Tekstit

Näytetään blogitekstit, joiden ajankohta on 2017.

Joulupöydässä

Kuva
Joulu alkaa olla takana ja ajatukset jo tulevassa vuodessa ja keväässä, jota alankin seuraavaksi odotella. Aatto tosiaan vietettiin kotona ja saatiin mieheni perhe kylään. Päivän ohjelma alkoi oman perheen kesken aamupuurolla, sen jälkeen aloinkin valmistelemaan ruokaa ja klo 13:00 pöydät notkuivatkin herkkuja ja vieraat saapuivat. Ruokailtiin tosiaan paljon totuttua aikaisemmin, mutta koska Joulupukki koputteli ovella jo 14:30, ajateltiin, että ruokailu on hyvä hoitaa alta pois ennen hänen tuloaan.  Meidän joulupöydästä löytyi joululeipää ja rieskaa, punajuurisalaattia, sienisalaattia ja katkarapusalaattia, mätiä ja smetanaa, päärynä-vuohenjuusto-pähkinä-rucolasalaattia, porkkana-, lanttu-, ja punajuurilaatikkoa, keitettyjä perunoita, hirvenlihaa ja kinkkua. Jälkiruoaksi tein kinuski-rahka-lakkapurkit, eli pilttipurkkiin kinuskia,  vaniljarahkaa ja lakkoja, päälle piparkakku- helppo, nopea ja aivan super hyvä!  Olisin halunnut vaikka ja mitä muutakin, mutta oli pakko pysytellä

Oi kuusipuu!

Kuva
Kaksi yötä jouluun ja koti alkaa hiljalleen olla valmis jouluun. Kuusi haettiin maanantaina ja nostettiin kodinhoitohuoneeseen sulamaan, voi sitä tuoksua mikä tiistaiaamuna herätessä kantautui nenään. Tiistai-iltana kuusi nostettiin olohuoneeseen ja minä olisin voinut ihailla vain sitä kaunista vihreää puuta ilman yhden yhtä koristetta, mutta sillä hetkellä kun kuusi seisoi jalallaan, alkoivat lapset jo kantaa koristeita olohuoneen puolelle. Niinpä kuusi sai koristeet oksilleen samantien paikkansa löydettyään. Minä yritin hillitä poikia, ja luoda kuuselle hopea-valkoisen koristuksen, mutta kun kaikki koristeet niiden värien osalta oli ripustettu oksille, muisti Petrus punaiset pallot ja ne oli aivan pakko saada ripustaa kuuseen.  Niinpä meidän kuusta koristaa nyt punaiset ja hopeansävyiset pallot, kimaltava tähti ja valkoiset linnut. Aattoaamuna kuusi saa vielä oksilleen muutaman lasten tekemän koristeen, jotka kuulema sinne asti koristavat Oliverin huoneen pientä kuusta. 

5 yötä jouluun...

Kuva
5 yötä jouluun ja tuntuu, etten ole yhtään valmis koko jouluun. Olen aina ollut jouluihminen, rakastanut kaikkea mitä siihen liittyy ja valmistautunut kaikkeen ajoissa, mutta miten tässä on käynyt näin, etten ole edes tajunnut että se joulu todella on täällä NYT!  Kohta pitäisi lähteä ostamaan viimeiset lahjat, postittaa kummilasten paketit, paketoida ja koristella, kirjoittaa kauppalista, miettiä kattaus ja tarjoilut... Ollaan siis aatto kotona, saadaan miehen perhettä kylään ja arvatkaa vaan haluanko laittaa kaiken täydellisesti, haluan! Kuusi haettiin eilen, voitteko kuvitella, että meidän kodinhoitohuoneessa sulaa minun elämäni ensimmäinen ikioma aito kuusi! Se on maailman kaunein, enkä malta odottaa iltaa, että se koristellaan ja päästään ihailemaan sitä olohuoneessa.  Pienen joulukiireen keskelle meille kuuluu kuitenkin ihan hyvää, vaikka surulliset uutiset hieman varjostavat tätä joulun tunnelmaa, lasten elämänilo onneksi vetäisee takaisin kun kyynel meinaa vieräh

Ikävä

Kuva
Eilen illalla nukutin Roopea, tuota meidän perheen pienintä ihmettä. Silittelin, suukottelin ja laulelin, minä puolestani sain märkiä pusuja ja pienien kynsien nipistelyä osakseni. Joka ilta me sulkeudutaan meidän huoneeseen, ihan kahdestaan ja joskus menee vartti, joskus tunti ennen kuin tuo pieni ihme nukahtaa ja huoneeseen tulee aivan hiljaista. Hetken makaan aina vierellä, silittelen ja ihmettelen, ennen kuin raaskin nostaa omaan sänkyyn jatkamaan unia. Tätä ennen olen peitellyt isommat pojat sänkyihinsä ja pienimmän nukahdettua on pieni hetki aikaa sohvalla miehen kanssa. Siinä me istumme hetken, katsomme tv:tä ja höpötämme turhia, joskus ihan asiaakin. Se pieni hetki illalla on korvaamaton, mutta miehen työreissujen vuoksi ne eivät ole jokailtaisia, joten ne kaikki mitä ehdimme viettää ovat arvokkaampia kuin uskoinkaan. Eilen illalla minut valtasi valtava kaipuu, ikävä ja suru. Silitin pientä poskea ja kyyneleet vain nousivat silmiini... Muutaman päivän päästä lähden työreissull

Isänpäivän hulinoita

Kuva
Eilen vietettiin isänpäivää, joka ei nyt aivan ollut sellainen kuin toivoisi. Ei huolta, päivä oli ihana, mutta olisin toivonut sitä enemmän meidän perheen isälle erityisemmäksi ja rennommaksi. Aamu alkoi lasten tekemien lahjojen parissa, he herättivät isänsä ja juotiin yhdessä aamukahvit kera kakun. Kiireellä hieman, eikä ehditty nauttia yhdessäolosta kuin pieni hetki, mutta toisaalta koko perhe oli koolla sen hetken ja vaikka minulla oli hieman hoppu sai isä jäädä lasten kanssa viettämään päiväänsä. Viikonloppuna tanssittiin performing arts-soolo SM ja IKM kisoja täällä Oulussa ja minun aikani kului siellä ihaillen upeita tanssijoita joita Suomesta löytyy!  Iltapäivällä, ennen finaaleja päätin ajella kotiin kahville ja nappasinkin koko miesjoukon kotoa matkaani, joten isänpäivä jatkui koko perheen voimin tanssijoita kannustaen. Hauskaa kuinka tuo mieskin alkaa jo muka jotain ymmärtää tanssista, antaa mielipiteitä ja jaksaa vähän jopa aiheesta keskustella.  Kaikesta ki

Supersankarit lastenhuoneessa

Kuva
Tervehdys sateisesta syyssäästä, lumi suli ja mittari näyttää +6 astetta. Viime viikolla kaivettiin toppaa esille ja vuorauduttiin lämpöisiin, laskettiin pulkkamäkeä ja nautittiin talvesta, tänä aamuna matka kouluun taittuikin pyörällä. Mulle kyllä kelpaisi lumi, joten valkoista joulua toivon mä vain! Joko muuten vois laittaa ulos vähän "jouluvaloja"? On niin kovin pimeää iltaisin ja aamuisin, vai vieläkö malttaisin pari viikkoa... Mutta joo, tarkoitus ei tosiaan ollut tulla kirjoittelemaan säästä, vaan meidän lastenhuoneen pienestä päivityksestä. Saatiin Petruksen kanssa valita mieluisia juttuja MaxPlaylta ja mikäs muukaan kuin supersankarit ja autorata olivat meidän 4-veen toiveena. Aiemmin huoneessa on ollut H&M:n automatto, joka on ihana automatoksi, mutta kooltaan hieman pieni isoon huoneeseen, eikä meinaa pysyä paikoillaan rajummissa autoleikeissä, tämä autorata ei karkuun lähde, eikä siihen voi kompastua.  Lattiaan kiinnitetty autotie jää myös helpost

Aurinkoloma perheen kanssa (kuvat puhukoon...)

Kuva
Tervehdys lumisesta Oulusta! Talvi tuli rytinällä, pakkanen ja valkoinen maa jättivät pimeän syksyn taakseen hetkessä. Saa nähdä kauanko tämä luminen talvi kestää, minä ainakin tykkäisin tästä enemmän kuin vesikeleistä. Syksy hurahti kyllä ohi jotenkin tosi kovalla vauhdilla, tuntuu että ihan just kaivettiin takkeja kaapista ja nyt syystakit on pakattu jo odottamaan kevättä. Me käytiin syyslomalla myös hieman pimeää ja kylmää paossa, kun matkustettiin Puerto Ricoon Gran Canarialle nauttimaan auringosta ja lämmöstä.  Loma oli ihana, lennot menivät lasten kanssa hyvin ja koko perhe nautti. Roopelle kuljetettiin kaikki ruoat mukana ja lisäksi hän herkutteli hedelmillä, isommat nauttivat all inclusiven helppoudesta herkkuineen. Päädyttiin pakettimatkaan kaikilla herkuilla sen helppouden vuoksi, ja tätä uskallan kyllä suositella lapsiperheille! Meille tämä oli ensimmäinen laatuaan täysihoidolla, mutta tuskin viimeinen jos todella kaipaillaan lepoa, helppoutta ja lomaa. Viikko koostu

Hyydytetty lohikakku

Kuva
Olen lupaillut tämän kakun ohjetta tänne jo aikoja sitten, joten tässäpä teille! Kakun alkuperäinen ohje on jostain blogista (en valitettavasti muista mistä...) mutta se on elänyt hieman minun käsissäni ja siksipä uskallan jakaa sen "omanani" tänne.  Hyydytetty lohikakku (laktoositon ja gluteeniton) pohja: 1 pkt Real ruisreipää tai vastaavaa gluteenitonta leipää pakastealtaasta 100g voita  Murskaa leivät ja sotke sulaneen voin kanssa, painele  leivinpaperilla vuorattuun irtopohja vuokaan. Laita pohja jääkaappiin täytteen tekemisen ajaksi. täyte: 5dl kuhuokermaa  200g yrttituorejuustoa 200g katkaraputuorejuusto 300g graavilohta 1 punasipuli 0,5 dl sitruunamehua 4 liivatelehteä ruohosipulia oman maun mukaan.  Vatkaa kerma kuohkeaksi vaahdoksi ja lisää joukkoon tuorejuustot. Pilko lohi, sipuli ja ruohosipuli pieneksi ja sekoita ne vatkattuun seokseen.  Lämmitä sitruuna mehu ja sotke kylmässä vedessä levänneet liivatteet kuumaan

Hehku-valaisin

Kuva
Päivät lyhenee ja pimeät illat ovat täällä, paras lääke pimeyttä vastaan on päättää nauttia siitä! Kesän aikana ei ole juuri valoja tarvittu, mutta syksyn tullen huomaa kuinka erilaiset valaisimet pääsevät taas päivittäiseen käyttöön. Minä rakastan erilaisia valoja ja valaisimia, päivällä kaipaan kirkkautta, kun taas illat fiilistelen mielummin pienempien valaisimien ja kynttilöiden valossa.  Uusimpana tulokkaana meidän valaisinperheeseen saapui Sessakilta Hehku-valaisin, jonka suunnittelusta vastaa Matti Syrjälä. Sessak on Porvoolainen perheyritys, joka on tuonut valoa Suomeen yli kolmen vuosikymmenen ajan. Hehku-valaisin pääsi koristamaan meidän olohuonetta. Se tuo mukavasti tunnelmaa iltoihin ja sopii kokonsa puolesta niin sivupöydälle, hyllylle kuin yöpöydällekin. Hehkun muotoilu on ajaton ja erityisesti ihastuin lampun marmoripintaiseen jalkaan.  Jos sinäkin ihastuit tähän kaunokaiseen, niin nyt kannattaa kurkata mun instatiliä, sillä siellä pärähtää just kä

Roope 8kk

Kuva
Niin vain on taas kuukausi hurahtanut ja meidän pienokainen täytti tällä viikolla jo 8kk! Eilen illalla muistelin sitä hetkeä kun sain hänet ensimmäisen kerran rinnalleni. Hän oli niin pieni ja pehmeä, niin täydellinen pieni paketti. Nyt tuo pieni paketti on tosiaan jo 8kk ikäinen vauhtihirmu! Ryömimiseen on tullut entistä enemmän vauhtia ja konttaamallakin mennään jo melkoista kyytiä, mutta kun pitää päästä täysillä Roope vetää mallikkaasti vuorotahtiryömintää. Joka paikkaan pitäisi päästä ja selkeästi yritetään päästä jo karkuun äitiltä. Isoveljien huoneet kiinnostaa ja kaikki heidän lelut on maailman paras juttu, onneksi Petruksen huoneessa on vielä melko paljon myös Roopen käteen sopivia tavaroita ja yllättävän hyvin on kaikki pienet jutut pysyneet piilossa. Pari viikkoa sitten Roope keksi miten pääsee seisomaan sohvaa vasten ja siitähän se sitten lähti, nyt noustaan ihan joka paikkaan. Nyt kun tukea vasten on seisty jo pari viikkoa, alkaa se olla jo suht tukevaa ja onpa h

Ihanat uudet tekstiilit olohuoneessa

Kuva
Pää täynnä ideoita ja kaikkea haluaisi toteuttaa ja hankkia, vaan kun jaloissa pyörii erittäin vauhdikas 8 kuukauden ikäinen kaveri, niin täytyy malttaa... Nyt on siis vihdoin sisustuskärpänen taas puraissut, ja ensihoitona tähän pistokseen kävelin MiaDesigniin ostoksille! Sain jo keväällä, tai oikeastaan alkukesästä oppilailta lahjakortteja tuohon niin ihanaan sisustuskauppaan ja olenkin jemmaillut niitä odottaen sisustuskärpäsen pistoa, joka ei siis jostain syystä iskenyt ennen kuin nyt. Mutta onneksi pisti ja onneksi apu löytyi läheltä.  Olen pyöritellyt ajatusta uudesta viltistä jo tovin, kun sohvan nurkkaan käpertyessä olen sellaista kaivannut ja vanhat ovat jo ihan kuluneita, eivätkä jotenkin yhtään miellyttäneet silmää. Myönnän myös pienen sisustustyynyhulluuden asuvan minussa ja rakastan kun niiden avulla sisustuksen värit ja tunnelma on helppo uusia, raikastaa ja päivittää vaikka juurikin vuodenaikojen mukaan. Me ollaan nyt asuttu tässä kodissa reilu kaksi vuotta ja nyt t

4-vee synttärit

Kuva
Viikko sitten juhlittiin meidän keskimmäisen 4-vuotis synttäreitä, joita hän oli itse suunnitellut pitkään ja öitä laskettiin varmaan heinäkuusta. Meidän 4-vuotias pieni herra on melkoisen menevä tapaus, sellainen hyväntahtoinen hulivili. Hän kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, mutta unohtaa kiukun sopivan ajatuksen tullen hetkessä. Omatahto on jotain sellaista, joka koettelee vanhempien hermoja melko usein, mutta päättäväisyys ja huikeat jutut muistuttavat seuraavalla sekunnilla kuinka ihana tyyppi tuo poika oikeasti on. Energiaa riittää ja koko ajan pitää olla tekemistä, ja pelaillessa erilaisia pelejä hän viihtyisi tuntikausia. Muistipelit, lautapelit ja tottakai Playstation ja puhelin vievät helposti mukanaan, ja ollaankin yritetty pelailla mahdollisimman paljon perinteisiä pelejä ja jättää ruudut viikonloppuun, mutta tämä jääköön erilliseksi aiheeksi. Meidän 4-vuotias on jo niin iso, mutta kuitenkin vielä niin pieni, äitin vauva aina vaan. Tuo meidän hurmuri hurmaa 

Metsän omat herkut

Kuva
Kyllä nyt on syksyihminen sisälläni herännyt eloon, tämä vuodenaika on ihana! Vielä muutama viikko sitten mua ahdisti, kuinka kesä oli lipunut ohi kuin huomaamatta ja kylmä, pimeä ankea syksy oli tullut yllättäen. Nyt kun mietin, niin kesä oli ihana, siihen mahtui paljon ihania reissuja, ystäviä, aurinkoa, iloa ja naurua, yhtäkkiä sen taakse jääminen ei enää tuntunutkaan niin pahalta. Sillä samalla hetkellä kun kesäkaipuu lipui taakse, heräsin syksyn ihanuuteen. On ihanaa pukeutua syksyyn, kaivaa huivit ja takit kaapeista, shoppailla uutta ja lämmintä, pukeutua enemmän. Ehkä joku asupostaus jossain vaiheessa niin omista kuin lastenkin syysvaatteista... Mutta kyllä yksi parhaista asioista syksyssä on luonto! Kesäisin en uskalla mennä metsään koska iän myötä minusta on tullut ihme pelkuri kaikkea pörisevää kohtaan, joten kaiken maailman ötökät saavat minut säpsymään ja siitä on nautinto kaukana. Haha. Syksyllä luonto saa taas hiljalleen uuden asun ylleen (sitä kunnon ruskaa od