SOPIVASTI SIKIN SOKIN

Päivä alkaa hämärtyä ja kääntyä iltaan, onneksi. Aamu alkoi myöhästymisellä eskarista, siitä huutavan lapsen kanssa kauppaan ja kotona odotti imuri keskellä lattiaa, odottaa yhä. Tää päivä on yksi niistä päivistä, etten oo ihan varma onko tää totta. Olen puhunut paljon puhelimessa ystävien kanssa ja jokainen puheluista on jättänyt minuun paljon ajatuksia, ehkä liikaa tästä päänsärystä arvellen. Hassua miten juuri tänään ystävillä on ollutkin minulle jotain eritystä kerrottavaa. Olen ihmisenä sellainen, että mietin paljon, jään miettimään ja haluan aina ratkaista kaiken. Vihaan auki jääneitä tilanteita, hoitamattomia asioita ja ehkä juuri siksi vihaan riidellä, ja riitelen usein vain yksin sisälläni. Ehkä juuri tästä syystä matematiikka on ollut aina mun lempiaine - se päättyy aina johonkin, asiat ratkeaa... hah mikä aasinsilta.  Mutta, siis mitä yritän sanoa, en tiedä, piti vain alkaa kirjoittaa ja yrittää purkaa nää miljoona ajatusta pääni sisältä. Tänään olen taas törmännyt aja...

Entten tentten ja edes takas on mennyt meidän poikien nukkumajärjestelyt ja huoneet. Valitettava tosiasia on se, että pojat ei vaan voi nukkua samassa huoneessa. Nyt, kun pojat ovat (taas) omissa huoneissaan niin myös pienempi vetelee vihdoin yöunia illasta aamuun ja yöheräilyt on jäänyt ainakin suurimmaksi osaksi taakse. Vieläkään huonejärjestely ei täysin toimi, sillä kun Petrus majailee yläkerran huoneessa on lelut luonnollisestikin ympäri olohuonetta, koska en uskalla antaa hänen leikkiä yksin ylhäällä. Jotenkin tuntuisi kummalta laittaa noin pieni kuitenkaan yksin alakertaan, enkä vielä täysin usko yöheräämisien totaaliseen loppumiseen, joten olen laiska en jaksaisi yöllä itse ravata rappusia. Niinpä Oliver siis on toistamiseen valloittanut alakerran makuuhuoneen, joka on muuten maailman hankalimman mallinen sisustaa. Petruksen huone alkaa hiljalleen hahmottua ja tylsät valkoiset seinät saivatkin pienestä päähänpistosta seinään pisaroita liitutaulutarrasta! Itseasiassa juuri...

Viimeksi kirjoittelin hieman henkilökohtaisempaa asiaa ja purin asiaa mielen päältä, helpotti! Viikot hurisee sellaisella vauhdilla eteen päin, että kohta varmaan huomaan juoksevani shortseissa ja kevät on jo takana, no toivottavasti ei! Paljon kivoja juttuja on luvassa tälle keväälle ja tää vuosi on alkanut jotenki ihan mielettömän kivasti, odotukset siis melko kovat näiden ensimmäisien viikkojen perusteella. Tänä aamuna sähköpostiin tuli viesti joka teki minun lisäkseni kuusi nuorta tyttöä onnelliseksi, ryhmäni nimittäin selvitti tiensä Arktisiin Askeleisiin. 255 hakijan joukosta 63 teosta selvitti tiensä lopulliseen tanssikatselmukseen, joka järjestetään Oulussa maaliskuun lopulla! Nyt sitten vaan lisää treeniä hyvillä fiiliksillä! JES! Oon jo nyt mahdottoman ylpeä tytöistä. Viikonloppuna saatiin myös vihdoin ja viimein Stringsystemille jatkoa, ja suunniteltu kokonaisuus on nyt seinässä. Työpöytähän tuossa on ollut jo tovin, ja tuo kaappikin odotellut paketissaan, mutta matala s...

Reilu vuosi sitten istuin neuvolassa jälkitarkastuksen merkeissä. Meille kaikille äideille tuttu juttu, kysellään kuulumisia, tarkastellaan miten on palauduttu synnytyksestä ja puhutaan tulevasta. Minulle hoitaja painotti, kuinka raskautumista ei saa edes harkita vuoden sisällä, kun takana oli kaksi sektiota, kroppani ei tulisi kestämään sitä. No, naurahdin ja sanoin, että kyllä meidän joukkue on nyt tässä ja tällä hyvä. Hoitaja virnuili, että kun olen vielä kovin nuori ja ehdin vielä vaikka ja mitä, mutta olin varma asiasta, että kaksi riittää kiitos, hyvä näin. Minun hermoilla ei kolmen kans enää taisteltaisi ilman romahduksia. Kotiin lähdin jälkitarkastuksesta pettyneenä, kroppani ei ollut palautunut kuten toivoin ja liikunta kielto iskettiin päälle. Mietin että mitä jos en enää saakaan itseäni kiinni niskasta ja jämähdän sohvaperunaksi, no onneksi veri vetää tanssimaan ja huoli on haihtunut ja tunnistan taas itseni peilistä. Minun ruokahalulla ei todellakaan kestäisi vain makoilla ...

Sisustuslehdet, blogit, nettikaupat, sisustusosastot, kaikki alkavat hiljalleen siirtyä kevään väreihin ja kevään kuumia trendejä ennustellaan ja tuodaan markkinoille pikku hiljaa. Aurinko näyttäytyy välillä tauon jälkeen ja kaikki ennusteet kulkevat kohti kevättä. Asuntokuumeen myötä olen löytänyt kodistamme paljon asioita jotka eivät enää miellytä, tarvitsevat päivitystä tai eivät vaan muuten toimi. Viikonloppuna pyöräytin olohuoneen takaisin edelliseen järjestykseen. Kun loputkin joulukoristeet oli siivottu pois, olohuone tuntui liian autiolta ilman kuusta (jota en kyllä siis ikävöi). Tuumasta toimeen ja sohva, sekä tv-taso vaihtoivat paikkaa sillä välin kun mies teki lumitöitä pihalla ja pojat rakensivat legoilla. Tää järjestys vaan jotenkin uppoo muhun, vaikka aluksi epäröinkin. Sohvan haluaisin uusia sirompaan ja seiniin haluaisin uuden värin lisäksi muutaman taulun... myös maton vaihto kutkuttaisi, mutta en ole vielä ihan varma millaisen haluaisin. Ehkä sohva saa nyt vie...

Pikaiset moikat perjantaifiiliksellä! Ensimmäinen viikko arkea (tai no, puolikas) alkaa olla takana ja viikonloppu häämöttä edessä. Aamut on venyny liian pitkiksi ja joka aamu ollaan juostu bussiin viime hetkellä, eskarilainen aamupalaa mussuttaen. Kuitenkin joka aamu ollaan ehditty ja ensi viikko on varmasti heräämisien kannalta jo paljon helpompi. Huomenna ja sunnuntaina voi taas vähän venyttää aamuja... Tekasin eilen ruuaksi ja välipalaksi suolaisen piirakan ja siitä tuli niin hyvää, että ajattelin tämän helpon herkun vinkata tännekin. Teen aika usein suolaisia piiraita ja ilman siis mitään tiettyä ohjetta vaan heittelen millon mitäkin joukkoon. Eilinen piirakka piti sisällään naudanpaistia (siis, sitä mitä laitetaan leivälle), paprikaa, raejuustoa, sipulia, persiljaa ja juustoraastetta. Pohjalle sivelin hieman salsaa antamaan makua ja viimeisenä heitin päälle purkin ruokakermaa tuomaan kuohkeutta. Pohjan nappasin tällä kertaa valmiina pakastealtaasta. Maailman helpoin si...

Lauantaina treenit, sunnuntaina treenit, maanantaina treenit, tiistaina avoimet ovet ja muutamat muut tunnit, tänään suunnittelua, huomenna tunnit, perjantaina tunnit, lauantaina tunnit, sunnuntaina tunnit... arki todellakin on täällä! No, onneksi rakastan työtäni ja samalla nautin siitä niin paljon, että välillä melkein unohdan olevani edes töissä. Arki siis aloitti hiipimään luoksemme jo lauantaina ja eilinen kuuden tunnin opetuspäivä sai viimeisetkin ajatukset pois lomasta ja siirsi ne jo kohti edessä siintävää kevättä. Muulla perheellä arki alkoi sitten tänään ja uskallan väittää, että lomalla venyneet aamut eivät helpottaneet yhtään tämän aamun herätystä. Mut päivästä selvittiin, jokapaikassa oltiin ajallaan ja enää kolme yötä lauantaiaamuun, jolloin kenenkään herätyskello ei soi. Kevät tulee olemaan melko hektinen, sillä halu hoitaa lapsia kotona ja tehdä töitä mahdollisimman paljon, ei ole helpoin yhtälö. Meidän perheen yhteinen aika tulee siis olemaan hieman kortilla, mutta...

Viime vuoden viimisenä päivänä nukutin Petrusta, tuota 1-vuotiasta ikiliikkujaa viereeni Kuusamossa. Lapsi joka vihaa paikallaan oloa, rakastaa tutkimista, ei nukahda vaikka väsyttää jos sängystä on mahdollisuus omin avuin kavuta alas ja ei voi sietää pimeyttä. No, lopulta pari tuntia nukutuksen aloituksesta ja muutaman luovutuksen jälkeen kaikki mun miehet olivat unessa, kello löi 00:00 ja vuosi vaihtui. Makoilin sängyllä pinna hieman kireällä ja kuuntelin pihalta kantautunutta pauketta, joka ei onneksi kestänyt kauaa. Lopulta korviini kantautui vain tasainen tuhina, joka sai mieleni kevenämään. Jäin hetkeksi miettimään kulunutta vuotta, joka juuri jäi taakse, vaikka tuntui kuin se olisi vasta alkanut. Vuosi 2014 tuntui menevän jotenkin tosi nopeasti, johtuen varmasti vauva-arjesta täysin uudessa ympäristössä. Hetkeksi piti siis todella pysähtyä miettimään, että mitä mun elämässä todella tapahtui kuluneen vuoden aikana. Vuosi oli melko rask...