2014/09/02

minä - äiti


Kuusi vuotta sitten toukokuussa minusta, Kristasta, tuli ÄITI - maailman paras titteli! Kuuden vuoden aikana minusta on tullut kahden lapsen äiti, kokeneempi äiti, määrätietoisempi äiti, itsevarmempi äiti... Äitiys opettaa, eihän minulla ole ennen ollut esimerkiksi kuusivuotiasta uhmakasta, joten kokemuksia tulevasta ei ole, jokainen päivä tuo tullessaan jotain uutta. Toisena päivänä tuntuu kuin tanssisi ruusunlehdillä, lapset nauraa ja hehkuvat onnea, kun taas toisena päivänä mikään ei tunnu riittävän ja kaikki kiukuttaa. Kaikkina näinä päivinä, minä olen äiti. Minä olen se kehen lapset voivat turvautua ja kuka aina rakastaa, vaikka hermot olisivatkin riekaleina ja mikään ei tunnu toimivat, olen silti äiti. Ja toivonkin, että saan myös aina olla se, johon lapseni voivat turvautua milloin vain! Ei niin pahaa asiaa ole, etteikö voisi äidille kertoa - niin ainakin toivon.

Mutta! Olen minä paljon muutakin kuin äiti, vai olenko? 


Olen vaimo, ystävä, nainen, työntekijä, sisko, kummi...  Jos äiti lähtee esimerkiksi yksin kaupungille, kuulee usein "ihanaa, mamma päässy shoppailee" tai saatika viettämään iltaa ystävien kanssa "ihanaa, mamma päässy tuulettuu". No, tottahan se on, olenhan minä silloinkin äiti, mutta silloin liikkeellä on nainen joka haluaa näyttää hyvältä, tuulettua, rentoutua ja olla ystävien kanssa. En siis pidä asiaa mitenkään loukkaavana - en ollenkaan! En ole mistään asiasta niin ylpeä, kuin siitä, että minä olen ÄITI. Mutta mietinpä vain, että kuinka usein isät kuulevat vastaavaa "ihanaa isiki päässy vähä tuulettuu", tuskin kovin usein. (Ja ois se ehkä vähä oudon kuulosta, ainaki mieheltä miehelle...) Sehän on enemmänkin miesten juttu käydä kaljalla tai katsomassa lätkää! Eikä siinä mitään paha ole, mutta miksi se ei ole muka meidän äitien juttu? Onhan se!
Ja mitäs sitten kun äiti on päivät töissä ja lapset hoidossa? Illat ja viikonloput pyhitetään lapsille ja äidistä jää jäljelle työntekijä ja äiti. Jokaisella meillä on oikeus joskus päästää irti arjesta. Pieni lenkki hyvän musiikin tahtiin tekee omalle jaksamiselle jo ihmeitä, saatika tuulettuminen ystävien kanssa lasillisen ääressä tai ihan vain leffa omalla sohvalla rakkaan kainalossa kynttilän valossa! Rentoutuneena pienet kiukutkaan eivät tunnu missään ja pinnakin tuntuu paljon pidemmältä ;) Näin sitä jotenkin vain oppii arvostamaan näitä pieniä asioita, on tämä äitiys vain jännää!


Lapset menevät elämässäni kaiken edelle, mutta sen kaiken keskellä yritän muistaa myös itseni! Usein lähden aamuisin ovesta verkkareissa, ilman meikkiä ja tukka takussa ja nauran että "tähänkö on tultu". Muistan kun oma äitini usein sanoi että, "taas tuulihousuissa tyylikkäänä" ja ajattelin että "entäs sitten?" Mutta nyt ymmärrän!  Verkkareitten sijasta vaikka farkut ja neule, huivi kaulaan ja menoksi, kahden minuutin pikameikki kasvoille ja hiusten harjaus, helppo ja nopea, mutta rento ja huoliteltu äiti on valmis ja fiilis itsellä parempi!

Tärkeää on siis löytää arjesta ja itsestä se sopiva combo joka toimii juuri itselle. Nautin työstäni, nautin  tanssimisesta, nautin arjesta, nautin perheestä ja näiden kaiken ollessa sopivassa suhteessa, nautin elämästä! 

Minä, äiti, olen edelleen se sama Krista, joka rakastaa ystäviä, nauttii shoppailusta ja hyvästä ruuasta, mutta kaikkein eniten rakastan omia lapsiani ja sitä, että olen äiti! Minulla on usein hyvä syy jättää bileet väliin, mutta se ei tarkoita, ettenkö ikinä haluaisi lähteä mukaan. Joskus haluan tuulettua, usein haluan olla perheeni kanssa :) Tärkeintä on, että saan olla oma itseni!



Krista

2 kommenttia:

  1. Hyvä postaus :) Vaikka sitä onkin kaikkea äidistä vaimoksi ja tyttöystäväksi, kummiksi, tädiksi niin pohjimmiltaan sitä on M I N Ä - sekoitus kaikkea, mutta silti itsenäinen, oma minä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) niinpä! Tärkeintä on pysyä kuitenkin omana itsenä.

      Poista

Kommentit piristävät päivää, kiitos <3