Syksyn kiireisin viikko takana!

Tervehdys sohvan nurkasta, jossa istun pitkästä aikaa ihan yksin. Pienin on unilla terassilla ja isommat rakentavat legoilla alakerrassa, minä keitin kupin kahvia ja istahdin sohvalle ja nappasin koneen käteen. Takana on syksyn kiireisin viikko ja nauroinkin eilen, että tästähän nyt vain liplotellaan kevyesti kohti Joulua. Marraskuu on kohta puolessa välissä ja lämpötilat kohoavat päivisin +8 asteen tienoille, vettä sataa ja on pimeää... Minun puolestani voisi tulla jo lunta ja pakkaset. Marraskuu on yleensä ollut sellainen odottava ja pitkä, pimeys vie voimia eikä oikein tapahdu mitään jännää, paitsi tietysti isänpäivä ja mun synttärit.. Mutta tänä vuonna tälle kuulle on sattunut yhtä ja toista. Tanssikoulun näytökset tanssittiin viime viikolla, soolokisat kisattiin viikonloppuna ja lisäksi Helsingissä järjestettiin Estradi-tanssitapahtuma johon minun oppilaani osallistuivat. Viime viikko siis juostiin paikasta toiseen ja heitettiin miehen kanssa läpsystä vaihtoa kotiovella, sillä pienimmät oli kaiken lisäksi sairaana koko viikon, ja ovat vähän edelleen.

Sunnuntaina vietettiin isänpäivää, joka onneksi ehdittiin aloittaa ja lopettaa koko perheen kesken ruokapöydän ääressä. Aamulla katettiin pöytä herkkuineen ja pojat herättivät isänsä lahjan kera aamiaiselle. Minä jouduin karkaamaan kisapaikalle heti aamupalalta ja olin kotona vasta illalla... Meidän lapset saivat siis viettää isänpäivää isänsä kanssa ihan keskenään. Onneksi meidän lapset ovat saaneet omakseen isän jolle tämä on ihan normaalia, eikä minun tarvitse potea huonoa omaatuntoa silloin tällöin venyvistä työpäivistä. Kiitollinen olen kyllä miehelleni siitä, että olen saanut elämääni kolme maailman ihaninta poikaa, ja siitä, että hän antaa minun olla oma itseni ja tehdä työtä jota rakastan, vaikka se joskus viekin perheen yhteistä aikaa, aiheuttaa aikataulullisia ongelmia ja läpsystä vaihtoja. Uskallan väittää, että meidän tiimi on täyttä timanttia. Ja vaikka osa näkeekin meidän elämän joskus ihan hulluna ja mahdottomana, niin ei se sitä ole. Meidän elämä on vauhdikasta ja välillä tarkkoja aikatauluja, mutta myös paljon rakkautta ja ymmärrystä. 

Tänään on tosiaan jo tiistai, pojat alkavat selvästi olla paranemaan päin. Nukuttiin aamulla pitkään ja ruokakin maistui, on jaksettu leikkiä ja touhuta, joten toivottavasti tauti alkaa jäädä taakse ja päästään touhuilemaan kaikkea kivaa, sillä nyt olis taas aikaa! 

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! <3