SOPIVASTI SIKIN SOKIN

Tänään minun pieni poikani täyttää 3-vuotta! Hän on kovin itsepäinen, kovaääninen, mutta hurmaava kaikkine piirteineen. Joka ilta ihmettelen häntä ja mietin kuinka joku noin täydellinen voi olla minun.  Lauantaina juhlittiin pienen herran syntymäpäiviä ja hän otti kyllä sankarin roolin hyvin vakavasti ja ohjaili meitä lähes kaikessa. Illalla kävi käsky vielä saunaan "koska synttärisankari haluaa!", ja olihan meidän mentävä. Ajattelin toteuttaa tämän postauksen enempi kuvina, joten tässä meidän rakkaan synttärijuhlapäivä kuvin.  Tarjolle tein kinkkupiirakkaa, vadelma-valkosuklaa cupcakeseja, vaahtokarkkitikkareita (jotka saivat samalla toimia kukkakimppuna), poppareita, suklaata ja kakku tilattiin paikalliselta pariskunnalta, joka harrastelee muiden töiden ohella tällaisia ihania leipomuksia. Poika sai ihan itse suunnitella kakkunsa ja olikin siitä kovin ylpeä. Juhlat olivat ihanat kun ympärillä oli ne tärkeimmät, eli perhe<3 ...

10.8.2016 Tänään alkoi koululaisen arki, Petruksenkin vein hoitoon ja tulin kotiin siivoilemaan. Muutaman päivän olen tässä jo itse orientoitutnut syksyn työkuvioihin, mutta tuntuu kamalalta salailla asioita. Minulla on salaisuus, tai on ollut jo melko pitkään... Haluaisin huutaa kaikille salaisuuteni ja paljastaa sen kuvin jokaisessa sosiaalisen median kanavassa mihin kuulun, mutta vielä hetki mun pitää malttaa. Olen päättänyt paljastaa salaisuuteni ensimmäisten joukossa pomolleni, vasta sitten uskallan nauttia täysillä ja avoimesti. Tänään olo on ollut taas ihan hyvä, pientä ällötystä ja entäs tuo kahvi... no juon kaksi kuppia päivässä tottumuksesta puoli väkisin. Onneksi se ei enää ällötä! Nyt on keskiviikko ja maanantaina asiasta tuli jotenkin konkreettista, kun pääsimme kurkkaamaan kuka minua oikein väsyttää. Totta se on, mahassani kasvaa pieni suuri ihme, yksi rakas lisää meidän ihanaan perheeseen. Odotus on ollut jotenkin pelottavaa, salailu kamalaa ja alkuvuoden ke...

Syksy on tuonut kiireisen arjen ja kauniin luonnon luoksemme. Töihin ajellessa olen ihaillut joka päivä vaihtuvaa maiseman väriä ja kylmä tuulikaan ei ole lannistanut. Syksy on lähtenyt käyntiin hymy huulilla ja kaikki tuntuu jotenkin hyvältä. Syksyn tullen alan kaipaamaan lämpöä vaatteiden lisäksi myös sisustukseen ja tänään päätin antaa itselleni luvan kaivaa jo yhden taljan esille, jotenkin meidän sänky kaipasi sitä. Kesällä sänkyä koristivat tyynyt useassa kuosissa, mutta nyt huomaan kaipaavani selkeyttä. Sänky pukeutui siis kokonaan valkoiseen. Terassilta kannoin sisustustikkaat sisälle ja ripsutin niihin pallovalot, jotka on ihana sytyttää illalla tuomaan tunnelmaa kotiin. Ikkunaan kaipailen verhoja, pitäisi vain saada aikaiseksi ostettua verhotanko. Makuuhuoneen suhteen minulla olisi mielessä muutamia muutoksia, mutta niistä lisää jos (kun) saan tuon mieheni samalla linjalle kanssani. Pää olisi siis täynnä ideoita, mutta edessä siintävä New Yorkin reissu pistää hieman kapul...