New year, new me...
Vuosi on vaihtunut ja mennään kovaa vauhtia kohti kevättä. Blogi on ollut hiljaa alkuvuoden, heitin hanskat tiskiin ja luovutin, ei minulla ole mitään annettavaa. Kamerasta on aina akku loppu, johdot hukassa ja kuvat tulee räpsittyä puhelimella. Instgramin kanssa koen samoja ajatuksia, mitä minä tänne postaan, tykkääkö tästä kukaan, ketä tämä nyt inspiroisi? Jestas, vihaan tuollaista asennetta, vihaan luovuttamista ja ah, kuinka paljon oikeasti inhoan itsekritiikin yliajattelua ja itsesäälissä kylpemistä ITSESSÄNI, siihen sorruin hetkittäin ja nyt nostin itseni niskasta ylös ja nauroin ajatuksilleni. Tämä olkoon uusi vuosi, uudet postaukset, vaan uskokaa tai älkää, vanha minä. Aivan sama naama katsoi peilistä takaisin 1.1.2019 kuin 31.12.2018 ja ihan hyvä niin. Instagramissa kyselin mitä te haluaisitte täältä lukea, ja ihanan moni lähestyi viestillä, kertoi käyvänsä kurkkimassa olisiko tänne päivittynyt jotain ja vitsi se tuntui hyvältä! Tältä vuodelta toivon avoimuutta itseltä