SOPIVASTI SIKIN SOKIN

Vihdoin ehdin alkaa päivittelemään tännekin jotain! Instan puolella olen hieman aktiivisempi, eli sieltä voi seurailla @sopivastisikinsokin_krista nimen takaa. Mutta niin, maaliskuu on kääntynyt voiton puolelle, meidän pieni hurmuri on tänään jo 2 kk ja hänellä on nimi! Aika rientää toden totta, vaikka toisaalta 8 viikkoa on niin kovin vähän, on se tuollaisen pienen elämässä niin älyttömän paljon. Meillä tosiaan juhlittiin ristiäisiä jo pari viikkoa sitten lauantaina, kun vauva oli vain 5 viikkoa vanha. Ristiäiset päätettiin pitää jo silloin ihan kahdesta syystä, haluttiin ristiäiset ennen kuin 2kk tulisi täyteen, ja että mahdollisimman moni pääsisi paikalle. No, kun serkukset syntyivät kahden päivän ikäerolla ja isovanhemmilla oli lomamatka varattuna ei vaihtoehtoja jäänyt lopulta kuin kaksi ja tuo  10-viikon lauantai tuntui meille hyvin loogiselta hiihtoloman vuoksi. Itse kastetilaisuus oli melko lyhyt, mutta kaunis. Juhlien päähenkilö nukkui sylikummin, e...

Tänään meidän pieni ihme on jo tasan 4-viikkoa! Tuntuu hurjalta kuinka nopeasti aika on mennyt, toisaalta tuntuu kuin hän olisi ollut osa perhettä jo pidempään. Olen rehellisesti nauttinut vauva-arjesta täysillä. En ole kiirehtinyt mihinkään, ollaan vain ihmetelty toisiamme, oltu kotona ja annettu päivien kulua omalla painollaan.  Pieni herra on jotain niin paljon enemmän kuin osasin toivoa. Hän nukkuu melko hyvin, on virkeä ja tyytyväinen, syö hyvin ja kasvaa. Hän jaksaa valvoa jo melko pitkiä pätkiä ja on koko ajan enemmän kiinnostunut kaikesta. Hän ei liikoja itkeskele, ilmoittaa kyllä nälästä ja vihaa märkää vaippaa - kukapa ei! Hän rakastaa pinnasängyn soivaa mobilea, ihastelee valoja ja tutkailee ihmisten kasvoja kulmat kurtussa. Hän ei viihdy yksin, lempipaikka on sohvalla kun vain joku jutustelee siinä ja tottakai sylissä. Jos meillä käy vieraita hän usein päättää nukahtaa ja viihtyä omassa sängyssä, autoon hän myös rauhoittuu. Päätä hän kannattaa jo tos...

Vauvan ensimmäiset päivät, viikot ja kuukaudet tulee helposti ikuistettua epämääräisin räpsyin puhelimen kameraan ja lopulta niistä sadoista pitää valita muutama mitkä teettää ihan kuviksi asti. Minä rakastan valokuvia ja puhun siis täysin omasta kokemuksestani, ehkä tähän on myös monen helppo samaistua... Raskausaikana haaveilin raskauskuvista, joihin en koskaan lopulta päässyt ja tästä voin syyttää vain ja ainoastaan omaa saamattomuuttani. Muiden raskauskuvia ihaillessa päädyin aina ihailemaan myös vastasyntyneiden vauvojen ihania kuvia ja haaveilin, että meidänkin vauvasta saataisiin tallennettua kuviin jotain yhtä kaunista ja ihanaa. Yhtäkkiä tajusin vauvamme olevan 3-viikkoa, newborn kuvausaika oli mennyt jo oikeastaan ohi (sitä kun suositellaan kahden ensimmäisen viikon sisään...) ja okei, kuvaaja jolla olisin vauvamme halunnut kuvauttaa asuu liian kaukana, enkä ehkä sen vuoksi ollut asian eteen mitään tehnyt... taas saan syyttää vain itseäni. Viikonloppuna taas istuin so...