Kesä kesä kesä... Ei ku hetkinen?

Kesäkuun yhdeksäs, auringon valo tulvii ikkunoista, puut vihertää, nurmi rehottaa liian pitkänä, kukat kukkii kauniisti (myymälän pihalla) ja ulos ei voi mennä ilman aurinkolaseja - kesä on täällä. Vai hetkinen? Vetäisin varalta päälleni pitkähihaisen paidan kun vein roskat, tai oikeastaan laitoin sen peittääkseni yöpaitani, joka näin "melkein lomalla" saattaa unohtua päälle pidemmäksi aikaa. Oven avatessani aurinko poltteli kasvoja ja hetken luulin, että kesä on todella iskenyt lämpöineen... Vaan minuuttia myöhemmin matkalla roskakatokselle totuus puhalsi ohitseni, ja puhalsi muuten kovaa. Kylmä viima viilensi ajatukset nopeasti, eikä aamulla mielessä ollut jäätelöreissu tuntunut enää yhtään haukuttelevalta. 

Kesällä ei tunnu olevan vielä mikään kiire, tai siis lämmöllä, koska kyllähän me tavallaan jo kesää odotellaan kun on kuitenkin kesäkuu. Mutta toisaalta, eipä tarvitse pelätä lasten palamista ja välikausivaatteeitakin ehditään käyttää koko rahan edestä. Meitä ei pieni kylmyys haittaa ja ollaanki ulkoiltu reippaasti joka päivä. Pihan leikkipaikka on kovin mielenkiintoinen Petruksen mielestä ja siellä hurahtaa helposti aika. Myönnän kyllä ettei mua haittais jos pihalle voisi juosta pukematta sen enempiä, turhapa siitä on valittaa, koska ei se auttanut eilenkään. Nautin siitä ettei ole kiire, siivoilen ja leikin lasten kanssa, torstaina käyn sitten pyörähtämässä töissä ja sitten taas vain olen. Oikeastaan aika siistiä!