SOPIVASTI SIKIN SOKIN

Pirteä poika, vain pientä lämpöä, mutta uskallettiin lähteä matkaan. Takapenkillä istuu kaksi iloista poikaa pienet karkkiaskit käsissään ja ajokeli muuttui kamalasta kivaksi. Minua ei ole luotu istumaan paikoillaan ilman tekemistä, joten keksin alkaa kirjoittelemaan tänne.  Pääsiäinen on minulle sellainen kevään lähtöviivaa josta elämä pinkaisee juoksuun kohti kesää. Kevät kun on usein täynnä erilaisia tapahtumia tanssin saralla niin kalenteri täyttyy kevään osalta täyteen jo varhain syksyllä. Niinpä nyt on hyvä viettää aikaa ilman kiirettä rakkaiden seurassa, lupaan myös syödä liikaa suklaamunia ja kirota pahaa oloa...  Keväässä parasta on myös se, kun aamulla on jo valoisaa ja hiljalleen päivät pidentyvät niin pitkäksi, että illalla saa ajatella töistä valoisalla kotiin. Kotona aurinko paljastaa ihanasti kaikki sormenjäljet pinnoilta, mutta saa myös onneksi jotkut nurkat näyttämään paremmilta. Ja toisaalta, tuleepahan siivottua!  On tämä kevät vaan ihanaa aikaa. Mä kyllä taidan tykä

Miten tää voi olla  mahdollista! Muutama viikko takaperin odotimme Kuopion reissua kuin kuuta nousevaa, edessä oli hiihtoloma ja pojat odottivat mummilaan pääsyä. Ystävämme "yrjö" päätti kuitenkin saapua molempien poikien kaveriksi, emmekä uskaltaneet lähteä tartuttamaan muita, joten loma vietettiin kotona. Loma oli onneksi ihana ja reissua siirrettiin pääsiäiseen.  Reissun päälle olisi tarkoitus lähteä huomenna heti kun mieheni pääsee töistä, mutta arvatkaa mitä! Eilen illalla pienempi pojista oli hakeutunut syliin ja istuskellut vaisuna sohvalla, kuume oli vienyt voimat ja Pikku Kakkonen kiinnosti alusta loppuun (tuo meidän vauhtihirmu harvoin istui paikallaan paria minuuttia pidempään). Tänään kuume on pysytellyt 37,5-38 asteen tuntumassa, onneksi kuitenkin ruoka maistuu ja mieli on pirteä. Itseasiassa en osaisi edes epäillä kuumetta jos ei eilen illalla olisi mitattu... Nyt sitten jännätään mihin tämä "tauti" lähtee kehittymään, vai olisiko vaikka poskih

Minun oli tarkoitus kirjoitella fiiliksiä viikonlopusta viime viikolla, mutta jännitys vei voiton. Vietin siis viikonlopun Espoossa tanssin merkeissä. Espoossa järjestettiin vuoden ensimmäinen SM-kisa karsinta Performin Arts lajeille (show-, nyky-, jazztanssi...). Kisapaikkana oli Opinmäen monitoimitalo, jonka arkkitehtuuri oli täysin minun makuuni ja oppilaat naureskelivat kun räpsin kuvia upeista betonipinnoista. Betonia, tiiliseinää ja ripaus puuta, sekä hieman raikasta valkoista - tykkäsin!!!  Itse pysyttelin tänä vuonna (vihdoin) pois lavalta ja jännitin koreografin ja valmentajan roolissa, joka olikin kisaamista paljon jännittävämpää. Aiempina vuosina olen koreografionnin lisäksi ollut itse mukana kisaohjelmissa, jolloin se oma tanssi on vienyt ison osan jännityksestä näköjään mukanaan.  Päivät olivat pitkiä, aamuseitsemästä iltamyöhään, mutta vain siksi, että meillä täällä Suomessa on niin paljon upeita tanssijoita! Ensimmäinen oppilaani kipus

Esittelin aiemmin täällä blogissa meidän pukeutusmishuonetta (postaus löytyy täältä), huonetta johon ihastuimme ja huonetta joka sai meidät hylkäämään ajatuksen pakollisesta vierashuoneesta. Huone on melko pieni, ja yhden seinän valtaavat peilikaapit, mutta tarvittaessa siitä saa makuuhuoneen pienellä remontilla. Tarvetta makuuhuoneella meillä ei nyt ole, vaan huone saa toimia täysin meidän aikuisten ehdoilla. Minun osaltani huone on vaatteita varten, mutta miehelle huone toimii myös harrastetilana.  Vuoden alkupuolella pyörähdimme Ikeassa ja sieltä mies kantoi kotiin tason levysoittimilleen. Tänään sitten sain vihdoin siivottua ja stailattua huonetta siihen kuntoon, että siitä kehtasi muutaman kuvan napata.   Värimaailma on mustan, valkean ja vaalean puun yhdistelmä. Lattiaa koristaa äitini tekemä matto ja rottinkituoli löysi sopivan paikkansa oven vierestä. Kaapissa odottaa yksi mustavalkea Marimekon kangas ja siitä ajattelin ommella verhon ikkunaan.

Jos olet lukenut blogiani aikaisemmin, ehkä tiedät, että olen haaveillut Adean sohvasta jo pidemmän aikaa... Välillä ihastukseni on harhaillut muuallakin ja Ikean sohvaan ihastuessamme hankimme sen kotiin. Kuitenkin syksyllä muutto tähän kotiin sai tuon Ikean kaunokaisen näyttämään jokseenkin pieneltä. Päädyimme silloin juuri Karlstad:iin koska siihen oli saatavilla useita eri moduuleja ja sohvaa saisi kasvatettua tarpeen tullen, vaan kuinkas kävikään sohva jäi pois Ikean mallistosta! Sohva pyöri olohuoneessa ympyrää ja kyttäsin Ikean kirppistä siinä toivossa, että löytäisin sohvalle kaveriksi lisäosia tai toisen pienemmän sohvan. Adea kummitteli hiljaa mielessäni aina, kun etsin vaihtoehtoja ja hyväksyin tilanteen sellaisenaan, pyörittelin ja yritin tykätä kovasti. Eräänä iltana selailin tori.fi sivulta paikallisia ilmoituksia ja silmieni edessä oli Adea Camp melko järkevään hintaan. Näytin ilmoitukseni miehelleni ja yhteistuumin päätimme kysellä sohvasta lisää. Ainoa mik

Helmikuu hurahti ohi vauhdilla, mutta toi myös mukanaan paljon kivoja juttuja, jotka loivat uskoa tähän vuoteen. Tammikuu kun oli.. no, ihan p***a, jos noin voi sanoa. Eipä siitä sen enempää, elämä hymyilee ja kaikkea kivaa on edessä ja takana. Tänään viimeinen työpäivä ennen lomaa, joka on tähän rakoon enemmän kuin tervetullut. Lomalla aion vain olla ja nauttia, herkutella ja halia lapsia.  Tosin, meidän lomasuunnitelmat menivät uusiksi kun molemmat pojat ovat sairaana. Meidän piti siis lähteä huomenna aamusta ajelemaan Kuopioon, mutta viime yönä alkanut pienemmän pojan oksennustauti ja isomman pojan kuumeilu pistivät suunnitelmat uusiksi ja loma alkaa kotoilulla. Tuloksena kaksi pettynyt poikaa kun ei pääse mummilaan, mutta eiköhän me jotain kivaa keksitä kotonakin ja eihän sitä tiedä jos päästään vaikka viikolla reissulle... Vähän vain pelottaa kuka tuon vatsataudin saa seuraavakasi - toivottavasti ei kukaan!  Kotonakin on tapahtunut vaikka mitä ja lupaan postailla muutoksi