Featured Slider

Arjen piristys

Uusi viikko, uudet kujeet. Mun viikonloppu oli kovin työntäyteinen ja lauantai ja sunnuntai menikin aamusta iltaan töiden parissa. Eilen pitkän viikonlopun huomasi pienoisena väsymyksenä, jonka lapset osasivat käyttää hyväkseen ja oltiin vailla yhtä ja toista ja mikään ei oikein ollut hyvä. Just niin maanantai kun olla vaan voi. Maanantai on ennen ollut mun lempparipäivä, mutta nykyään sunnuntai on kirinyt ohi ja luulen, että ensi syksynä kelkka kääntyy taas kun meidän arkirytmi muuttuu eskarin, hoidon ja mun töiden suhteen tyysti.


Eilinen tosiaan meni ihan täysin kotona, hieman siivoillessa ja lasten kanssa touhutessa, ei edes lähdetty pihalle kun oli niin hirveä sää. Paitsi isommat toki ulkoilivat sitten kavereiden kanssa. Tänään meidän oli tarkoitus käydä vähän Jumbossa ja muuta, mutta hypättiinkin aamulla bussiin ja käytiin vaan lähikaupassa ja tultiin kotiin jatkamaan eilen kesken jäänytta siivousta. Kohta saadaan myös mun ystävä kylään ja viikko alkaa selkeästi taittua parempaan päin. 


Eilen tosiaan oli illalla vanhimman pojat treenit keskustassa ja tsemppasin itseni viemään hänet ja kiertelin treenien ajan kaupungilla. Kun väsyttää ja tuntuu ettei arki vaan starttaa, mä piristän usein itseäni kukilla. Yleensä ostan viikonloppukukat, kuten moni tietää, ne on yleensä jotain marketin tulppaaneja tai muita kauppareissulla helposti napattavia, mutta eilen oli saatava maanantaikukat ja siihen ei ihan tulppaanit riittäneet. Olin sen verran myöhään liikkeellä ettei kukkakaupat oikein olleet enää auki ja yhdessä pyörähdin, mutta mikään ei oikein sytyttänyt. Luovutin. Treenien jälkeen piti käydä vielä kaupassa ja päädyin sitten kuitenkin ostamaan kaupan oman "viikon kimpun"  joka oli vähän sinne päin. Kotona purin sen osiin ja otin pari kukkaa pois, jotka eivät miellyttäneet silmää ja nappasin maljakkoon. Niin vain piristyi mieli kun poistui kotoa, osti kukkia ja tajusi, että päivästä selvittiin ja kaikkia edelleen hymyilytti iltapalapöydässä. 

Pääosin arki kaikessa tavallisuudessaan on aika ihanaa, mutta kyllä se joskus vaatii pientä piristystä. Mulle piristys on just vaikka kimppu kukkia, lounas ystävän kanssa tai pullakahvit keskellä viikkoa. 


Onkos sulla jotain tapoja millä piristät itseäsi arjen keskellä? 





Roope


Tämä postaus on pitänyt toteuttaa jo helmikuussa, mutta en ole vain saanut aikaan kirjoittaa tätä, joten nyt vihdoin kerron teille millainen 2-vuotias meillä asuu! Helmikuussa kurkattiin tuon pienen hurmurin synttärijuhliin ja nyt on aika tutustua hieman itse sankariin.


Roope, tuo veljesrivin pienin jäsen, isoveljien silmäterä ja kaikkien viihdyttäjä. Roope täytti helmikuun alussa 2-vuotta ja en tiedä miten saan sanoin kuvailtua miten mahtava tyyppi meillä asustaakaan. Roope on edelleen aika rauhallinen ja seurailee tilanteita usein hieman sivusta alkuun, isossa porukassa pysyy hiljaa, eikä tee itsestään numeroa. Kotona, oman perheen kanssa meininki on ihan toinen. Hän rakastaa olla huomion keskipisteenä, pelleilee jotta saa kaikki nauramaan ja kipuaa meidän sängylle ja alkaa kiukuttelemaan jos ei muuten saa huomiota täysin itseensä. Kiukuttelu ja itku on tullut nyt muutaman viikon aikana tavaksi, eikä hän kestä yhtään kieltämistä tai epäonnistumista tällä hetkellä. Kaikki pitäisi tehdä itse, kaikessa pitäisi myös onnistua itse, vaikka lopulta sitten usein pyytää ihanasti apua ja nyyhkyttää pettymystään kun autetaan.


Pääosin Roope on edelleen hyvän tuulinen ja nauravainen. Hän höpöttää paljon ja on maailman hellyyttävin omine lauserakenteineen. Hän on myös kohtelias, kiittää aina kun nousee pöydästä tai saa jotain, jakaa omistaan ja tahtoo auttaa kaikessa. Ihan kaikessa ei tietenkään tarvita aina apua ja siitä sitten tulee monesti kiukku, koska hän tahtoo osallistua ihan kaikkeen.


Nyt on meneillään myös kunnon apinakausi, Roope matkii kaiken ja etekin Petrukselta! Luonnollista toki, että juuri Petrus on hänelle selkeästi esimerkki ja hän tahtoo tehdä ihan kaiken juuri niin kuin veljensä. Pöydässä syö samaan tahtiin, istuu samaan suuntaan, kävelee samalla tavalla, siis ihan kaiken haluaa tehdä kuin veljensä. Myös Oliver on hänelle vähintään yhtä tärkeä ja kun isoin veli tulee koulusta se riemu on jotain niin ihanaa. Roope hakee kädestä veljiä leikkimään ja sulkee oven huoneesta, ikään kuin omiakseen heidät itselleen, yleensä vain toisen kerrallaan. Roope rakastaa olla  osa isompien leikkejä, mutta ei pahastu jos ei pääse leikkiin mukaan vaan tyytyy leikkimään yksin tai meidän vanhempien kanssa. Hänen ehdottomat lempileikit on kokkailu ja palapelit, niillä me leikitään päivittäin. Myös lastenohjelmat on alkaneet hieman kiinnostaa ja lemppareita on Pipsa Possu, Masha ja Karhu, sekä Ryhmä Hau... Tai no, muita ohjelmia hän ei oikein jaksa katsoakaan.


Roope rakastaa myös ulkoilua ja tanssimista, joten jos me ei leikitä tai katsota ohjelmia, me yleensä tanssitaan tai ulkoillaan. Touhujen välissä hän nukkuu parin tunnin päiväunet, ja ne maistuu parhaiten pihalla rattaissa. Illalla hän haluaa itse nukkumaan ja nukahtaa hetkessä pitäen äitiä tai isiä kädestä kiinni omaan sänkyynsä.


Roope on kooltaan melko pieni, motoriikaltaan melko ketterä ja puhuu tosi selkeästi, joten hän saa usein ihastusta julkisilla paikoilla, (koska monet luulevat häntä nuoremmaksi). Kehuja saadessaan hän hiljenee ja katsoo muualle. Hän on todella ilmeikäs ja saa meidät nauramaan ilmeillään päivittäin, voi kun kaikki saisi vangittua muistiin. Pieni ja sisukas pieni ihminen joka tuli ja valloitti meidät reilu 2-vuotta sitten on edelleen melko pieni ja sisukas, ja edelleen mun oma vauva joka vaatii syliä, rakastaa halauksia ja pusuja ja on vaan niin ihana pieni ihminen etten pysty sanoin kuvailemaan kuinka paljon häntä rakastan.






Haaveita kevätauringossa

Kevät aurinko on taas paljastanut likaiset ikkunat, ja herättänyt siivous ja sisustusintoa. Ensimmäisenä haluaisin maalata makuuhuoneen seinän, nykyinen tummansininen ei vaan tunnu omalta yhtään. Makuuhuoneeseen kaipaan vaaleutta ja valoisuutta, joten jokin vaalea sävy olisi ihana, ei ehkä ihan valkea, mutta jokin beige tai harmaa. Kunhan seinä on maalattu, ajattelin tuunata meille pienet yöpöydät, joista sain idean yhtenä iltana. Eli, kunhan arjen kiireet hieman helpottaa niin aion vihdoin toteuttaa makuuhuoneen muutoksen.

Olohuoneen sohvaan haaveilen uusia päällisiä, ollaan me myös harkittu sohvan myymistä ja täysin uuden ostamista, koska tähän tilaan mahtuisi hieman isompikin, mutta toisaalta tykkään tuosta sohvasta niin kovasti ja se on pitkän haaveilun tulos, että en tiedä raskinko siitä koskaan luopua. Voi siis olla, että olohuoneen ilme ei kummemmin muutu, eikä tarvitsekaan, se on oikein toimiva just nyt.


Mutta, kun nyt tosiaan päätin kirjoitella haaveista ja hankinnoista, niin yksi mun pitkäaikainen haave on kevään aikana käymässä toteen, kun yhdessä tuumin päätettiin miehen kanssa, että hankitaan uusi ruokapöytä! Rakastin meidän vanhaa pyöreää pöytää joka meille löytyi kierrätettynä, mutta se oli valitettavasti tähän keittiöön liian suuri, eikä keittiö oikein toiminut. Tällä hetkellä meidän keittiössä 180cm pöytä, jonka mun ystävä toi meille testiin, että voidaan miettiä kumpi malli tässä toimii paremmin ja kyllä me ollaan molemmat ehdottomasti pyöreän kannalla. Mikä pöytä meille sitten tulee, niin sitä saatte vielä hetken odotella, vaikkakin instassa olen hieman jo siitä vihjaillut aiemmin. Odottavan aika on tooooodella pitkä. Tämän keittiön suhteen minulla on pari muutakin haavetta, mutta haaveeksi ne saattavat jäädäkin... Tässä kun nyt on jo tovi asuttu ja arkea pyöritetty niin olen alkanut haaveilemaan siitä, että meidän saareke vaihtaisi paikkaa. Harmi vain, että siinä on myös uuni ja tietysti liesituuletin sen päällä, eli aivan ei ole tuosta noin vain nostaa toiselle puolen keittiötä. Mutta, en minä usko että se ihan mahdotontakaan olisi, joten jos jollain on kokemuksia moisesta niin haluan tietää ehdottomasti lisää! Minusta olisi niin ihana saada ruokapöytä olohuoneen puolelle keittiöstä ja saareke tuonne ikkunan alle toisen keittiön tason vastapäätä... Rakas mieheni ei (vielä) oikein ole innostunut asiasta. Asia kerrallaan... Eli tämä asia saa luultavasti jäädä haaveeksi, mutta haaveilu on ihanaa. Niin ja nyt kun se ruokapöytä on tulossa niin arvatkaa vaan onko pakko saada myös uudet tuolit, jep! Miten tässä aina käy näin? Mutta nyt mä voin sanoa, että ne on meillä lopun ikää, (tai ainakin sinne asti että joku lapsista muuttaa omilleen). Tuoleista kuulette pian, sillä tein mielettömän Tori-löydön!

Lastenhuoneet alkaa olla onneksi mallillaan ja kodinhoitohuoneeseen saatiin vihdoin naulakko ja vierashuonekin toimii ja no, eteinen kaipaa kyllä päivitystä. Eteisen naulakko saa lähteä vaihtoon, kun vaan osaisin päättää mitä haluan tilalle. Ehkä nyt kuitenkin aloitan käymällä kaapit läpi, tekemällä kunnon siivouksen ja mietin sitten uudestaan mitä todella tarvitaan ja tarvitaanko ollenkaan. Haaveilu on kuitenkin ihanaa ja toisaalta onhan omaa kotia ihana laittaa ja päivitellä silloin tällöin, eikä se aina maksa hunajaa, joskus muutokset syntyy vain vaihtamalla järjestystä tai tekstiilejä. Kevät on ihanaa aikaa ja kuinka ihanaa onkaan, että se on jo täällä ! Tai ainakin minusta tuntuu siltä tämän kaiken valon keskellä.

Ihanaa loppuviikkoa!