SOPIVASTI SIKIN SOKIN

Olen aina ollut henkeen ja vereen jouluihminen. Tänäkin vuonna odotan joululomaa innolla ja ehkä jouluakin... Olen hiljalleen alkanut tuomaan joulua kotiin valoilla ja muutamalla tähdellä ikkunassa, ja polttanut kynttilöitä niiden kaverina aamusta iltaan. Päivisin olen pohtinut joululahjahankintoja rauhallisten joululaulujen soidessa taustalla, yrittäen heittäytyä joulufiilikseen. Mutta, lähinnä kaikesta tästä on nyt iskenyt ahdistus ja ällöttää kaikki tonttuset ja koristeet. Minun jouluuni on viime vuosina kuulunut punainen vaaleuden keskellä ja kynttilät valoineen, sekä tietynlainen runsaus sisustuksessa. Jouluverhoja tai mattoja meillä ei ole, eikä tule, mutta tyynyt vaihtavat vähän väriä ja muutamat koristeet kaivan laatikosta. Nyt koti on ollut melko pelkistetty ja tummilla tekstiileillä korostettu. Ja ehkä juuri se, kun koti on alkanut vasta löytää suuntaa sisustuksessa, pitäisi alkaa luoda jouluisempaa tunnelmaa, on saanut aikaan pienen jouluahditusksen. Tätä pohdi...

Synnyin tasan 29-vuotta sitten Kuopion yliopistollisessa sairaalassa, minä, silloin alle kolmekiloinen rääpäle, jota vielä edellisenä päivänä pojaksi arveltiin. Yllätys! Tässä minä olen, Krista, tänään 29-vuotias nuori nainen. Muutin tuolloin varmasti vanhempieni elämän täysin, enkä ole sitä päivääkään katunut, tuskin vanhempanikaan kovin usein. Ajattelin, että tänään on mainio päivä kirjoittaa vähän siitä, kuka tämän blogin takana oikein on. Hieman asiaa ehkä avasin jo tekstissä  minä - äiti , mutta tänään voisin kertoa hieman lisää Kristasta. 29-vuoden aikana olen saanut kokea paljon onnea, iloa, surua, onnistumisia, pettymyksiä, vihaa ja rakkautta. Elämä on kuljettanut päivä kerrallaan. Viime aikoina olen yrittänyt myös hieman jarruttaa ja herätellä itseäni siihen, että jokainen päivä tulisi elää niin kuin se olisi viimeinen. En tarkoita, että joka päivä pitäisi tehdä jotain jännää ja suurta, mutta muistaa joka päivä olla kiitollinen siitä mitä on, ja nauttia. Kahden lapsen ...

Maanantai ja fiilikset mitä parhaat. Viime torstaina pyörähdin Ideaparkissa poikien kanssa ja mitä minä löysinkään. Pentikin myymälässä kohtasin jotain, jota en tiennyt edes etsiväni, ihanan rottinkituolin, joka olisi täydellinen makkarin "tuolia huutavaan nurkkaan". Koska olimme poikien kanssa liikkeellä ilman autoa, varasin tuolin ja nappasin matkaan pari kynttilälyhtyä alekorista. Kotiin päästyäni olin innoissani ja aloin esittelemään lyhtyjä miehelleni kunnes tajusin, että ne ovat poissa! Iski paniikki, ei siksi että ne neljän euron lyhdyt olivat kadonneet, vaan siksi, että minun kukkaroni oli samaisessa pussissa. Kello oli 19:52 ja Ideapark sulkeutuu klo 20:00, hyppäsin pikaisesti auton rattiin ja matkalla soitin, jos joku olisi pussin sattunut löytämään, ja kyllä, joku ihana ihminen oli kiikuttanut minun punaisen paperikassini Ideaparkin infotiskille, josta ystävällinen neiti sen minulle hymyillen ojensi juuri ennen sulkemisaikaa. Vauhti päällä tajusin, että minulla...

Oliverilla oli maanantaina esikoulussa "oman pelin päivä", eli jokainen lapsi sai viedä mieleisensä pelin eskariin, ja niitä pelattiin päivän aikana. Sunnuntai-iltana Oliver kaivoi kaapista Joulu Loton, pelin, johon tarvitaan 2-4 pelaajaa, on pelilaudat ja kortteja etsitään muistipelin tyyliin. Peli, jota on kiva pelata kavereiden kanssa. Minusta tällainen pelipäivä kuulostaa varsin kivalta ja on ihana että omia pelejä voi pelata kavereiden kanssa porukalla ja ehkä oppia hieman häviämään joskus, ikätoveri tuskin antaa kaverin niin vaan voittaa, äiti ja isä kun saattavat tähän joskus syyllistyä... On myös varmasti kiva päästä pelamaan sellaisia pelejä joita kotoa ei löydy. Kotimatkalla sitten juteltiin päivästä, mitä pelejä muilla oli ollut, mitä pelejä Oliver oli ehtinyt pelata ja kenen kanssa omaa peliään oli pelannut. Innoissaan poika kertoikin erilaisita peleistä ja kuinka oli harmikseen hävinnyt omassa pelissään kaverille, mutta oli kuitenkin osannut iloita kaverin vo...

Viikko hurahti taas niin vauhdilla, etten (muka) ehtiny kertaakaan käydä kirjottelee tänne. Maanantai-iltana vieteltiin koti-iltaa ja sain päähänpiston lähteä tiistaina kohti Kuopiota. Miehellä oli työreissu edessä ja minulle jäi kerranki auto käyttöön. Niinpä me pakkauduttiin autoon tiistaiaamuna ja ajeltiin kohti Kuopiota poikien kanssa. Ilman kummempia suunnitelmia vieteltiin sitten pari päivää Savon sydämessä, nauttien valmiista ruuasta ja kiireettömyydestä. Satuin Kuopioon sopivaan aikaan, sillä ystäväni järjesti keskiviikkona lastenvaatekutsut, joissa esillä oli Nosh:in ja Silver Junglen ihania uutuksia. Siellä päästiinkin siskoni kanssa pyörähtämään ja ihailemaan näitä vaateihanuuksia, sekä nauttimaan emännän herkuista. Tulihan sieltä pienet tilauksetkin tehtyä pukin konttiin, ja herkut veivät kyllä kielen mennessään. Kiitos siis emännälle! Lähtiessä pyörähdin myös perinteisen, tosin erittäin pikaisen kierroksen Ikeassa ja mukaan tarttui kaks...

Kiertelimme kuluneella viikolla kauppoja ja etsiskelimme sopivaa lahjaa isänpäiväksi. Kyselin Oliverilta mitä he haluaisivat isälleen antaa, ja hän tokaisi minulle kovin vakavaan sävyyn että, "minä olen askarrellut eskarissa kortin ja lahjan, että jos hän on niin kiittämätön ettei ne riitä niin ostapa jotain sitte!" Enpä ostanut. Silloin tajusin, että miksi mä edes mietin että ostaisin jotain. Pojat olivat askarrelleet lahjat, joista saavat olla ylpeitä ja etenkin Oliver on tosi ylpeä teoksistaan (Petrus ei vielä oikein tajua). Tajusin, että jos ostan jotain, nämä arvokkaat itse tehdyt lahjat menettävät ehkä pienen esikoululaisen silmissä merkityksen. Sitä en halunnut. Kuitenkin halusin jotain yhteistä molemmilta pojilta ja saatiinkin Oliverin kanssa idea, että tehtäisiin isille paita. Niinpä ostimme yksivärisen t-paidan ja tekstiilivärin ja painoimme paitaan molempien poikien kämmenen jäljet, ja paidasta tuli tosi hieno! Aamulla pojat herättivät isänsä halauksin ja pake...

Ihastelin viime vuonna monessa blogikodissa pientä söpöä kuusen rääpälettä, joka kaikessa rumuudessaan oli niin söpö ja kaunis, että rakastuin. Kiertelin ympäri ja kyselin, vaan eipä ollut missään sellaista saatavilla, joka paikasta sain kuulla olevani myöhässä. Eilen illalla pyörähdimme uudessa ideaparkissa ja eksyimme Tokmanniin halvan vaippapaketin perässä. Ja mikä minua tervehtikään suoraan ovella, pieni söpö huonekuusi! Siinä niitä oli pöydällä odottamassa ostajaansa. Olin jo melkein unohtanut koko kuusen, mutta kun näin nuo ihanuudet, en miettinyt hetkeäkään lähtisikö yksi niistä matkaani. Kotona asettelin kuusen heti uashmaman pussiin ja paikkakin oli heti selvä, se saa tuoda väriä olohuoneeseemme. Block valaisin sai väistyä ja se sai paikan string hyllyltä, johon olenkin kaivannut jotain valaisinta. Hieman meidän täytyy vain Petruksen kanssa opetella, ettei kuuseen saa koskea. Joten välillä joudun nostamaan sen turvaan keittiön pöydälle, mutta ehk...

Vuoden alussa minua pyydettiin mukaan porukkaan, jossa jokainen vuorollaan järjestäisi oman päivän "Vain Elämää"-tyyliin. Ensimmäistä "Vain Elämää" päivää vietettiin Kuopiossa Tammikuussa, jolloin suunniteltiin myös aikataulua muista päivistä. Minun päiväni jäi viimeiseksi, tuolloin marraskuu tuntui niin kaukaiselta ja nyt päivä on jo ohi. Homman juju on siis ollut se, että laadittiin budjetti jonka mukaan jokainen sai päivänsä järjestää. Kaikki päivät ovat olleet keskenään erilaisia, joista jokainen järjestäjänsä näköinen. Valitettavasti en ole päässyt kaikkien päivään osallistumaan, koska ne on järjestetty pääasiassa Kuopiossa, mutta ihanan porukan keskellä sekään ei haittaa, eikä kukaan ole ottanut pahakseen jos kaikki eivät ole päässeet. Päiviin on mahtunut niin lenkkeilyä, joogaa, kiipeilyä, uimista, keilausta, juomaa, ruokaa, rentoa oleskelua ja rankkaa bailausta.  Minun päivääni vietettiin lauantaina täällä Oulussa ja autollinen ihania naisia saapui v...

Kuten olen aiemminkin kirjoittanut, minulla on ollut hieman ongelmia kotiutua tänne Ouluun, joka johtuu varmasti siitä, että meni niin monta asiaa kerralla uusiksi. Pienen lapsen kanssa kodin laittaminenkin on ollut hieman hitaampaa, kuin mikä ehkä sopisi luonteelleni. Toisaalta olen myös oppinut harkitsemaan ja hutiostoksia on tullut paljon vähemmän kuin ennen. Vaikka kotiutuminen on tuntunut hieman vaikealta, on tänne nykyään jo ihana palata. Kun ajan autolla pihaan, tuntuu että olen tullut kotiin ja oven avattua pidän näkemästä. Tiedän, että olen kotona. Ei kotia tee pelkät tavarat ja sisustus, vaan koti koostuu muistoista, koti on paikka jossa meidän on hyvä olla. Koti on siellä, missä sydän on. Minulle sisustaminen on nautinto, kun koti on siisti ja koko perhe koolla, on täällä hyvä olla. Odotan jo niin kovasti että saan alkaa laittaa joulua kotiin! Vai joko vähä vois...