SOPIVASTI SIKIN SOKIN

Sinne meni syysloma ja arki rullaa taas. Syysloma vietettiin kotona ilman ihmeempiä tekemisiä. Leivottiin, kokkailtiin, shoppailtiin, puistoiltiin, käytiin ravintolassa, herkuteltiin ja nautittiin. Eilen eskariin meni iloinen poika mukavan loman jälkeen, eikä arki tunnu yhtään niin pahalta kuin toissa viikolla. Viime viikolla myös talvi muistutteli itsestään ja saimmekin "nauttia" kunnon talvesta yhden päivän.  Perjantaina satoi lunta koko päivän aamusta iltaan, ja meidän oli tarkoitus selvitä valokuvaukseen kävellen... Luojan kiitos mieheni ehti lopulta heittää meidät autolla loppumatkan, sillä lunta oli tiellä jo yli 10cm eikä aura-autoja näkynyt missään. Voin kertoa, että saatoin luetella muutaman "ei niin kauniin sanan" mielessäni tarpoessa hangessa rattaiden kanssa, kun isompi laahustaa perästä huutaen "mä en jaksa, mä en halua kävellä". No, loppu hyvin, kaikki hyvin.  Meillä oli siis vihdoin Petruksen 1-vuotis valokuvaus, ja napattiin sam...

Eilen alkoi virallisesti meidän esikoisen ensimmäinen oikea syysloma! Eskarilaisen näkökulma asiaan oli, että tämä on hänen viikkonsa ja hän saa päättää mitä tehdään. Eilinen päivä meni ulkoillen puistossa, leikkien sisällä ja leipoen. Oliver teki (lähes kokonaan itse) pellillisen mokkapaloja, jotka ovat kyllä suussa sulavan herkullisia! Nams! Niistä riittääkin koko viikoksi ja osa saikin mennä pakkaseen odottelemaan. Tänään ei olla saatu aikaiseksi vielä mitään järkevää. Oliver ulkoili kavereineen hetken ja nyt nauttii leffasta sohvan nurkassa. Myöhemmin pitäisi käydä pyörähtämässä kirpparilla hieman järjestelemässä ja ehkä voisi vähän katsellakin tarjontaa. Illalla menemme vielä lasten kanssa käymään ystäväni luona. Ei tää loma oo yhtään hassumpi, aikatauluttomuus ja vapaat illat - Ah<3 Alunperin meidän piti poikien kanssa karata lomailemaan Helsinkiin, mutta flunssa varjostaa hieman ja päätimme, että on fiksumpi pysyä kotosalla. Toisaalta tää vaihtoehto tun...

Tänään on ollut kovin pimeä syyspäivä ja vettäkin satanut aamusta iltaan, joten ulkoilut jäivät tänään välistä. Koko päivä kotona sai sisustusvimman taas puhkeamaan ja sainkin hieman laitettua poikien huonetta heti aamusta. Tosin hylly odottelee vielä seinälle menoa ja muutama taulu on vielä tulossa, mutta niistä lisää myöhemmin... Mustan, valkoisen ja harmaan rinnalle on valikoitunut väreiksi minttu ja keltainen, sekä minun vanhan keinuhevosen myötä punainen. Lelukorina on house doctorin mustavalkea pyykkikori, ja loput lelut saa piiloon lipaston laatikoihin ja kaappiin, näin huone on helppo siivota. Poikien huone sijaitsee nyt yläkerrassa, meidän makuuhuoneen vieressä. Huonejärjestelyyn päädyttiin kun pikkulegot (ja muut ei 1-vuotiaalle sopivat lelut) alkoivat vallata alakertaa. Petrusta emme raaskineet laittaa yksin eri kerrokseen, joten kun Oliver ehdotti itse yhteistä huonetta, asia oli päätetty. Luultavasti ensi kesänä joudutaan viimeistään taas muuttamaan huonejärjestelyä...

Tänä aamuna meidän lämpömittari näytti talvisia lukemia ja maa oli kuurassa, mittarin lukema oli -10,6 astetta! Siinäpä saikin kiireen keskellä alkaa kaivaa toppavaatetta kaapista ja lämpöisempää kenkää eskarilaisen jalkaan... No toppavaatteet onneksi vielä mahtuivat, mutta talvikengät jalkaan työntäessään Oliver tokaisi ettei varpaita voi suoristaa, eli kenkäostokset edessä.      Ensi viikolla vietetään syyslomaa ja syksy alkaa olla jo aika hyvin takanapäin näillä leveysasteilla. Viikonloppuna täällä jo hieman sateli lunta ja eilenkin aamulla oli valkea maa. Meillä taidetaan hieman jo odottaa kunnon lumisateita ja pulkkamäkeen pääsyä. Minun puolestani lunta ei ihan vielä tarvita, lenkkeily kuivalla maalla on hieman mukavampaa... Jospa siis saisimme nauttia kauniista syksystä vielä hetken, tai ainakin syysloman yli. Odotan kyllä ensi viikon aikatauluttomuutta jo kovasti, saa nähdä mitä kaikkea me keksitäänkään lasten kanssa. ...

Sunnuntai - sinne meni taas yksi viikko. Tämä viikko oli varmasti syksyn kiireisin viikko ja heitettiin läpsystä vaihtoa kotiovella miehen kanssa. Mutta nyt viikko on jo ohi ja huomenna luvassa uusi viikko ja uudet kujeet. Eilen illalla ehdittiin onneksi viettää aikaa perheen kanssa ja saimme myös iloksemme iltakahviseuraa. Olin töistä kotona vasta vaille 18, ja kahvittelut oli sovittu klo 18! No kiirehän siinä sitten tuli ja meillähän ei kahvia "kaljuna" tarvitse nauttia, etenkään kun olin uhannut jotain leipoa. Niinpä googlailin hieman ja silmiin osui pikasuklaakakun ohje. Kakku todella valmistui nopeasti ja oli syntisen hyvää! Joten minun on pakko saada jakaa tää teidän kanssa. Uuni lämpenemään 175 astetta... 100g voita  2 kananmunaa 2 1/2 dl sokeria  1 1/2 dl vehnäjauhoja 3rkl tummaa kaakaojauhetta  1tl vaniljasokeria Sulata voi, vatkaa kananmunat ja sokeri, lisää jauhot, kaakao, vaniljasokeri ja jäähtynyt voi, sotke tasaiseks...

Eilen aamulla poikani katsoi tv:stä lastenohjelmia ja jossain vaiheessa pyysi minua katsomaan, kun Timonista ja Pumbasta oli tullut ihan harmaita ja vanhoja kun olivat haaveilleet niin pitkään. Pientä ihmistä asia nauratti, mutta minuun se jotenkin kolahti. Sillä hetkellä löysin itsestäni juuri sen haaveilijan, joka haluaa aina lisää. Haaveilla saa ja pitääkin, mutta miksi me emme osaa nauttia siitä mitä meillä jo on? Miksi aina pitäisi saada vain lisää ja uutta? Tai ainakin haaveilla jostain uudesta kivasta... Myönnän nimittäin syyllistyväni tähän, ja päätin tarttua itseäni niskasta kiinni ja listata asiat joista elämässni nautin juuri nyt, mistä haaveilen juuri nyt ja mistä minun pitäisi nauttia juuri nyt. Haaveilen ainakin uudesta sohvasta, uudesta astiastosta, yksikerroksisesta omakotitalosta, kolmannesta lapsesta, ulkomaanmatkasta, lottovoitosta, uusista vaatteista ja kengistä.  Mutta miksi mä tarvitsisin kaiken tämän, kun minun vaatekaappini pursuaa vaatteita, yhtenäk...

Ulkona pieni pakkanen ja luonto loistaa upeassa syysasussaan, ilma on raikas ja tuoksuu syksylle. Syksy on ihana! Pimeät illat saunan jälkeen kynttilän valossa viltin mutkassa on jotain korvaamatonta. Kuitenkin näin syksyisin minulle iskee ikävä. Se on iskenyt jo monena vuonna ja iski taas. Olen asunut useiden satojen kilometrien päässä perheestäni jo viimeiset seitsemän vuotta, ja luultavasti tulen asumaan tulevaisuudessakin. Minulle perhe ja ystävät ovat elämän suurimmat tukipilarit, ne pitävät minut järjissäni myös silloin, kuin järki on menossa. Viikonloppuisin haaveilen usein yhteisestä ruokahetkestä perheeni kanssa, leikkipuistossa ikävöin siskontyttöäni ja illalla television ääressä iskee ikävä siskoa, jonka kanssa olisi kiva jakaa mielipiteitä ohjelmista (me kyllä soitetaan jos ohjelmassa on jotain jaettavaa). Ja entäs sitten kun tekisi mieli vain höpistä turhia ja mässäillä, nauraa, itkeä ja tehdä jotain hullua, silloin ikävöin ystäviäni, joista liian moni asuu niin kauk...

Eilen aamulla koti oli taas kuin pommin jäljiltä, kello yhtäkkiä liikaa ja lapset sisävaatteissa, vaikka olisi pitänyt olla jo matkalla. Tavalliseen tapaan hörppäsin loput kahvit samalla kun vedin juoksuhousut jalkaan ja laitoin lapset lähtövalmiiksi. Pienempi rattaisiin ja isomalle pyörä varastosta, tavaroiden tarkastus ja ovi kiinni... Vaan enpä paiskannutkaan ovea takanani,vaan huikkasin pojille, että odottakaa minuutti, juoksi yläkertaan vaihdoin farkut jalkaan ja vetäisin villapaidan niskaan, huivi kaulaan ja ei tuulitakkia eikä lenkkareita, vaan hieman siistimpää tällä kertaa. Nappasin kukkaron matkaan ja sit juostiin! Eskarilainen jäi taas kiltisti eskariin ja mepä ei suunnattukaan Petruksen kanssa kotiin, vaan kävelimme bussipysäkille saapuvan bussin toivossa, eikä meidän kauaa tarvinnutkaan odottaa kun pääsimme jo jatkamaan matkaa kohti keskustaa. Onnekseni olin vähän ehtinyt meikata aamulla... Bussimatka oli myös Petruksen mielestä ihan jees puoleen väliin matkaa, kunne...