2015/01/07

Tanssia ja kiirettä

Lauantaina treenit, sunnuntaina treenit, maanantaina treenit, tiistaina avoimet ovet ja muutamat muut tunnit, tänään suunnittelua, huomenna tunnit, perjantaina tunnit, lauantaina tunnit, sunnuntaina tunnit... arki todellakin on täällä! No, onneksi rakastan työtäni ja samalla nautin siitä niin paljon, että välillä melkein unohdan olevani edes töissä.

Arki siis aloitti hiipimään luoksemme jo lauantaina ja eilinen kuuden tunnin opetuspäivä sai viimeisetkin ajatukset pois lomasta ja siirsi ne jo kohti edessä siintävää kevättä. Muulla perheellä arki alkoi sitten tänään ja uskallan väittää, että lomalla venyneet aamut eivät helpottaneet yhtään tämän aamun herätystä. Mut päivästä selvittiin, jokapaikassa oltiin ajallaan ja enää kolme yötä lauantaiaamuun, jolloin kenenkään herätyskello ei soi.

Kevät tulee olemaan melko hektinen, sillä halu hoitaa lapsia kotona ja tehdä töitä mahdollisimman paljon, ei ole helpoin yhtälö. Meidän perheen yhteinen aika tulee siis olemaan hieman kortilla, mutta toivottavasti osataan sitten nauttia niistä yhteisistä vapaapäivistä entistäkin enemmän ja arvostaa tätä kaikkea mitä meillä on. Mieheni tekee töitä maanantaista perjantaihin, sekä reissaa työnsä puolesta melko paljon, joten on varmaan tosi hankala arvata mihin väliin minä - ihminen joka ei osaa olla paikallaan - on saanut työnsä sovitettua, no viikonloppuihin tietenkin. Eli meidän perheessä joku on aina töissä. Päätin, etten stressaa asiasta ollenkaan, vaan nautin jokaisesta tanssitunnista jonka saan pitää, aion myös treenata hieman itse, olla mukana muutamassa kisaohjelmassa ja tehdä ohjelmia nuorille tanssijoille. Tiedän, että ympärilläni on ihmisiä jotka pelkäävät etten jaksa, tai että meidän perhe kärsisi tästä kaikesta, mutta huoli pois, tää on meidän elämää ja kun me ei stressata, miksi muidenkaan pitäisi. Tanssi on osa minua, mutta se täyttää mun elämästä melko pienen siivun, sitä isointa siivua kun johtaa nuo kaksi poikaa, jotka sen siivunsa saavatkin pitää aivan omanaan!

Jos mietin tulevaa kevättä tästä päivästä eteenpäin, saan sen aina aluksi tuntumaan kovin kiireiseltä. Välillä jopa mietin, että olenko huono äiti ja vaimo kun olen joka perjantai-ilta pois ja viikonloput töissä, päivisin pojat saattavat kulkea mukana työhommissa ja välillä illat venyvät todella myöhäisiksi harjoituksien vuoksi. Onneksi vierelläni on kuitenkin tuo mies, joka seisoo jalat maassa, eikä anna minun miettiä moisia ollenkaan. Maanantai, tiistai, keskiviikko ja torstai illat me olemme kotona koko perhe, tehdään perusjuttuja, viedään Oliveria harrastuksiin yhdessä, ulkoillaan, saunotaan, pelataan pelejä ja löhötään sohvalla. Perjantaisin pojat viettää iltaa iskän kans, tulee hakemaan mua töistä 19:30 ja sit voikin vielä viettää hetken aikaa sohvalla. Lauantaina syödään aamiainen yhdessä ja sitten äiti karkaa töihin ja tulee sitten kun on iltaruuan aika ja sit ehtii vielä viettää karkkipäivääkin ja katsoa tv:tä hyvässä seurassa. Sunnuntainakin syödään aamupala yhdessä, sekä iltaruoka. Välillä päivät saattavat venyä, mutta toisaalta me taidetaan kuitenkin tehdä aika paljon juttuja perheenä. Ja tää keväthän on yhtä lomaa hiihtolomineen ja pääsiäisineen... kesää kohti siis hymyssä suin!

Eilen töihin ajelessani mua vastassa oli aurinko, se paistoi suoraan silmiin ja näkyvyys oli hetken melko huono, mutta kyllähän se toi väkisinki hymyn huulille ja ajatuksia kevääseen ja kesään. Mulla on niin vahva fiilis, että tää vuosi tuo mukanaan paljon hyvää!


2 kommenttia:

  1. Kevättä ja valoa kohti - tsemppiä arkeen sinne! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos. Kevät on aina ihanaa aikaa pienestä kiireestä huolimatta. :)

      Poista

Kommentit piristävät päivää, kiitos <3