2015/01/03

Viimeinen sivu, vuosi 2014.

Viime vuoden viimisenä päivänä nukutin Petrusta, tuota 1-vuotiasta ikiliikkujaa viereeni Kuusamossa. Lapsi joka vihaa paikallaan oloa, rakastaa tutkimista, ei nukahda vaikka väsyttää jos sängystä on mahdollisuus omin avuin kavuta alas ja ei voi sietää pimeyttä. No, lopulta pari tuntia nukutuksen aloituksesta ja muutaman luovutuksen jälkeen kaikki mun miehet olivat unessa, kello löi 00:00 ja vuosi vaihtui. Makoilin sängyllä pinna hieman kireällä ja kuuntelin pihalta kantautunutta pauketta, joka ei onneksi kestänyt kauaa. Lopulta korviini kantautui vain tasainen tuhina, joka sai mieleni kevenämään. Jäin hetkeksi miettimään kulunutta vuotta, joka juuri jäi taakse, vaikka tuntui kuin se olisi vasta alkanut.






















Vuosi 2014 tuntui menevän jotenkin tosi nopeasti, johtuen varmasti vauva-arjesta täysin uudessa ympäristössä. Hetkeksi piti siis todella pysähtyä miettimään, että mitä mun elämässä todella tapahtui kuluneen vuoden aikana. Vuosi oli melko raskas, vaikka siihen mahtui myös paljon onnea ja iloa. Alkuvuosi meni nauttien vauva-arjesta, katkonaisia öitä ja kotipäiviä, reissu Tampereelle poikien kanssa sekä joku pyörähdys Kuopiossa, muuta en alkuvuodesta muista. Näin jälkeen päin ajateltuna, saatoin olla hieman väsynyt... Loppu keväästä rakas mummoni nukkui pois ja koko kevät oli menettää merkityksensä. Kevätaurinko toi kuitenkin energiaa, ulkoiltiin paljon ja odotettiin kesää, olin onnellinen lapsista, niin mummo olisi tahtonut. Kesä oli ihana! Lämpö, oma piha, aamukahvit omalla terassilla, auringonottoa päiväuniaikaan, vesileikkejä, kesälomareissu ja grilli-iltoja. Kesän lopulla tein myös jotain, jota olin jo pitkään miettinyt, nimittäin aloin kirjoittamaan tätä blogia! Muistan vieläkin sen jännityksen kun julkaisin ensimmäisen kirjoitukseni. Sitten, yhtäkkiä kesä oli ohi ja tuntui kuin aika olisi kelattu suoraan jouluun. Syksy oli melko kiireinen, aloitin työt pienellä määrällä, esikoulu rytmitti viikot ja harrastukset veivät illat, perheen yhteinen aika oli kortilla. Talo, jossa oltiin asuttu vuosi, alkoi tuntui vääränlaiselta, on portaat ja kodinhoito yläkerrassa ja takkakin puuttuu, luntakaan ei näkynyt ja oli pimeää. Vali vali vali, ihme, että tuo mies on vieläkin tuossa. Sitten tuli joulu, iski ahdistus, tuli ilo, hiipi joulumieli ja lopulta tuli Jouluaatto ja oli ihanaa! Pyhänä vein mummon haudalle kynttilän, rakkaudeksi, muistoksi ja hyvän joulun toivotukseksi. Vuosi veteli viimeisiään, se tuntui hyvältä, tuntui, että tahdoin jo kääntää seuraavan sivun ja katsoa, mitä vuosi 2015 toisi tullessaan. 

Tältä vuodelta minä odotan paljon hyvää, rakkautta ja terveyttä, tänä vuonna aion nauttia elämästäni. En murehdi enää milloin kotiudun tänne tai käytä energiaani voivotellen, vaan elän päivän kerrallaan, otan ilon irti jokaisesta hetkestä ja annan kaikkeni! Eilen illalla katsoin poikien touhuja, ja ihmettelin miten niitä voikin rakastaa niin paljon! Jälleen kerran täytyy vain nöyrästi itselleen todeta, että minulla on paljon enemmän kuin huomaankaan. Minulla on mainio syy olla onnellinen. 

Lopuksi täytyy vielä mainita, että kaksi "vaivaa" siirtyi mukana tälle vuodelle - talokuume, joka ei ole helpottanut yhtään ja pieni vauvakuume.  Miehen mielestä kaksi lasta on tarpeeksi ja talokin meillä on ihan kiva(tosin kahdessa kerroksessa ja olisihan uusi luultavasti kalliimpi). Joten, jos joku tietää hyvän lääkkeen näihin kuumeisiin, niin saa vinkata! Sisustuksen päivittäminen helpottaa onneksi ajoittain talokuumeeseen... 

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!











Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät päivää, kiitos <3