Siirry pääsisältöön

Virvon varvon...


Virvon varvon tuoreeks terveeks 
tulevaks vuodeks
vitsa sulle, palkka mulle!


Virvontalorua oli harjoiteltu veljesten kesken koko viikko, kunnes tuli sunnuntaiaamu ja tämä äiti tajusi, että oksat on edelleen metsässä, ja koristeet pöydällä... No, pieni aamulenkki saksien kans metsään ja nippu oksia matkaan ja lapset pöydän ääreen koristelemaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan. 



Minun piti vielä käydä hieman maistamassa työntekoa 10-12, joten sinne jäivät lapset isänsä kanssa oksia koristelemaan... Virpomaan pääsivät lopulta vasta kun tulin kotiin, koska isi ei kuulema osannu tehdä heistä oikean näköisiä. Minä yritin saada molempia pukeutumaan noidiksi, mutta en onnistunut. Lopulta meiltä lähti matkaan pieni pupu ja Batman. Isoveli tarttui pienempää kädestä ja he kiersivät kotikadun oikein reippaasti ovelta ovelle ja herkkusaalis oli valtava, joten voinette arvata kuinka onnellisia lapset olivat! 


Meidän ovellakin kävi varmaan 30 virpojaa ja herkutkin oli loppua kesken, mutta onneksi löydettiin jemmasta vähän lisää, eikä tarvinnut ketään käännyttää pois. Minusta palmusunnuntain pienet virpojat ovat sellainen kevään merkki ja on ihanaa kun joku tänä päivänä uskaltaa pimpottaa ovikelloa ja toivottaa Hyvää Pääsiäistä ihan tuntemattomille ihmisille! Hymyssä suin avasin oven jokaiselle pienelle ja isommallekin virpojalle, ja lapset olivat myös innoissaan meillä käyneistä virpojista ja antoivat palkkioita itsekin heille. Tätä perinnettä jatketaan kyllä niin pitkään kun lapset vain siitä jaksavat innostua, ehkä ensi vuonna saan puettua heistä vaikka velhoja, jos siis itsekin olisi hieman skarpimpi ja hankkisi jotain asusteita valmiiksi... Nyt kaikki löytyi kotoa valmiiksi ja kun pojat ei liikoja halunneet, en voinut pakottaa, reippaina olivat kuulema lorun lausuneet ja hymyssä suin kiittäneet palkkioista. 


Kävikö teillä virpojia ja vaalitaanko teillä yleensä tätä perinnettä, onko noita ainoa oikea virpoja vai voiko vuonna 2017 olla mikä vain? Meillä ainakin kävi niin noitia, velhoja, kissaeläimiä, kuin sarjakuvahahmojakin - ihania lapsia suut suuressa hymyssä. Kiitos kun kävitte! 







Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

It's a...

Kuten kerroin, ultrassa näytti kaikki olevan hyvin ja lisäksi meille selvisi siellä jotain, mitä osasinkin odottaa. En tiedä miksi stressasin ultraa niin kovasti, mutta onneksemme kaikki oli niin kuin kuuluukin ja lopuksi hoitaja kysyikin haluammeko tietää sukupuolen. Miehen toiveesta vastasimme joo. Instassa, Facebookissa ja viesteillä sain jonkun verran arvauksia sukupuolesta ja tottakai jokunen osui oikeaan, vaikka suurin osa olikin väärässä;)
Tässä välissä voisin palata hieman ajassa taaksepäin, aikaan jolloin odotin Petrusta. Hän ei meinannut millään paljastaa itseään ja moni olikin varma, että saisimme tytön. Kun meille lopulta paljastui, että odotamme poikaa oli melko usea kommentti tyyliin "no, kolmas sit vielä niin saa tytönkin" "olette vielä niin nuoria, että ehditte vielä sen tytönkin tehdä". Minulla on itselläni yksi sisko, enkä ole koskaan kaivannut meille veljeä. Enkä usko, että ovat vanhempanikaan meitä katsoessaan miettineet, että "voi ku tuo …

Uusi sohva ja mattohaaveita

Pistin jokin aika sitten meidän vanhan sohvan tosiaan myyntiin ja sen suosio yllätti mut täysin ja ostajia olisikin ollut jonoksi asti. Iski pieni paniikki. Me olimme ajatelleet, että kokeillaan myydä ja katsellaan siinä rauhakseltaan uusia, no onneksi ostajan kanssa saimme aikataulut hyvin yhteen ja venytimme kauppaa hieman heidän toiveestaan, joka sopi meille siis paremmin kuin hyvin.

Kiertelimme huonekaluliikkeitä ja selasimme nettiä aivan kyllästymiseen asti. Kriteerit olivat selvät, vaalea sohva josta on mahdollisuus irrottaa päälliset (vaikka harvoin konepesua oikeasti suositellaan, mutta ajattelin, että tarvittaessa senkin voi testata). Suosikki oli selkeästi Adean band, mutta jotenkin tässä tilanteessa kun ei tiedetä jäädäänkö asustamaan tähän pidemmäksi aikaa, vai siintääkö edessä mahdollisesti taloprojekti tai löytyykö meille joskus omakotitalo valmiina, tuntui useiden tuhansien eurojen sohva hieman riski hankinnalta. Ikean sivuja olin selannut myös usein, tosin hieman skept…

Puoliväli ja vähän yli

Raskaus on edennyt puoleen väliin ja yli. Toisaalta tuntuu, että olen ollut raskaana jo iäisyyden, toisaalta taas olen "uskaltanut olla raskaana" vasta pari viikkoa. Tänään oli vuorossa rakenneultra ja se jännitti jotenkin todella paljon. Oikeastaan en edes tiedä mitä jännitin, ehkä vain on niin ihana nähdä tuo pieni myllertäjä omin silmin. Hän on niin kova liikkumaan, että huolet on aika hyvin jääneet taakse, mutta tottakai sitä miettii onko kaikki kohdallaan kehityksen suhteen. Ja rehellisesti voin myös sanoa, että jännitin saadaanko tietää sukupuoli, vaikka se kaikkein vähäpätöisin asia rakenneultrassa onkin! Alkuunhan päätin, etten halua tietää, mutta taisinpa taipua miehen tahtoon, hän kun niin haluaa asiasta kysyä ja toisaalta on sitten helpompi alkaa miettiä nimiäkin - vaikka lopulta senkin päätämme varmasti vasta kun nähdään keneltä hän näyttää.
Voi että, meille ihan oikeasti tulee vauva! Aina välillä herään tähän ajatukseen ja se saa kyyneleet silmiin joka kerta. V…