2014/12/12

Vierailulla Joulupukin luolassa

Parkkipaikka täynnä autoja, sekä lisäksi linja-autoja ristiin rastiin täyttämässä nekin paikat, jotka vielä vapaina olisivat olleet. Onneksemme pian kiertelyn jälkeen huomasimme suuren ihmislauman juoksevan kohti linja-autoja ja saimmekin auton pian parkkiin. Tämä suuri joukko ihmisiä oli saapunut aamulennolla Englannista ja luultavammin heidän matkansa jatkui takaisin lentokentälle, ehkä napapiirin kautta, ehkä suorinta tietä. Tuntuu hullulta, että joku perhe saattaa säästää vuosia päästääkseen tapaamaan Joulupukkia, nähdäkseen tonttuja ja valkean joulun (joka eräänä vuonna tuottikin suuren pettymyksen, sitä lunta kun on hieman vaikea taikoa...), kokemaan poroajelun ja päästäkseen todella vierailemaan Joulupukin kotiluolassa. Ja tiedän, että näitä perheitä on paljon, toki joukossa on paljon myös ns. rikkaita perheitä, jotka saattavat käydä useamminkin kuin kerran elämässään. Mutta, usein olen miettinyt, että onko se reissu heille sen kaiken arvoinen. Olen työskennellyt tonttuna ja nähnyt näitä perheitä paljon, ja täytyy kyllä myöntää, että juuri niistä lapsista jotka todella ovat reissua joutuneet odottamaan, siitä on varmasti puhuttu paljon ja sitä on suunniteltu pitkään, heistä välittyy se aito joulumieli. Monien reissu nimittäin kestää vain sen yhden päivän.

SantaPark on siis Rovaniemellä luolaan rakennettu joulumaa, jossa sijaitsee joulupukin virallinen toimisto, pukin koti on Savukoskella, Korvatunturilla. Luolan ovista sisään astuessa alkaa matka kohti joulun salaisuuksia, alas vievä käytävä on melko pimeä ja siellä voi kuulla suden ulvontaa. Puolessa välissä vastassa on suuren suuri joulukuusi ja lipunmyyntipiste, sekä vapaaehtoinen narikka. Lippujen jälkeen matka jatkuu vielä hieman alaspäin, kunnen edessä avautuu kaunis kauppa-alue kaikkine joulutavaroineen ja korviin kantautuu joulumusiikki. Kauppa-alueelta löytyy myös Joulupukin virallinen posti ja vastassa on tonttuja toivottamassa vieraat tervetulleeksi.





















Kauppa-alueelta jatkoimme matkaa kohti keskuaukiota, jossa sijaitsee kahvila ja ravintola, sekä lava, jossa pyörii kolme kertaa päivässä jouluinen tanssishow. Kierros jatkui ja matkalla hyppäsimme SantaParkin ainoaan laitteeseen (ennen paikka oli enemmänkin sisähuvipuisto, kuulemani mukaan), pieneen junaan joka kuljettaa halki vuoden aikojen ja läpi lelupajan sekä tonttujen juhlien - tää on molempien poikien ehdoton suosikki! Sen jälkeen vuorossa oli Joulupukin tervehdys, jono kiemurteli narujen välissä jotka ohjasivat jonoa kulkemaan kuten sen kuuluu... On oikeastaan hassua miten ihmiset viitsivätkin joskus tuollaisessa paikassa ohitella, tunkea tai muutenkaan käyttäytyä törkeästi, tällä kertaa onneksi kaikki sujui mallikkaasti. Hetken jonotuksen jälkeen iloinen tonttutyttö avasi meille suuren natisevan oven ja johdatti meidän Joulupukin juttusille. Oliveria jännitti kovasti, vaikka olikin niin reipas jonottaessa. Lista saatiin kuitenkin annettua ja kylläpä tuo pukki oli tontuilta kuullut, että Oliver asustaa nykyään Oulussa ja sekös poikaa ihmetytti ja usko jouluun taisi kasvaa aika lailla. Pukin luona tonttu nappasi koko perheestä kuvan, jonka olisi voinut ostaa itselle muistoksi, minusta kuvat olivat melko kalliita emmekä oikeastaan edes harkinneet kuvan ostamista. Harmikseni kyllä unohdin itse räpsästä kuvan koko pukista. Pukin luona vierailun jälkeen kävimme askartelemassa tonttukoristeen, joka jätettiin pajan seinälle muistoksi tontuille.





















Sitten olikin aika piparin koristeluun. Piparillassa tunnelma on aina ihana, piparimuori hymyilee tiskin takana ja välillä häärää asiakkaiden joukossa. Ostimme yhden suuren piparin koristeltavaksi ja istahdimme pöytään josta löytyi koristelutarpeita, joilla piparista sai tehdä juuri oman näköisen ja sen jälkeen pistellä sen poskeensa. Oliverille ainakin maistui!

Kierrettyämme ahkerasti oli aika pienelle levolle, joten istahdimme hetkeksi keskusaukion kahvilaan kupposelle kuumaa ja nauttimaan show:sta, jossa Saana tonttu etsi kadonnutta pakettia erilaisten lelujen ja prinsessan antaessa vihjeitä... Lopuksi kaikki pääsivät vielä osalliseksi showta kun tanssijat hyppäsivät alas lavalta ja tanssittivat yleisöä tunnetun hittibiisin tahtiin. Biisi ei ehkä meikäläiseen uponnut, mutta meininki oli hyvä.

Tauon jälkeen jaksoi taas ja suuntasimme kohti ikuista taleva ja jäägalleriaa. Talvi alkaa kauppa-alueen päädystä ja suuren puun luona satelee lunta ja puhaltaa pohjoistuuli. Paikka on tehty kauniin vaaleaksi ja hyllyt notkuvat kauniita joulukoristeita, jotka luovat rauhaisan tunnelman. Jäägalleriaan jokaiseen täytyy pukea valkoinen viittamainen takki päälle, koska galleriassa on kylmä ja takki pitää lämmön sisällä niin, ettei jää pääse varmasti sulamaan. Galleria on taianomainen, jokainen asia on veistetty jäästä ja lapset pääsevät laskemaan jäämäkeä ja vanhemmat voivat ottaa jääbaarista yhden lämmittävän, jos siltä tuntuu. Meille riitti kävelykierros ympäri ja yksi mäki, oli nimittäin kylmä, hurr.




Lähtiessä Oliver vielä pyörähti keskusaukion yläpuolella olevalla parvella, jonne on rakennettu Angry Birds maa. Sieltä löytyy erilaisia leikkipaikkoja, Angry Birds kauppa ja tottakai pelejä. Kun on leikkinyt tarpeeksi, voi alas hurauttaa suurta liukumäkeä pitkin. Oli muuten virhe päästää 6-vuotias sinne yksin "ihan pieneksi hetkeksi"...

Muistoksi Oliver halusi vielä lähtiessä ostaa itselleen SantaPark-koirahahmon, joka nyt koristaa hänen huoneen hyllyään. Meille vanhemmille matkaan tarttui maailman parasta suklaata kaksi pakettia, nimittäin valkosuklaa-salmiakki! Se on vaan niin hyvää! Toki myös ripaus joulumieltä ja joulun tunnelmaa tarttui varmasti jokaiseen meistä.

Uskon, että SantaPark antaa jokaiselle käviälleen vähintään pienen ripauksen hymyä. Itse olen käynyt siellä useita kertoja ja myönnän, että kuljen siellä hieman kriittisenä. Tänäkin vuonna paikka oli kaunis, pukki oli mahtava ja muutama tonttu ylitse muiden, mutta valiettavasti osa tontuista tuntuu laahustavan siellä ilman sitä "roolia", jonka ainakin itse toivoisin näkeväni. Ehkä toivoisin tontuilta suurempaa heittytymistä, he kuitenkin ovat niitä, jotka luovat kokemuksia ja muistoja ihmisille. Show:ssa olevat ihmiset ovat selvästi avoimempia ja uskaltavat heittäytyä rooliin täysillä. Oli ihana seurata vierestä pienen brittipojan ja tontun hippaleikkiä ja nähdä kuinka onnellinen se pieni poika olikaan, hän oli tullut kaukaa ja sai varmasti matkalta enemmän kuin osasi odottaa! Mutta mitä jos hän olisi kohdannut vain ne tontut jotka hädin tuskin sanoivat hei?! Eli tämä mainittakoon minun mielestäni ainoana miinuksena. Minä nautin jokaisesta vierailusta siellä ja todella toivon, että jokainen joka siellä saa työskennellä, tajuaisi kuinka hienossa paikassa he saavatkaan olla! He luovat ihmisille jotain sellaista mitä he eivät voi kokea muualla.

Mutta, kyllä minä suosittelen paikkaa kaikille! Tosin ehkä kannattaa ottaa selvää ettei samana päivänä ole saapumassa isoja turistiryhmiä, koska silloin joutuu jonottamaan paljon ja se latistaa hieman tunnelmaa. 





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät päivää, kiitos <3