Toukokuun synttärihumut
Kesäkuu vetelee jo yli puolen välin ja yhtäkkiä tajusin etten ole muistanut kirjoitella meidän perheen synttärihumuista ollenkaan, vaikka niitä vietettiin viime kuussa! Korjataanpa asia siis nyt.
Toukokuun puolessa välissä juhlittiin Oliverin 7-vuotissynttäreitä. Kutsut käytiin pyöräilemässä kavereiden postilaatikoihin ja juhlia odotettiin innolla. Pojan toiveesta synttärit pidettiin naamiaismeiningein ja sankari itse pukeutui Spidermaniksi. Synttäreitä suunniteltiin yhdessä ja tarjottavat tehtiin tietenkin päivänsankarin toiveiden mukaan, kuten myös juhlien ohjelman suunnittelusta vastasi Oliver ihan itse. Synttärit alkoivat klo 14 ja kestivät kaksi tuntia.
Kun kaikki vieraat olivat saapuneet (ja talo täyttynyt supersankareista), istuivat lapset rinkiin ja lahjat avattiin pullonpyöritysleikin johdolla. Kun lahjat oli avattu ja niitä hetki ihmetelty, oli vuorossa aarteen etsintää. Naurua, huutoa ja lauma iloisia lapsia kierteli ympäri taloa etsien aarrettaa, joka sitten pienen vihjailun avulla löytyi eteisen hattuhyllyltä. Leikkien jälkeen maistuivatkin sitten pöydän antimet.
Tarjolla oli karkkia, popcornia, sipsiä, keksejä, suolaisia muffinseja ja vadelmatäytteinen spiderman-kakku. Kakun tekemistä aluksi hieman vastustelin, sillä viime vuonna kovin monelle täytekakku ei maistunut, mutta Oliver sen tahtoi niin olihan se tehtävä... ja uskokaa tai älkää, jokainen lapsista söi sitä.
Illalla meillä oli kotona onnellinen 7-vuotias, joka ymmärsi myös olla onnellinen siitä, että hän omaa ison lauman kavereita, jotka tahtoivat jakaa päivän hänen kanssaan. Onnellinen lapsi - onnellinen äiti.
Toukokuu oli meillä yhtä juhlaa, kun myös mieheni vanhenee silloin, ja koska kyseessä oli pyöreitä vuosia, pitihän niitä juhlia! Meidän alkuperäinen ajatus oli, että lähdetään reissuun ihan vain kahdestaan, mutta hah, tämän kevän kiireisiin kun olisi vielä joku matka tungettu niin enempää täyteen sitä ei olisi saanutkaan... Niinpä reissu sai jäi vielä odottelemaan. Muutamaa viikkoa ennen "the päivää" mieheni kaverit alkoivat kysellä, josko se he järjestäisivät K:lle jotain juhlamenoja, siinäpä sitten jutusteltuamme pääsimme yhteisymmärrykseen ja päätimme pistää voimat yhteen ja järjestää jotain yhdessä. Niinpä me päätettiin järjestää yllätysjuhlat ruokineen ja lähimpine kavereineen täällä meillä, kotona. Facebookissa ja viesteillä sovittiin aikatauluja ja punottiin juonia, ettemme jäisi kiinni ja salaisuus paljastuisi. Vaikein oli keksiä miksi pojat menevät yöhoitoon mummolaan, kun eivät ole ikinä siellä vielä olleet ja edessä oli meidän ensimmäinen vapaa viikonloppu pitkään aikaan. No, kaikki meni hyvin ja lapset lähtivät Kuusamon mummolaan jo perjantain ja mieheni ei aavistanut mitään (juhlat pidettiin siis lauantaina).
Lauantaiaamulle mieheni kaverit olivat varanneet golfajan ja golfkierroksen jälkeen porukka tuli meille saunomaan ja syömään. Tällä aikaa minä kiiruhdin kauppaan, siivosin ja laitoin itseni ja kodin juhlakuntoon. Saunan jälkeen juhlaväkeä saapui enemmänkin ja mieheni ei siis aavistanut mitään, ei edes golfkentällä vaikka siellä oli hänen kavereitaan ympäri Suomen (taitaa olla vähän yksinkertainen, hahaha). Pojat olivat kentälle sanoneet, että "me tullaan teille saunoo", niin mieheni oli vain nauranut, että "ette todellakaan tuu". Yllätys siis säilyi loppuun asti ja mieheni oli kovin kiitollinen juhlistaan. Grilliherkkuja, kakkua, golfia, saunaa ja ystävät, niistä olivat mieheni juhlat tehty.
Toukokuun puolessa välissä juhlittiin Oliverin 7-vuotissynttäreitä. Kutsut käytiin pyöräilemässä kavereiden postilaatikoihin ja juhlia odotettiin innolla. Pojan toiveesta synttärit pidettiin naamiaismeiningein ja sankari itse pukeutui Spidermaniksi. Synttäreitä suunniteltiin yhdessä ja tarjottavat tehtiin tietenkin päivänsankarin toiveiden mukaan, kuten myös juhlien ohjelman suunnittelusta vastasi Oliver ihan itse. Synttärit alkoivat klo 14 ja kestivät kaksi tuntia.
Kun kaikki vieraat olivat saapuneet (ja talo täyttynyt supersankareista), istuivat lapset rinkiin ja lahjat avattiin pullonpyöritysleikin johdolla. Kun lahjat oli avattu ja niitä hetki ihmetelty, oli vuorossa aarteen etsintää. Naurua, huutoa ja lauma iloisia lapsia kierteli ympäri taloa etsien aarrettaa, joka sitten pienen vihjailun avulla löytyi eteisen hattuhyllyltä. Leikkien jälkeen maistuivatkin sitten pöydän antimet.
Tarjolla oli karkkia, popcornia, sipsiä, keksejä, suolaisia muffinseja ja vadelmatäytteinen spiderman-kakku. Kakun tekemistä aluksi hieman vastustelin, sillä viime vuonna kovin monelle täytekakku ei maistunut, mutta Oliver sen tahtoi niin olihan se tehtävä... ja uskokaa tai älkää, jokainen lapsista söi sitä.
Illalla meillä oli kotona onnellinen 7-vuotias, joka ymmärsi myös olla onnellinen siitä, että hän omaa ison lauman kavereita, jotka tahtoivat jakaa päivän hänen kanssaan. Onnellinen lapsi - onnellinen äiti.
Toukokuu oli meillä yhtä juhlaa, kun myös mieheni vanhenee silloin, ja koska kyseessä oli pyöreitä vuosia, pitihän niitä juhlia! Meidän alkuperäinen ajatus oli, että lähdetään reissuun ihan vain kahdestaan, mutta hah, tämän kevän kiireisiin kun olisi vielä joku matka tungettu niin enempää täyteen sitä ei olisi saanutkaan... Niinpä reissu sai jäi vielä odottelemaan. Muutamaa viikkoa ennen "the päivää" mieheni kaverit alkoivat kysellä, josko se he järjestäisivät K:lle jotain juhlamenoja, siinäpä sitten jutusteltuamme pääsimme yhteisymmärrykseen ja päätimme pistää voimat yhteen ja järjestää jotain yhdessä. Niinpä me päätettiin järjestää yllätysjuhlat ruokineen ja lähimpine kavereineen täällä meillä, kotona. Facebookissa ja viesteillä sovittiin aikatauluja ja punottiin juonia, ettemme jäisi kiinni ja salaisuus paljastuisi. Vaikein oli keksiä miksi pojat menevät yöhoitoon mummolaan, kun eivät ole ikinä siellä vielä olleet ja edessä oli meidän ensimmäinen vapaa viikonloppu pitkään aikaan. No, kaikki meni hyvin ja lapset lähtivät Kuusamon mummolaan jo perjantain ja mieheni ei aavistanut mitään (juhlat pidettiin siis lauantaina).
Lauantaiaamulle mieheni kaverit olivat varanneet golfajan ja golfkierroksen jälkeen porukka tuli meille saunomaan ja syömään. Tällä aikaa minä kiiruhdin kauppaan, siivosin ja laitoin itseni ja kodin juhlakuntoon. Saunan jälkeen juhlaväkeä saapui enemmänkin ja mieheni ei siis aavistanut mitään, ei edes golfkentällä vaikka siellä oli hänen kavereitaan ympäri Suomen (taitaa olla vähän yksinkertainen, hahaha). Pojat olivat kentälle sanoneet, että "me tullaan teille saunoo", niin mieheni oli vain nauranut, että "ette todellakaan tuu". Yllätys siis säilyi loppuun asti ja mieheni oli kovin kiitollinen juhlistaan. Grilliherkkuja, kakkua, golfia, saunaa ja ystävät, niistä olivat mieheni juhlat tehty.
Kommentit
Lähetä kommentti
Kommentit piristävät päivää, kiitos <3