyt olisi vuorossa pitkästä aikaa hieman sisustusjuttuja - jee! Tämä vauva-arki on vienyt mennessään täysin, eikä sisustaminen ole jotenkin kiinnostanut yhtään. Kesän lähestyessä ja arjen tasaantuessa, uuteen rytmiin tottuneena alkoi taas sisustusjutut nostaa päätään ja saivatkin yks kaks yllättäen ihan uutta intoa heräämään minussa. 


En tiedä kuinka moni lukijoista (varmaan aika moni) tietää, että olen täysin rehellinen "puhdas jalkainen" savolainen, kuten meillä päin sanotaan. Vaekka en niin levveesti viännäkkää, eekä murre oo niin vahva, ee se savolaesuus minusta minnekkää oo männynnä, vaa ihan on yks osa minu elämöö ja minua ihtiä. Kova iäninen oon, eli puhun kovvoo mikä kuuluu savvoon, mutta ossoon olla hilijaaki ja kieroksikkii savolaesia väettävät, mutta siit en tiiä, suatan vähä ollaakkii, aenaa tuo selekä vaevoo sillon tällö! (ja tähän älkööt kielipoliisit vaivautuko, en oikeesti osaa savoa niin hyvin- haha!) No mutta, asiaan siis... Tosiaan Kuopiosta olen kotoisin ja Rovaniemen kautta Ouluun löytänyt, joten juliste joka osui keväällä silmiini oli pakko saada! Niitä myytiin Kuopion Design Marketissa, jonne en itse päässyt, mutta ihana ystäväni sen minulle sieltä shoppaili ja sain kotiin muistutuksen omasta kotikaupungista. 


Tavallaan olisi myös kiva hankkia juliste Rovaniemestä, koska sielläkin asuttiin monta vuotta. Muutettiin sinne mieheni kanssa ekaan yhteiseen kotiin, ostettiin siellä ensimmäinen oma asunto, tultiin vanhemmiksi ja päätettiin mennä naimisiin, joten suuria muistoja niiltä ajoilta, elämäni parhaimpia! Jos tuo Kuopio saisi kaverikseen Rovaniemen, olisi ehkä jonon jatkoksi ostettava vielä Oulu, koska täällä meidän perheestä tuli kokonainen, täällä olen ollut onnellinen joka päivä ja jos täältä joskus lähdemme, haluan palan Oulua mukaani, tai jos asumme täällä aina, voisi kotikaupunki seinällä oli hauska juttu. Ja entäs sitten miehen kotikaupunkin... kohta meidän seinät on yhtä karttaa...

Palataanpas kuitenkin hetkeksi Kuopioon... Julisteet ovat alkaneet kyllästyttää ja olenkin laittanut kiertoon kaikki muut paitsi Artekin juhlavuoden julisteen ja Kuopion. Kuopio on myös miehelleni ja meille yhdessä tärkeä paikka. Kuopiossa menimme kihloihin eräänä aurinkoisena päivänä 2008, Kuopiossa sanoimme myös tahdon eräänä maailman kauneimpana heinäkuun helteisenä päivänä 2012. Kuopio, tuo ihana kesäkaupunki, kotikaupunki ja juureni. Hassua miten tuollaisesta yhdestä julisteesta voikin saada niin paljon iloa ja kuinka se saakin ison merkityksen kun asiaa pysähtyy pieneksi hetkeksi miettimään. Kuopio, me muuten tullaan ensi viikolla käymään! Uskallanpa suositella tuota ihanaa kaupunkia muillekin näin kesän kynnyksellä, siellä on ihmisen hyvä olla ja torilla voi kuulla jopa ihan sitä oikeaa savon murretta. Hanna Partasen lihapiirakoita nauttiessa kannattaa siis pysähtyä hetkeksi kuuntelemaan ja saattaa alkaa vaikka hymyilyttää :)


Pian luvassa lisää sisustusjuttuja, kunhan muutama uusi juttu saapuu meille ;) Ja tottakia pikkuherran kuulumisia kun 4kk:n ikä saavutetaan! Ihanaa kesää kaikille, jospa se löytäisi pian tänne Ouluunkin! 

ps. Kuopio julisteita muuten saa täältä:
http://www.blawhigraphics.com