2017/03/31

Meidän pienen ekat juhlat - ristiäiset



Vihdoin ehdin alkaa päivittelemään tännekin jotain! Instan puolella olen hieman aktiivisempi, eli sieltä voi seurailla @sopivastisikinsokin_krista nimen takaa. Mutta niin, maaliskuu on kääntynyt voiton puolelle, meidän pieni hurmuri on tänään jo 2 kk ja hänellä on nimi! Aika rientää toden totta, vaikka toisaalta 8 viikkoa on niin kovin vähän, on se tuollaisen pienen elämässä niin älyttömän paljon.


Meillä tosiaan juhlittiin ristiäisiä jo pari viikkoa sitten lauantaina, kun vauva oli vain 5 viikkoa vanha. Ristiäiset päätettiin pitää jo silloin ihan kahdesta syystä, haluttiin ristiäiset ennen kuin 2kk tulisi täyteen, ja että mahdollisimman moni pääsisi paikalle. No, kun serkukset syntyivät kahden päivän ikäerolla ja isovanhemmilla oli lomamatka varattuna ei vaihtoehtoja jäänyt lopulta kuin kaksi ja tuo  10-viikon lauantai tuntui meille hyvin loogiselta hiihtoloman vuoksi.


Itse kastetilaisuus oli melko lyhyt, mutta kaunis. Juhlien päähenkilö nukkui sylikummin, eli tätinsä sylissä koko tilaisuuden ajan ja kaikki meni siis hienosti. Molemmilla isoveljillä oli kastetilaisuudessa omat pienet tehtävät, isompi luki pienen tekstin ja pienempi sai pyyhkiä pikkuveljen pään kasteen jälkeen.  Juhlassa mukana olivat meidän molempien perheet ja kummit. Minun siskoni perheineen ei harmiksemme päässyt paikalle, kun he ehtivät juuri muuttaa ulkomaille, mutta nykytekniikan avulla hekin olivat hetken mukana juhlissa, kun soitettiin FaceTime puhelu, heh! Tosiaan itse kastehetki mentiin lyhyen kaavan mukaan, ja sen jälkeen siirryttiin herkkuja notkuvan pöydän kimppuun, seurusteltiin ja ihasteltiin vauvaa, sekä ihmeteltiin nimeä. 


Nimen kanssahan me painimme ihan viime metreille saakka, sillä tuo 5 viikkoa on niin kovin lyhyt aika tutustua uuteen ihmiseen ja keksiä hälle nimi, nimi joka kulkee hänen mukanaan lopun elämää, nimi, jolla hänet tunnetaan tästä eteenpäin. Minä olin päättänyt kyllä nimen jo kesällä, kun kuulin jossain nimen Remus, päätin, että jos odotan poikaa hänestä tulee Reemus. Mieheni tokaisi sen kuultuaan "pakoputki merkki!" Mutta minä en lannistunut vaan pidin pintani kunnes nimi alkoi sointua jo miehenkin suussa pari viikkoa ennen ristiäisiä... "Täähän olikin helppo" ehdin jo ajatella, kunnes yhtenä päivänä vauvaa katsellessani keksin, että "täähän vois ollakin Aaron!" Siinäpä sitten rustailin nimi vaihtoehtoja ylös... Reemus Joda Arvid, Aaron Arvid Eevertti, Reemus Eetu Arvid... Ja siis nimiä oli paljon! Lisäksi etunimeksi pohdittiin Aamosta, Eemosta ja Alvaria. No, kuitenkin aina päädyin siihen Reemukseen... Kunnes yhtenä aamuna aamukahvia nautiskellessa katsoin vauvaa ja totesin (täysin vahingossa ääneen), että "näyttää kyllä ihan Roopelta" ja mies tokaisi samantien "se!" No, lisättiinpä taas yksi nimi lisää listalle ja illalla alettiin sitten nimiä karsimaan. Loppusuoralla olivat Reemus ja Roope. Reemus tuntui sointuvan veljien nimiin hyvin, siinäkin on 6 kirjainta ja se loppuu konsonanttiin, kuten Oliver ja Petrus. Mutta vauva näytti jotenkin niin Roopelta, että kesästä asti taistelemani nimi jäi lopulta toiseksi ja lopulta pojastamme tuli Roope Eetu Arvid <3



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät päivää, kiitos <3