2015/05/04

Elämä on!

Eräässä tv-mainoksessa kysytään "mitä elämä oikein on", joka kerta jään tuijottamaan mainosta, myötäillen, pudistellen päätäni ja lopuksi helpotun. Samaistun siihen jotenkin aivan täysin, joten ajatus siitä "mitä elämä oikein on" on pyörinyt mielessäni viime aikoina taukoamatta. Olen huomannut analysoivani tekemisiäni, seurannut lapsiani tarkkaavaisemmin ja huomannut hymyileväni paljon.

Mainoksessa elämä rullaa kasvamisen, kiireen ja valintojen kautta ohitse, mutta muistuttaa lopulta kaikesta muusta.

Minä täytän tämän vuoden lopulla 30-vuotta! Se on melko paljon se. Olen siis elänyt tähän mennessä jo lapsuuden, teini-iän, kasvanut aikuiseksi, tullut äidiksi, vaimoksi ja ostanut talon. Tai, jos totta puhutaan, en vieläkään oikein tunne olevani aikuinen... Aikuinen kuulostaa niin kummalliselta, aikuinenhan tietää kaiken, aikuisia pitää uskoa ja aikuisia pitää kunnioittaa. En minä ole aikuinen, mutta minä olen nainen, en enää mikään tyttönen, se täytynee myöntää, olenhan minä kuitenkin äiti ja vaimo, mutta aikuinen olen ehkä puoliksi, en halua koskaan aikuistua liikaa!

Eilen illalla mietin omaa elämääni, lapsuuttani, nuoruuttani ja tätä päivää. Katsoin tv:stä voimistelua ja haikailin notkeudesta ja mietin kumpa minäkin osaisin noin... no, en osaa, eikä minun selälläni olisi ikinä moiseen ryhdytty. Se siitä, vaihdoin kanavaa. Ikäkriisi iski päälle, olen jo vanha, enkä enää opi uutta.. se kesti noin viisi minuuttia. Viikonloppuna nousen lavalle itseäni 15-vuotta nuorempien kanssa (ei onneksi kaikki niin nuoria ole), enkä voisi olla kiitollisempi siitä, että minä todella pystyn siihen! Oikeastaan olen siis melko nuori ja vetreä vielä, se hieman pelottaa, että kauanko... mutta aion olla vielä kauan!!

Elämä on hassua, sitä synnytään, eletään ja kuollaan. Elämme kiireessä, haluamme aina lisää, aikamme kuluu koulussa, töissä ja arkiaskareissa... Mutta millaisia muistoja meille jää elämästä. En muista lapsuudestani kiirettä, stressiä tai siivouspäiviä. Muistan lomareissut, kavereiden kanssa ulkoilut, uimahalli retket, mökkipäivät, välitunnit ja kaikkea muuta kivaa, mitä olen elämässäni kokenut. Nyt elän omaa elämääni oman perheeni kanssa, kiireen, kotitöiden ja töiden tahdittama arki kätkee sisälleen paljon muutakin. Aamuinen halaus pojilta, naurava lapsi keinussa, ensimmäiset sanat, kahvihetki ystävän kanssa, pyörähdys kaupungilla, leffahetki rakkaan kainalossa, halaus työpäivän jälkeen, illallinen pöydän ääressä perheen kanssa, mummola vierailu, lomamatka, tanssitunti... Listaa voisi jatkaa äärettömiin, sitä elämä on, kaikkea sen kiireen, työn, vanhenemisen ja arjen keskellä, kaikki se siinä välissä, joista muistot oikeasti tulevat. Suomalainen valittaa aina, aina on kiire, tylsää tai jokin vaiva, mutta silti suurin osa muistoistamme on varmasti kauniita ja hyviä. Nautitaan siis nyt kun tässä olemme, elämmme ja koemme.

Uskon, että kun elämme niin, että uskallamme olla onnellisia saamme aikaan kauniita muistoja ja kun olemme eläneet tarpeeksi kauan, olemme valmiita sanomaan hyvästit ilman pelkoa ja surua. Niinpä minä 29-vuotias nuorukainen haluan jatkaa elämääni keräten lisää ihania muistoja ja tekemällä kaikkeni, että lapseni saavat itselleen kauniit muistot lapsuudestaan, jota parhaillaan elävät, se on meidän vanhempien tehtävä. Elämästä pitää nauttia NYT!


Ihanaa kevättä teille kaikille, jotka tänne aina löydätte, nauttikaa ja hymyilkää!

2 kommenttia:

  1. Kirjoitat niin hyvin =) Pystyn täysin samaistumaan ajatuksiisi! T:Tiia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kiitos Tiia! Ihanaa kevättä ja kesän odotusta - nautitaan! :)

      Poista

Kommentit piristävät päivää, kiitos <3