SOPIVASTI SIKIN SOKIN

Meillä on aivan ihana viikonloppu takana! Onnekseni meillä on näitä edessä tammikuusta eteenpäin joka viikko. Kotona ihan ilman aikatauluja ja mikä parasta, koko perhe koolla. Meillä alkoi tosiaan perjantaina syysloma ihan koko perheellä ja päätettiin heti alkuun tehdä jotain kivaa ja mentiin leffaan!  Se oli meidän 3-veen ensimmäinen kerta ja olihan se melko jännittävää. Pojilla oli mukana leffakarkit ja poppareita. Istuttiin tosi hyvillä paikoilla aivan keskellä ja pojat halusivat istua tottakai vierekkäin. Mainosten ajan kun salissa oli vielä valoisaa niin Petrus otti ihan rennosti, mutta kun valot sammuivat, niin alkoi hieman jännittää... Kovat äänet hieman jännittivät ja kädet nousivat usein korville, mutta alku jännityksen jälkeen poika rentoutui ja jaksoi tosi hienosti leffan loppuun saakka. Me käytiin katsomassa Tatu ja Paru - kanelia kainaloon, joka oli molempien poikien toiveena. Leffa nauratti enemmän 8-vuotiasta, mutta juttua leffasta on riittänyt koko viikon

Viimeinen työpäivä ja sitten alkaa kauan odotettu loma! Tänään aamulla pyörähdin neuvolassa ja kaikki oli hyvin. Vauvan liikkeistä juteltiin ja mun voinnista tottakai, vointi on hyvä ja kaveri on edelleen erittäin aktiivinen liikkuja. Sydänäänia kuunnelleessa tuo pieni pisti parastaan ja hoitaja sai todistaa aktiivista ja melko voimakasta liikehdintää vatsassani, onneksi sydänäänet saatiin kuitenkin kuunneltua kunnolla. Tosiaan neuvolakäyntejä minulla on melko tiheään ja ultrakin kerran kuussa, mutta tämän päivän käynti oli myös siitä tärkeä, että nyt tiedän, että voin hyvillä mielin lähteä reissuun - johon on enää 3 yötä!!!  Mitään uutta ja mullistavaa ei siis ole raskauden suhteen kerrottavana. Väsymys on ehkä hieman alkanut väistyä, en ole nimittäin koko viikolla tainnut kertaakaan nukahtaa sohvalle?! JES! Maha on kasvanut hyvin ja oikeastaan musta tuntuu et se on joka aamu hieman isompi kuin edellisenä päivänä... Muutamia liitoskipuja ja harjoitussupistuksia olen saanut kokea

Aika rientää, ja juosten on saatu taas mennä. Toisaalta enpä valita pienestä kiireestä, sillä ainakin aika menee nopeaa ja viikot vierii eteenpäin. Nyt onkin edessä jotain, mitä olen melko pitkään jo odottanut - nimittäin syysloma! Ja miksikö niin pitkään nyt yhtä lomaa olen odottanut, ei tämä syksy nyt niin rankka ole ollut.. Mutta siis, reissu New Yorkiin on ihan käsillä, enää 4 yötä! IIK!! Saan kai olla aika täpinöissäni. En ole ikinä ennen käynyt Amerikassa ja ihan kohta mä saan viettää siellä viikon. Me tosiaan lähdetään matkaan miehen kanssa ihan kahdestaan, ja varmaan onkin viimeinen reissu kahdestaan pitkään aikaan, joten tulee hyvää saumaan. Myönnän kyllä jo pari viikkoa ennakkoikävöineeni poikia, mutta ehkä mä selviän ja pojat odottaa kovasti jo tuliaisia. Me lennetään maanantaina aamusta Helsinkiin ja iltäpäivällä lähtee lento Tukholmaan, mistä matka jatkuu kohti New Yorkia. Pitkä lento ehkä hieman jännittää, mutta onnekseni en ole tämän pidempi niin mahdun suoristelemaa

Kun perhe kasvaa vuoden alussa yhdellä, se tarkoittaa yhtä nukkujaa lisää meidän huoneeseen, yhtä pientä sänkyä lisää meidän huoneeseen. Heti kun viivat pamahtivat tikkuun totesin miehelle, että jos tässä loppuun päästään niin string system väistää pinnasängyn tieltä! No, miehen innostus oli "käsin kosketeltava", hän kun niin tykkää muuttaa järjestystä, ja etenkin porailla seiniin reikiä... No, eihän asialla ole kiire ja joululomalla ehtii hyvin, ellei pinnasänky mahdu eri puolelle huonetta. Meillä kun asuu siis yksi "heti nyt" ja yksi "katsellaan rauhassa", niin voinette kuvitella ristiriitaisen fiiliksen tähän asiaan. No, tosiaan toissa viikolla olin yhtenä aamuna ihan yksin ilman tarkempaa suunnitelmaa, ainoa tehtävä päivälle oli siivota koti ennen töihin lähtöä, ja siitä se ajatus sitten lähti.  Aluksi hieman mittailin ja pohdin, lopulta aloin tyhjentämään hyllyä meidän sängylle, sitten purkamaan osiin ja lopulta kannoin paneeleita olohu

Kuten kerroin, ultrassa näytti kaikki olevan hyvin ja lisäksi meille selvisi siellä jotain, mitä osasinkin odottaa. En tiedä miksi stressasin ultraa niin kovasti, mutta onneksemme kaikki oli niin kuin kuuluukin ja lopuksi hoitaja kysyikin haluammeko tietää sukupuolen. Miehen toiveesta vastasimme joo. Instassa, Facebookissa ja viesteillä sain jonkun verran arvauksia sukupuolesta ja tottakai jokunen osui oikeaan, vaikka suurin osa olikin väärässä;) Tässä välissä voisin palata hieman ajassa taaksepäin, aikaan jolloin odotin Petrusta. Hän ei meinannut millään paljastaa itseään ja moni olikin varma, että saisimme tytön. Kun meille lopulta paljastui, että odotamme poikaa oli melko usea kommentti tyyliin "no, kolmas sit vielä niin saa tytönkin" "olette vielä niin nuoria, että ehditte vielä sen tytönkin tehdä". Minulla on itselläni yksi sisko, enkä ole koskaan kaivannut meille veljeä. Enkä usko, että ovat vanhempanikaan meitä katsoessaan miettineet, että "voi k

Raskaus on edennyt puoleen väliin ja yli. Toisaalta tuntuu, että olen ollut raskaana jo iäisyyden, toisaalta taas olen "uskaltanut olla raskaana" vasta pari viikkoa. Tänään oli vuorossa rakenneultra ja se jännitti jotenkin todella paljon. Oikeastaan en edes tiedä mitä jännitin, ehkä vain on niin ihana nähdä tuo pieni myllertäjä omin silmin. Hän on niin kova liikkumaan, että huolet on aika hyvin jääneet taakse, mutta tottakai sitä miettii onko kaikki kohdallaan kehityksen suhteen. Ja rehellisesti voin myös sanoa, että jännitin saadaanko tietää sukupuoli, vaikka se kaikkein vähäpätöisin asia rakenneultrassa onkin! Alkuunhan päätin, etten halua tietää, mutta taisinpa taipua miehen tahtoon, hän kun niin haluaa asiasta kysyä ja toisaalta on sitten helpompi alkaa miettiä nimiäkin - vaikka lopulta senkin päätämme varmasti vasta kun nähdään keneltä hän näyttää. Voi että, meille ihan oikeasti tulee vauva! Aina välillä herään tähän ajatukseen ja se saa kyyneleet silmiin joka

Pimeät illat, perhe, koti ja kynttilät, muuta en kaipaa kiireisen työviikon jälkeen. Syksyn tullen on ihana kaivaa kynttilät, viltit ja taljat kaapista ja viettää illat hämärässä kynttilän valossa.  Kauppreissulta mukaan tarttui tuo ihana kanerva, jonka väri ihastuttaa minua tällä hetkellä jotenkin erityisen kovasti, saa nähdä voisiko sitä tulla sisustukseen myös tekstiilien osalta... Kanerva on minulle sellainen varma syksyn ja saapuvan talven merkki.  Salaa ja ihan vain pienesti aloin jo haaveilemaan myös glögikaudesta... Mutta sen suhteen lupaan malttaa ainakin marraskuulle!  Ihanaa lauantaita kaikille, me karataan nyt saunaan ennen illan Possea!