2017/12/29

Joulupöydässä

Joulu alkaa olla takana ja ajatukset jo tulevassa vuodessa ja keväässä, jota alankin seuraavaksi odotella. Aatto tosiaan vietettiin kotona ja saatiin mieheni perhe kylään. Päivän ohjelma alkoi oman perheen kesken aamupuurolla, sen jälkeen aloinkin valmistelemaan ruokaa ja klo 13:00 pöydät notkuivatkin herkkuja ja vieraat saapuivat. Ruokailtiin tosiaan paljon totuttua aikaisemmin, mutta koska Joulupukki koputteli ovella jo 14:30, ajateltiin, että ruokailu on hyvä hoitaa alta pois ennen hänen tuloaan. 

Meidän joulupöydästä löytyi joululeipää ja rieskaa, punajuurisalaattia, sienisalaattia ja katkarapusalaattia, mätiä ja smetanaa, päärynä-vuohenjuusto-pähkinä-rucolasalaattia, porkkana-, lanttu-, ja punajuurilaatikkoa, keitettyjä perunoita, hirvenlihaa ja kinkkua. Jälkiruoaksi tein kinuski-rahka-lakkapurkit, eli pilttipurkkiin kinuskia,  vaniljarahkaa ja lakkoja, päälle piparkakku- helppo, nopea ja aivan super hyvä!  Olisin halunnut vaikka ja mitä muutakin, mutta oli pakko pysytellä suhteellisen pienessä menussa, ettei ruokaa menisi roskiin... Itseasiassa aika hyvin saatiin kaikki tuhottua, kinkun jämät pilkoin pakasteeseen odottelemaan pastapäivää, muuten meni oikeastaan kaikki. 




Kattaus oli melko yksinkertainen, mutta olin siihen aika tyytyväinen. Pöytä jatkettiin lisäpalalla ja peitettiin valkoisella pitkällä liinalla, joka löytyi Jyskistä. Keskelle pöytää laitettiin timanttiliina, joka on myös Jyskistä... Koristeluita en sen kummemmin kaipaillut, vaan siihen riittivät Iittalan kastehelmi tuikkukipot ja havut. Lautasliinat rullailin ja koristelin havuilla ja paperinauhalla edellisenä yönä valvoessani kinkun paistoa. Lautaset ja aterimet ovatkin ihan arkiset, ne mitkä aina meidän pöytää koristavat kun syödään, mutta lasit pääsevät käyttöön harvemmin. Lasit ovat isoukkini vanhoja, ja olen niin onnellinen että mummoni antoi nämä minulle muuttonsa yhteydessä, nämä ovat ihanat ja tekivät kattauksesta kauniin. 




Ruokailun jälkeen tosiaan saapuikin jo Joulupukki, joka yleensä on ehtinyt meille vasta illalla... Tänä vuonna päädyttiin tällaiseen aikasempaan aikaan, koska seuraavana päivänä oli jo lähtö Kuopioon, niin ajateltiin, että lapset ehtivät touhuta lahjoineen loppupäivän.



Kun Pukki oli pyörähtänyt ja lahjat availtu, oli aika kattaa kahvit pöytään. Kahvipöydässä oli perinteisiä jouluherkkuja, torttuja, pipareita ja suklaata, lisäksi juustoja ja suklaa-polkakakku piparipohjalla. Kahvipöydässä viihdyttiinkin aikuisten kanssa pidempään samalla kun lapset tutustuivat lahjoihinsa. Kahvipöydän kattaus ei ollut niin huoliteltu, mutta herkut maistui ja kahvikin aivan hyvältä arkisista kupeista... Ensi vuoden missio voisikin muuten olla uudet kahvikupit! 

Illaksi talo hiljeni vieraista ja lämmitettiin joulusauna, saunottiin ja nautittiin ihan vain omasta perheestä, juotiin glögit ja syötiin vielä uudestaan vähän jouluruokaa. Päivä oli ihana ja nukkumaan meni viisi onnellista ihmistä, meidän ikioma perhe<3 

2017/12/22

Oi kuusipuu!

Kaksi yötä jouluun ja koti alkaa hiljalleen olla valmis jouluun. Kuusi haettiin maanantaina ja nostettiin kodinhoitohuoneeseen sulamaan, voi sitä tuoksua mikä tiistaiaamuna herätessä kantautui nenään. Tiistai-iltana kuusi nostettiin olohuoneeseen ja minä olisin voinut ihailla vain sitä kaunista vihreää puuta ilman yhden yhtä koristetta, mutta sillä hetkellä kun kuusi seisoi jalallaan, alkoivat lapset jo kantaa koristeita olohuoneen puolelle. Niinpä kuusi sai koristeet oksilleen samantien paikkansa löydettyään. Minä yritin hillitä poikia, ja luoda kuuselle hopea-valkoisen koristuksen, mutta kun kaikki koristeet niiden värien osalta oli ripustettu oksille, muisti Petrus punaiset pallot ja ne oli aivan pakko saada ripustaa kuuseen. 



Niinpä meidän kuusta koristaa nyt punaiset ja hopeansävyiset pallot, kimaltava tähti ja valkoiset linnut. Aattoaamuna kuusi saa vielä oksilleen muutaman lasten tekemän koristeen, jotka kuulema sinne asti koristavat Oliverin huoneen pientä kuusta. 


Kuusi on tosiaan minun elämäni ensimmäinen aito kuusi omassa kodissani ja tästä eteenpäin en enää muoviseen suostu. Tuo tuoksu on niin ihana ja se jos mikä tekee joulun! Vielä olisi hommaa ennen aattoa, mutta toisaalta tämä joulutouhuilu on ihanaa kaikkine kiireineen, jospa lauantai-iltana voidaan huokaista kun kaikki on tehty ja hiljentyä joulun viettoon. 


2017/12/19

5 yötä jouluun...

5 yötä jouluun ja tuntuu, etten ole yhtään valmis koko jouluun. Olen aina ollut jouluihminen, rakastanut kaikkea mitä siihen liittyy ja valmistautunut kaikkeen ajoissa, mutta miten tässä on käynyt näin, etten ole edes tajunnut että se joulu todella on täällä NYT! 

Kohta pitäisi lähteä ostamaan viimeiset lahjat, postittaa kummilasten paketit, paketoida ja koristella, kirjoittaa kauppalista, miettiä kattaus ja tarjoilut... Ollaan siis aatto kotona, saadaan miehen perhettä kylään ja arvatkaa vaan haluanko laittaa kaiken täydellisesti, haluan! Kuusi haettiin eilen, voitteko kuvitella, että meidän kodinhoitohuoneessa sulaa minun elämäni ensimmäinen ikioma aito kuusi! Se on maailman kaunein, enkä malta odottaa iltaa, että se koristellaan ja päästään ihailemaan sitä olohuoneessa. 



Pienen joulukiireen keskelle meille kuuluu kuitenkin ihan hyvää, vaikka surulliset uutiset hieman varjostavat tätä joulun tunnelmaa, lasten elämänilo onneksi vetäisee takaisin kun kyynel meinaa vierähtää poskelle ja ikävä yllättää. Perjantaina ajelemme mieheni kanssa pyörähtämään Kuopiossa, käymme hyvästelemässä rakkaan ukkini viimeiselle matkalleen. Niin paljon kuin olisin hänen kanssaan joulua tahtonut viettää,  haluan uskoa, että hän on mummin luona nauttimasta joulusta ja he ovat varmasti niin onnellisia toisistaan! Ikävä, tuo tunne joka puristaa rintaa, mutta samalla kertoo, että rakastaa. Ukki, olet sydämessämme aina, rakastan sinua<3

Pidetään huoli lähimmäisistä, halataan, puhutaan ja ollaan läsnä, elämä on täynnä yllätyksiä ja pienetkin hetket voivat olla arvokkaampia kuin osaamme ajatella. 

Nyt on aika rientää joulukiireiden pariin. Ennen aattoa vielä luvassa kuusen esittelyä, jouluisia ajatuksia ja paketointi-ideoita! 



Ihanaa keskiviikkoa!

ps. Selvisin reissusta, ikävästä ja imetyskin jatkuu! jee! 

2017/11/28

Ikävä

Eilen illalla nukutin Roopea, tuota meidän perheen pienintä ihmettä. Silittelin, suukottelin ja laulelin, minä puolestani sain märkiä pusuja ja pienien kynsien nipistelyä osakseni. Joka ilta me sulkeudutaan meidän huoneeseen, ihan kahdestaan ja joskus menee vartti, joskus tunti ennen kuin tuo pieni ihme nukahtaa ja huoneeseen tulee aivan hiljaista. Hetken makaan aina vierellä, silittelen ja ihmettelen, ennen kuin raaskin nostaa omaan sänkyyn jatkamaan unia. Tätä ennen olen peitellyt isommat pojat sänkyihinsä ja pienimmän nukahdettua on pieni hetki aikaa sohvalla miehen kanssa. Siinä me istumme hetken, katsomme tv:tä ja höpötämme turhia, joskus ihan asiaakin. Se pieni hetki illalla on korvaamaton, mutta miehen työreissujen vuoksi ne eivät ole jokailtaisia, joten ne kaikki mitä ehdimme viettää ovat arvokkaampia kuin uskoinkaan. Eilen illalla minut valtasi valtava kaipuu, ikävä ja suru. Silitin pientä poskea ja kyyneleet vain nousivat silmiini... Muutaman päivän päästä lähden työreissulle, yksin. Päätös piti tehdä aikoja sitten, onhan Roope silloin jo 10kk ja jää isänsä kanssa kotiin, ei minnekään hoitoon, vaan kotiin... Isän, toisen vanhemman kanssa, mutta miksi se ei tunnu oikealta, tai ei se tunnu väärältäkään, se tuntuu ikävältä.

Mieheni reissaa töiden puolesta paljon, se on ihan ok. Se on ihan ok minulle, se on ihan ok lapsille ja se on ihan ok kun keskutellaan kenen kanssa vain. Mutta entäs jos äiti joutuu lähtemään reissuun yksin, ilman lapsia, etenkin lapsen ollessa pieni? Se aiheuttaa keskustelua, kysymyksiä ja valitettavasti se aiheuttaa myös paheksuntaa. "Miten sä pystyt?" Apua, no eiköhän ne lapset pärjää..." "Mahtaa tulla ikävä?" Ja arvatkaa mitä! Totta helvetissä tulee ikävä, on jo nyt ennakkoon, olen itkenyt nyt pari kuukautta iltaisin, en ihan joka ilta, mutta monta iltaa. Maksaessani hotellia, itkin, maksaessani lentoja, itkin. Nyt varmaan mietitte, että miksi sitten lähdet? Tai miksi et ota Roopea mukaan? Niinpä, miksi, sitä olen miettinyt joka ilta, joka helvetin ilta ja aamu ja päivä ja aina kun  olen miettinyt koko reissua. Kuitenkin olen reissusta myös innoissani, erittäin innoissani! Olen lähdössä Performing Arts MM-kisoihin, ei tule ihan joka vuosi käytyä, itseasissa tämä on minulle elämäni ensimmäinen ja kuka tietää onko viimeinen. Siinäpä syy miksi haluan lähteä, en halua jättää tällaista tilaisuutta käyttämättä, haluan kokea ne kisat, haluan oppia niistä kisoista, haluan elää hetken tanssia ihan yksin itsekkäästi, hetken sitä mikä ennen lapsia oli minulle enemmän kuin mikään. Mutta sitä haluan siis elää vain hetken, sillä nuo pienet ihmeet ovat ajautuneet mun elämän ehdottomiksi ykkösiksi<3 Ja siis, tottakai olen saanut myös käydä todella kannustavia keskusteluita tulevasta matkasta, kiitos niistä niille ketkä ovat jaksaneet kuunnella mun lätinää ikävästä ja tsempanneet minua kohti tulevaa. 

Kisat järjestetään Varsovan lähistöllä, jossain pienessä kylässä, sinne mennään bussilla lentokentältä. Päivät kisoissa kestävät aamusta myöhäiseen iltaan, joten Roopen mukaan ottaminen olisi itsekästä, en usko että liikkuvainen vaapero viihtyisi päiviä sylissä tai rattaissa, illalla kyllä viihtyisi sylissä ja vieressä. Onneksi lapsillani on isä, joka huolehtii, ottaa syliin ja nukuttaa, silittää ja höpöttää, en usko että laulaa, mutta nukuttaa rakkaudella ja ennen kaikkea, opettaa nukkumaan ilman tissiä. Se mua kyllä myös vähän pelottaa, miten käy imetyksen... Olen yrittänyt lopettaa jo kuukauden, tai siis ajatellut lopettamista, mutta en halua! Loppuuko se väistämättä 5 päivän tauon jälkeen? Onkohan mitään toivoa jatkaa enää reissun jälkeen, okei tämäkin vähä itkettää.

Olen siis todella kova ikävöimään, vuosi sitten käytiin miehen kanssa kahdestaan NewYorkissa ja minä siis itkin aivan koko menomatkan ja kolme ensimmäistä iltaa ikävää. Lennolla mun vieressä istunut nainen varmaan luuli, että minulla on joku hätä tai vähintään synnytän siihen kun puhisin ja itkin, hahaha! Selvisin siitäkin ja reissu oli ihana, miksi en selviäisi tulevastakin, jospa nuo lapset ei minua unohtaisi viidessä päivässä...

Sen lisäksi, että olen aloittanut ennakkoikävöinnin jo hyvissä ajoin, sai tämä hektinen arki minut illalla ajattelemaan ja huomasin ikävöiväni myös perheen yhteistä aikaa, miehen ja minun kahden keskeistä aikaa, kiireettömyyttä. Olen palannut töihin ihan pienesti, osa töistä saatiin juuri purkiin ja aikatauluihin helpotus kun soolot kisasivat jo pari viikkoa sitten, mutta kun yhdistää miehen työt, minun työt ja lasten harrastukset, on kalenteri melko täysi. Voin rehellisesti sanoa, että vihaan miehen työreissuja, olisihan se ihanaa jos hän olisi joka ilta kotona, jakaisi jokaisen illan meidän kanssa, toisaalta enhän itsekään ole, keskiviikkoisin olen töissä. Tiedän myös, että on isiä ja äitejä jotka ovat kotona vielä vähemmän, elävät sitä elämää ja osaavat silti olla täysin onnellisia. Enkä minä siis halua valittaa, haluan uskoa että tämä kaikki on väliaikaista, ihan kohta ohi ja arki asettuu raiteilleen. Kyllä sitä usein miettii, onko mitään järkeä asua Oulussa, kun miehen työt on pääosin muualle... Ei ehkä ole, mutta toisaalta me ollaan ehkä vähän järjettömiä muutenkin, sopivasti hulluja. Saa nähdä mihin elämä meitä vielä kuljettaa, sillä eilen päätin, etten anna kiireen ja ikävän viedä minua mukanaan, en anna hymyn hyytyä, vaan taistelen hymy kasvoilla kohti tulevaa. Järjestän aikaa, unohdan stressin ja nautin. Koti olkoon sotkuinen jos siivous veisi yhteistä aikaa, ruoka olkoon pikaruokaa, jos se tuo perheen ruokapöytään yhtä aikaa, ilta venyköön pitkäksi, jos se on ainoa aika treffeille kynttilänvalossa. Tätä arkea kaikkine kiireineen me elämme vielä muutaman viikon ja sitten aion jättää sen taakse, sitten aion olla äiti joka ei ikävöi aikaa, vaimo joka ei stressaa työmatkoista ja Krista, joka nauttii elämästä vielä himpun verran enemmän. Toisaalta, joulun jälkeen arki taas hurahtaa käyntiin ja edessä on tiukka kevät niin miehen, kuin minunkin töiden vuoksi, mutta entäs jo vain hyväksyy sen, nappaa ne pienet ihanat hetket, ei stressaa ja nauttii juuri siitä elämästä mikä on tässä ja nyt, kaikkine kiireineen ja hetkineen, ainakin tuntee elävänsä. Ja onhan meillä asiat aivan pirun hyvin, enemmän kuin hyvin, työ mikä motivoi, mistä nauttii ja mikä elättää, lapset jotka antavat merkityksen jokaiselle pienelle hetkelle, puoliso joka tukee, rakastaa eikä tuomitse, ei silloinkaan kun arki ketuttaa ja tulee sanottua tyhmästi. Itseasiassa, elämä on aika jännittävää, uskalletaan elää sitä kaikkine mausteineen, joskus on juostava lujaa, että ehtii, mutta välillä on hyvä pysähtyä ja olla vain, katsoa ympärilleen ja nostaa hymy kasvoille.



2017/11/13

Isänpäivän hulinoita

Eilen vietettiin isänpäivää, joka ei nyt aivan ollut sellainen kuin toivoisi. Ei huolta, päivä oli ihana, mutta olisin toivonut sitä enemmän meidän perheen isälle erityisemmäksi ja rennommaksi. Aamu alkoi lasten tekemien lahjojen parissa, he herättivät isänsä ja juotiin yhdessä aamukahvit kera kakun. Kiireellä hieman, eikä ehditty nauttia yhdessäolosta kuin pieni hetki, mutta toisaalta koko perhe oli koolla sen hetken ja vaikka minulla oli hieman hoppu sai isä jäädä lasten kanssa viettämään päiväänsä. Viikonloppuna tanssittiin performing arts-soolo SM ja IKM kisoja täällä Oulussa ja minun aikani kului siellä ihaillen upeita tanssijoita joita Suomesta löytyy! 



Iltapäivällä, ennen finaaleja päätin ajella kotiin kahville ja nappasinkin koko miesjoukon kotoa matkaani, joten isänpäivä jatkui koko perheen voimin tanssijoita kannustaen. Hauskaa kuinka tuo mieskin alkaa jo muka jotain ymmärtää tanssista, antaa mielipiteitä ja jaksaa vähän jopa aiheesta keskustella. 
Kaikesta kiireestä ja aikatauluista huolimatta, oli päivä lahjoineen ja kakkuineen minun poikieni isälle omistettu. Onnellinen olen tuosta miehestä, jonka olen lasteni isäksi saanut, parempaa en osaa kuvitella. Lämmin, rakastava, tarpeen tullen tiukka, perheen tuki ja turva, lasten kiipeilypuu ja naurattaja, poikien esikuva ja paras syli, mieheni mun... poikien isi... iti... iskä <3 


2017/11/06

Supersankarit lastenhuoneessa

Tervehdys sateisesta syyssäästä, lumi suli ja mittari näyttää +6 astetta. Viime viikolla kaivettiin toppaa esille ja vuorauduttiin lämpöisiin, laskettiin pulkkamäkeä ja nautittiin talvesta, tänä aamuna matka kouluun taittuikin pyörällä. Mulle kyllä kelpaisi lumi, joten valkoista joulua toivon mä vain! Joko muuten vois laittaa ulos vähän "jouluvaloja"? On niin kovin pimeää iltaisin ja aamuisin, vai vieläkö malttaisin pari viikkoa...

Mutta joo, tarkoitus ei tosiaan ollut tulla kirjoittelemaan säästä, vaan meidän lastenhuoneen pienestä päivityksestä. Saatiin Petruksen kanssa valita mieluisia juttuja MaxPlaylta ja mikäs muukaan kuin supersankarit ja autorata olivat meidän 4-veen toiveena. Aiemmin huoneessa on ollut H&M:n automatto, joka on ihana automatoksi, mutta kooltaan hieman pieni isoon huoneeseen, eikä meinaa pysyä paikoillaan rajummissa autoleikeissä, tämä autorata ei karkuun lähde, eikä siihen voi kompastua. 

Lattiaan kiinnitetty autotie jää myös helposti maton alle, jos haluaa huoneeseen hieman pehmeämpää ilmettä ja se myös irtoaa jälkiä jättämättä, jos sen haluaa pois. Seinän ilme muuttui myös helposti seinätarrojen avulla, ei siis tapettia tai maalia, vaan helpot seinätarrat jotka saa asetella niin kuin itse haluaa. Meille tälle seinälle riitti yksi arkki tarroja, eli 15 kappaletta. Aluksi ajattelin tuunailla eri seinää, mutta sinne päätinkin laittaa muuta kivaa (siitä myöhemmin lisää).



Supersankariteemaa huoneessa jatkaa myös aiemmin hankitut naulakot ja uusi lelupussi. Nämä paperipussit on muuten aivan superhyviä ja kestäviä, vaikka paperia ovatkin, meillä vanhat kestäneet jo monen monta vuotta täysin ehjinä ja niissä on säilytetty niin leluja kuin pahveja ja milloin mitäkin, eivät siis ole suinkaan pelkkänä koristeena nurkassa olleet!

Tällä hetkellä huoneen omistajaksi ilmoittautuu Petrus 4-vee, mutta veljesten toiveesta myös isoveljen sänky on tässä huoneessa ja pojat nukkuukin samassa huoneessa sinne asti, kunnes perheen pienin muuttaa tänne ja isoin väistää takaisin omaan huoneeseensa. Sänkyyn paineli tänä iltana kovin ylpeä pieni mies, ihan omaan supersankarin nurkkaansa. 

Minulla on myös ilo kertoa, että koodilla "SIKINSOKIN" saatte MaxPlay verkkokaupasta ilmaiset postit 9.11 saakka!

Ihanaa alkanutta viikkoa!<3 Kiitos kun vierailit sivullani. 

2017/11/01

Aurinkoloma perheen kanssa (kuvat puhukoon...)

Tervehdys lumisesta Oulusta! Talvi tuli rytinällä, pakkanen ja valkoinen maa jättivät pimeän syksyn taakseen hetkessä. Saa nähdä kauanko tämä luminen talvi kestää, minä ainakin tykkäisin tästä enemmän kuin vesikeleistä. Syksy hurahti kyllä ohi jotenkin tosi kovalla vauhdilla, tuntuu että ihan just kaivettiin takkeja kaapista ja nyt syystakit on pakattu jo odottamaan kevättä. Me käytiin syyslomalla myös hieman pimeää ja kylmää paossa, kun matkustettiin Puerto Ricoon Gran Canarialle nauttimaan auringosta ja lämmöstä. 

Loma oli ihana, lennot menivät lasten kanssa hyvin ja koko perhe nautti. Roopelle kuljetettiin kaikki ruoat mukana ja lisäksi hän herkutteli hedelmillä, isommat nauttivat all inclusiven helppoudesta herkkuineen. Päädyttiin pakettimatkaan kaikilla herkuilla sen helppouden vuoksi, ja tätä uskallan kyllä suositella lapsiperheille! Meille tämä oli ensimmäinen laatuaan täysihoidolla, mutta tuskin viimeinen jos todella kaipaillaan lepoa, helppoutta ja lomaa. Viikko koostui levosta, lämmöstä, uimisesta ja yhdessäolosta. Lämpömittari kipusi joka päivä 25-30 asteen tienoille, ruoka oli hyvää ja touhua riitti. Pääasiassa päivät vietettiin hotellin altailla, toki käytiin myös rannalla, mutta lasten kanssa altaat veivät voiton. Meidän perheen isommat pojat on oikeita vesipetoja, eivätkä saaneet tarpeekseen uimisesta vaikka viettivät altaassa lähes koko päivän aamusta iltaan. Puerto Rico paikkana oli ihanan rauhallinen, mikään shoppailijan unelma se ei ole, mutta jos kaipaa vain lepoa niin suosittelen! Ja bussilla, taksilla tai vuokra-autolla pääsee shoppailemaan helposti isompiin kaupunkeihin. Meille riitti tosiaan tällä kertaa lepo ja uiminen. Mäkisyys tuo ehkä pientä haastetta, etenkin lasten kanssa, sillä jyrkät mäet ja pitkät portaat eivät ole välttämättä kaikkein parhaat vaunuille tai pienille jaloille. Meillä oli matkassa vain matkarattaat ja mies kävi niiden kans joka päivä lenkin, eikä kyllä mäkisyydestä valittanut, mutta ei hotellin ja rannan väliä monesti päivässä jaksanut kulkea. Toisaalta ihastuttiin paikkaan sen verran, että katseltiin bussimatkalla lentokentälle kaupungin alaosissa olevia hotelleja ja pohdittiin, että voitaisiin ehkä joskus tulla uudestaan. Puerto Ricossa huhuillaan aina olevan lämmin ja aurinkoista, joten sen puolesta se on aika varma valinta. Saa nähdä milloin päästään seuraavan kerran lomailemaan ja minne, ei tosiaan ainakaan säikäyttänyt tämä reissu lasten kanssa, päin vastoin... Meillä oli ihanaa! Kuvat puhukoon puolestaan... 














2017/10/17

Hyydytetty lohikakku


Olen lupaillut tämän kakun ohjetta tänne jo aikoja sitten, joten tässäpä teille! Kakun alkuperäinen ohje on jostain blogista (en valitettavasti muista mistä...) mutta se on elänyt hieman minun käsissäni ja siksipä uskallan jakaa sen "omanani" tänne. 

Hyydytetty lohikakku (laktoositon ja gluteeniton)

pohja:
1 pkt Real ruisreipää tai vastaavaa gluteenitonta leipää pakastealtaasta
100g voita 

Murskaa leivät ja sotke sulaneen voin kanssa, painele  leivinpaperilla vuorattuun irtopohja vuokaan. Laita pohja jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi.

täyte:

5dl kuhuokermaa 
200g yrttituorejuustoa
200g katkaraputuorejuusto
300g graavilohta
1 punasipuli
0,5 dl sitruunamehua
4 liivatelehteä
ruohosipulia oman maun mukaan. 

Vatkaa kerma kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää joukkoon tuorejuustot.
Pilko lohi, sipuli ja ruohosipuli pieneksi ja sekoita ne vatkattuun seokseen. 
Lämmitä sitruuna mehu ja sotke kylmässä vedessä levänneet liivatteet kuumaan sitruunamehuun.
Kaada liivatemehu koko ajan vatkaten seoksen joukkoon tasaisena vanana. 
Pyöräytä vielä koko seos ja kaada se jääkaapissa hetken odotelleen pohjan päälle. 
Anna hyytyä jääkaapissa yön yli. 

Irrota irtopohjavuoan reuna varovasti. Apuna voi käyttää esimerkiksi veitseä, jotta reunat pysyvät kakussa siistinä. Koristele oman maun mukaan lohisruusuilla, vihanneksilla, katkaravuilla tai millä vain. 

Nauti, tarjoile ystäville tai korista juhlapöytää, mutta varaudu jakamaan ohje kanssamaistajille ;)

Meillä tämä kakku on ollut kaikkien juhlien suurin suosikki, joka kerta joku haluaa ohjeen ja kakku katoaa hetkessä. Sen lisäksi, että tämä on taivaallisen hyvää, tästä saa helposti täysin gluteenittoman ja laktoosittoman, eikä tämän tekemiseen mene kuin hetki! Illalla kun teet, niin aamulla kakku on valmis syötäväksi! Koristeita tämä ei juurikaan mielestäni kaipaa, mutta senkin suhteen voi varioida mitä vaan, vain mielikuvitus on rajana. Herkullisia hetkiä kaikille!


2017/10/09

Hehku-valaisin


Päivät lyhenee ja pimeät illat ovat täällä, paras lääke pimeyttä vastaan on päättää nauttia siitä! Kesän aikana ei ole juuri valoja tarvittu, mutta syksyn tullen huomaa kuinka erilaiset valaisimet pääsevät taas päivittäiseen käyttöön. Minä rakastan erilaisia valoja ja valaisimia, päivällä kaipaan kirkkautta, kun taas illat fiilistelen mielummin pienempien valaisimien ja kynttilöiden valossa. 

Uusimpana tulokkaana meidän valaisinperheeseen saapui Sessakilta Hehku-valaisin, jonka suunnittelusta vastaa Matti Syrjälä. Sessak on Porvoolainen perheyritys, joka on tuonut valoa Suomeen yli kolmen vuosikymmenen ajan.

Hehku-valaisin pääsi koristamaan meidän olohuonetta. Se tuo mukavasti tunnelmaa iltoihin ja sopii kokonsa puolesta niin sivupöydälle, hyllylle kuin yöpöydällekin. Hehkun muotoilu on ajaton ja erityisesti ihastuin lampun marmoripintaiseen jalkaan. 


Jos sinäkin ihastuit tähän kaunokaiseen, niin nyt kannattaa kurkata mun instatiliä, sillä siellä pärähtää just käyntiin arvonta, jossa just sä voit voittaa Hehkun omaan kotiisi tuomaan tunnelmaa ja piristämään pimeitä syysiltoja! Ja instastahan minut löytää nimellä @sopivastisikinsokin_krista !


Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille ja onnea arvontaan!

*Valaisin saatu näkyvyyttä vastaan.

2017/10/08

Roope 8kk

Niin vain on taas kuukausi hurahtanut ja meidän pienokainen täytti tällä viikolla jo 8kk! Eilen illalla muistelin sitä hetkeä kun sain hänet ensimmäisen kerran rinnalleni. Hän oli niin pieni ja pehmeä, niin täydellinen pieni paketti.


Nyt tuo pieni paketti on tosiaan jo 8kk ikäinen vauhtihirmu! Ryömimiseen on tullut entistä enemmän vauhtia ja konttaamallakin mennään jo melkoista kyytiä, mutta kun pitää päästä täysillä Roope vetää mallikkaasti vuorotahtiryömintää. Joka paikkaan pitäisi päästä ja selkeästi yritetään päästä jo karkuun äitiltä. Isoveljien huoneet kiinnostaa ja kaikki heidän lelut on maailman paras juttu, onneksi Petruksen huoneessa on vielä melko paljon myös Roopen käteen sopivia tavaroita ja yllättävän hyvin on kaikki pienet jutut pysyneet piilossa. Pari viikkoa sitten Roope keksi miten pääsee seisomaan sohvaa vasten ja siitähän se sitten lähti, nyt noustaan ihan joka paikkaan. Nyt kun tukea vasten on seisty jo pari viikkoa, alkaa se olla jo suht tukevaa ja onpa hän ottanut jo muutaman askeleenkin sohvan reunaa apuna käyttäen... tanssiminen on myös kivaa mutta se vie usein istumaan, joka onkin muuten toistaiseksi ainoa reitti mistä Roope itse pääsee istumaan, hän siis päätti opetella ensin seisomaan, ehtii kai tuota istua myöhemminkin... Roope istuu siis tosi hyvin ilman tukea, mutta itse ei sinne tietä meinaa löytää millään, jos ei siis satu pyllähtämään puoli vahingossa. 


Touhujen keskellä maistuu ruoka ja herra onkin vallan hyvän tuulinen pullaposki, jonka seurassa ei ole tylsää ja murheet unohtuu aivan väkisin. Uskokaa tai älkää, mutta Roope on aivan super mega ihana tyyppi ja vaikka hän edelleen syö pari kertaa yössä, mua ei edes väsytä. Enää yksi kolmasosa vauvavuotta jäljellä ja siitä me kyllä nautitaan aivan kuten tähänkin asti! 8kk neuvolassakin ehdittiin jo käydä hurmaamassa lääkäri ja kuulemassa että kasvu on sopivaa ja motorinen kehitys erittäin hienoa. Saa nähdä mitä opitaan ennen kuin 9kk pärähtää mittariin, innolla odotan kaikkea uutta ja jaan nämä hetket tämän pienen ihmeen kanssa. 


2017/10/05

Ihanat uudet tekstiilit olohuoneessa

Pää täynnä ideoita ja kaikkea haluaisi toteuttaa ja hankkia, vaan kun jaloissa pyörii erittäin vauhdikas 8 kuukauden ikäinen kaveri, niin täytyy malttaa... Nyt on siis vihdoin sisustuskärpänen taas puraissut, ja ensihoitona tähän pistokseen kävelin MiaDesigniin ostoksille! Sain jo keväällä, tai oikeastaan alkukesästä oppilailta lahjakortteja tuohon niin ihanaan sisustuskauppaan ja olenkin jemmaillut niitä odottaen sisustuskärpäsen pistoa, joka ei siis jostain syystä iskenyt ennen kuin nyt. Mutta onneksi pisti ja onneksi apu löytyi läheltä. 

Olen pyöritellyt ajatusta uudesta viltistä jo tovin, kun sohvan nurkkaan käpertyessä olen sellaista kaivannut ja vanhat ovat jo ihan kuluneita, eivätkä jotenkin yhtään miellyttäneet silmää. Myönnän myös pienen sisustustyynyhulluuden asuvan minussa ja rakastan kun niiden avulla sisustuksen värit ja tunnelma on helppo uusia, raikastaa ja päivittää vaikka juurikin vuodenaikojen mukaan. Me ollaan nyt asuttu tässä kodissa reilu kaksi vuotta ja nyt tuntuu, että kaiken tämän sompailun jälkeen alan tarkkaan tietää mitä haluan ja minne ja mikä toimii mitenkin.


Tällä hetkellä meidän olohuone elää tuhannennen kerran murrosvaihetta, kun tv-tasoja säädettiin ja juuri kun päätettiin ettei osteta uutta, tarjosi tuttava omaansa meille ja no niin, nyt meillä oon taas uusi tv-taso ja se odottelee nyt seinälle pääsyä. Pitkä valkoinen bestå oli siis lainassa siskoltani, joka halusi sen takaisin ja yhtäkkiä tv:n alta löytyi pojan huoneen taso joka oli pieni, korkea ja no... ei ihan sellainen kun toivoin, mutta menetteli. Nyt tuossa odottelee taas sarja beståta, mutta edelliseen verrattuna ilme tulee olemaan kevyempi ja varmasti aivan super ihana, kunhan vaan ehditään se kiinnitellä seinään. Olohuone siis on nyt taas vaihteeksi väliaikaistilassa, mutta nyt se on menossa kohti sitä "the järjestystä" joka ei enää vaihdu! 

Mutta palataanpas siis niihin sisustusostoksiin ja olohuoneen ihaniin uusiin tekstiileihin, jotka siis kävin ostamassa viime viikolla. Voin kertoa, että MiaDesignissa iskee aina valinnan vaikeus, olisin voinut tyhjentää koko kaupan! Tällä kertaa matkaan lähti kaksi tyynynpäällistä ja viltti. Tyynynpäällisistä toinen aivan tumman vihreää samettia, ja toinen vaaleaa pellavaa mustilla kuvioilla, viltti on liv interiorin ja väriksi valitsin luonnonvaalean mustilla kuvioilla. Vilttiin ihastuin heti kun näin sen ja sen kaveriksi aloin etsimään sitten tyynyjä ja täytyy sanoa, että tykkään! Olohuoneen ilme muuttui täysin näiden muutaman pienen hassun tekstiilin avulla, ne toivat kotoisuutta, lämpöä ja ryhtiä, mitä olen kaivannutkin, vaan en ole saanut asialle mitään tehtyä. Tänään ajattelin käydä toisen kierroksen MiaDesignissa ja katsoa mitä kivaa vielä sieltä kotiuttaisin, lahjakorteista kun vielä puolet odottelee käyttöä. 

Että, kiitos vaan ihanat tytöt ja heidän kotijoukot, jotka näitä ihania lahjakortteja minulle antoivat, taitavat aika hyvin jo tietää mistä ope tykkää! ;)



Nyt mä painun vähä laittautumaan ja lähden mieheni kanssa lounalle, harvinaisia nämä tällaiset päivät, kun ehditään kesken hänen työpäivän nauttia hetki yhdessä hyvän ruoan merkeissä. Arjen pieniä iloja<3 

Ihanaa päivää kaikille!  

2017/09/25

4-vee synttärit



Viikko sitten juhlittiin meidän keskimmäisen 4-vuotis synttäreitä, joita hän oli itse suunnitellut pitkään ja öitä laskettiin varmaan heinäkuusta. Meidän 4-vuotias pieni herra on melkoisen menevä tapaus, sellainen hyväntahtoinen hulivili. Hän kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, mutta unohtaa kiukun sopivan ajatuksen tullen hetkessä. Omatahto on jotain sellaista, joka koettelee vanhempien hermoja melko usein, mutta päättäväisyys ja huikeat jutut muistuttavat seuraavalla sekunnilla kuinka ihana tyyppi tuo poika oikeasti on. Energiaa riittää ja koko ajan pitää olla tekemistä, ja pelaillessa erilaisia pelejä hän viihtyisi tuntikausia. Muistipelit, lautapelit ja tottakai Playstation ja puhelin vievät helposti mukanaan, ja ollaankin yritetty pelailla mahdollisimman paljon perinteisiä pelejä ja jättää ruudut viikonloppuun, mutta tämä jääköön erilliseksi aiheeksi.


Meidän 4-vuotias on jo niin iso, mutta kuitenkin vielä niin pieni, äitin vauva aina vaan. Tuo meidän hurmuri hurmaa helposti kaikki ihmiset ympärillään, sillä hän ei ujostele vaan tervehtii kaikki tutut ja tuntemattomat ja uskaltaa heittää vitsiksi isommankin yleisön edessä, kun vain saa itse tehdä aloitteen. Kohteliaskin osaa olla ja käyttäytyä esimerkillisesti, mutta välillä iskee kiukku ja minkäs sille mahtaa... Kaveri hän haluaisi olla kaikille ja usein ihmettelee, jos joku lapsi on vaikka hieman ujompi, eikä heti uskalla leikkiin lähteä, kaikkia hän aina kuitenkin varovasti kysyy mukaan. 

Synttärijuhlia suunniteltiin tosiaan yhdessä, ja kun kakkaemoji suunnitelmat saatiin jätettyä taa, innostui Petrus StarWarsista ja halusi väreiksi mustaa ja kultaista! Niinpä tarjoilut katettiin teeman mukaan ja ohjelmanumeroksi järjestin toiveiden mukaan ongintaa ja aarteen etsintää. Tarjolla oli hyydytettyä lohikakkua, pieniä pizzoja, lakka-kinuski-kermakakkua, macaronseja pätkistäytteellä, suklaacupcakeseja ja karkkia. Tuli siis herkuteltua! Juhlien jälkeen sankari oli niin onnellinen ja ollaan koko viikko muisteltiinkin mukavia juhlia. 

(Lohikakun ohjetta tulessa myöhemmin, sillä se on ollut monien juhlien suosikki ja aina joku haluaa sen ohjeen.)




2017/09/17

Metsän omat herkut

Kyllä nyt on syksyihminen sisälläni herännyt eloon, tämä vuodenaika on ihana! Vielä muutama viikko sitten mua ahdisti, kuinka kesä oli lipunut ohi kuin huomaamatta ja kylmä, pimeä ankea syksy oli tullut yllättäen. Nyt kun mietin, niin kesä oli ihana, siihen mahtui paljon ihania reissuja, ystäviä, aurinkoa, iloa ja naurua, yhtäkkiä sen taakse jääminen ei enää tuntunutkaan niin pahalta. Sillä samalla hetkellä kun kesäkaipuu lipui taakse, heräsin syksyn ihanuuteen.


On ihanaa pukeutua syksyyn, kaivaa huivit ja takit kaapeista, shoppailla uutta ja lämmintä, pukeutua enemmän. Ehkä joku asupostaus jossain vaiheessa niin omista kuin lastenkin syysvaatteista... Mutta kyllä yksi parhaista asioista syksyssä on luonto! Kesäisin en uskalla mennä metsään koska iän myötä minusta on tullut ihme pelkuri kaikkea pörisevää kohtaan, joten kaiken maailman ötökät saavat minut säpsymään ja siitä on nautinto kaukana. Haha. Syksyllä luonto saa taas hiljalleen uuden asun ylleen (sitä kunnon ruskaa odotellessa) ja voi nauttia metsän antimista. Sää ei ole vielä liian kylmä, aurinko lämmittää ja ilma on ihanan raikas, eikä ötököitä ole enää niin paljon. Syksyllä ulkoilu on ihanaa ja lenkkeilyn lomassa voi pysähtyä poimimaan vaikka marjoja evääksi. 


Viime tiistaina napattiinkin poikien kanssa pienet rasiat matkaan ja lähdettiin läheiselle lenkkipolulle metsänlaitaan. Olipa vain innokkaita lenkkeilykavereita kun saivat pysähdellä ja juosta metsästä etsimään herkkuja iltapalaksi. Jokatoinen suuhun ja jokatoinen kuppiin taisi olla tahti, mutta hiljalleen pohjat peittiyivät kupeista ja iltapalalla nautittiin puuron kanssa tuoreita marjoja. Marjoja riitti vielä kahtena seuraavana päivänä smoothieen, joten eipä ollut ihan turha reissu! Pitää ottaa pian uusiksi ja täydentää myös talvivarastoja! Me ollaan oikein sellaisia marjojen suurkuluttajia, mutta onhan ne vaan niin hyviä puurossa, leivonnaisissa, smoothieissa tai ihan vaan kinuskikastikkeen kera, nams!