SOPIVASTI SIKIN SOKIN

Kesä ja kärpäset on täällä, vielä viikko töitä ja saan kirmata lomalle. Lapset on jo ihan lomamoodissa ja sehän ei haittaa, ihana vaan kun ei ole kiire minnekään. Meillä on loman suunnitelmat vielä auki, eikä oikein tiedetä mitä haluttaisiin tehdä. Me lomaillaan  poikien kanssa viisi viikkoa ja mies  sitten heinäkuussa kolme viikkoa. Heinäkuussa me käydään Kokkolassa ihan kahdestaan miehen kanssa juhlimassa ystävien häitä ja sitten ollaan varattu perhekuvaus Tampereelle, että on meillä jotain pieniä suunnitelmia... Mutta pohditaan pitäisikö Tampreelta varata hotelli, vai ajella päiväseltään, pitäisikö käydä Särkänniemessä vai riittääkö Linnanmäki. Korkeasaari on kiva, myös maatiloilla on kiva vierailla, toisaalta tekisi mieli käydä laivalla tai lentää vähän kauemmas. Tuntuu että pitäisi lähteä vähän kauemmas että saisi oikeasti pään lomalle, etenkin miehen!  Syksylle ollaan suunniteltu viikon rentoa lomaa jossain lämpimässä ja tässä juuri selailin minne mentäisiin. Kriteerit m

But I'm a human not a sandwich- blogin Iina kirjoitti hetki sitten postauksen miten on toiminut äitinä toisin kuin etukäteen ajatteli ja mun oli pakko tarttua tähän haasteeseen. Osa mun ajatuksista on ennen lapsia ja osa jopa lasten jälkeen, sillä meidän pojat on kaikki ihan eri luonteisia ja toisen pojan syntymän jälkeen moni asia menikin vähän toisin kuin olin ajatellut... 1. Mun lapsi syö tuttia koska se on niin söpöä! Joo, ei syönyt eka eikä toinen, onneksi. Nin, tai yritin sitä antaa molemmille, vanhin ei koskaan huolinut. Keskimmäinen söi tuttia hyvin harvoin, mutta oppi tutin avulla pois yösyötöistä. Ajattelin aina nuorempana, että kaikki vauvat syövät tuttia ja ostin niitä valmiiksi vaikka minkälaisia ennen kuin vauvat syntyivät, koska minusta tutti vauvalla oli vaan niin söpöä. Kolmannen kanssa ollaankin sitten ihan pulassa, kun pitäisi keksiä miten tuosta tutista pääsisi eroon! Hänelle se on nimittäin kelvannut ihan ensimmäisistä hetkistä lähtien... 2

"Terkkuja sohvan nurkasta, terassilta... Kesä on antanut maistiaisen itsestään kun lämpötilat ovat kohonneet monena päivänä +20 asteeseen ja meidän koti on saanut lisähuoneen terassista. Terassinovi on ollu auki aamusta iltaan ja ollaan oltu pääosin vain terassilla, sisustellen, leikkien ja ihan vaan nauttien lämmöstä. Eilen havahduin hiirenkorviin koivuissa ja luonto tuoksuu niin ihanalta. Pari viikkoa sitten laitoin jo sohvan paikalleen, joka ostettiin viime kesänä kun muutettiin tähän. Sohva koostuu kahdesta erillisestä sohvasta ja olikin viime kesänä terassin toisella laidalla taivasalla ja aina sateen tullen kiikutin tyynyt katoksen puolelle. Nyt halusin sohvan katokseen, mutta se ei mahtunut sinne niin kuin olin ajatellut ja oli otettava luovuus käyttöön ja tuunasin sohvasta kulmamallin. Nyt sohva on kokonaisuudessaan katoksen alla ja tyynyt saavat olla tuossa säällä kuin säällä ja voipa siinä nauttia vaikka lämpöisestä sadepäivästä halutessaan kastumatta. "

Olen opettanut tanssia yli 10-vuotta päätoimisesti, ollut mukana kisamaailmassa sen 10-vuotta niin kilpailijana kuin valmentajankin roolissa. Viimeiset pari vuotta myös oma poikani on ollut mukana kisamaailmassa ja olen siis päässyt katsomaan sitä maailmaa myös vanhemman roolista. Ajattelinkin kirjoittaa postauksen omista ajatuksistani kisamaailmaan liittyen. En koe, että minun ajattelu tapani on ainoa oikea, toimi kaikille, enkä todellakaan syyllistä muita tapoja ajatella ja kilpailla. Minun kisakasvatus voi olla juuri oikea vain meille,  se toimii juuri nyt ja voi olla että tulee muuttumaan lasten kasvaessa. Kilpailu sanana on aika kova, mutta toisaalta liittyy jollain tapaa elämään aina. Tanssikisoissa, joissa me käymme ei ole suoraan annettu tiettyjä juttuja joilla pärjää ja saa pisteitä. Tanssissa on ihanaa se, että kaikilla on oma tyyli ja omat vahvuudet ja silti kaikilla on sama lähtöviiva. Suomen ikäkausi- ja SM-kisoissa käytössä on 3D tuomarijärjestelmä, jonka pohja

Kuten instagramissa seurailevat tietävät, on meille kotiutunut uusi ruokapöytä ja tuolit. Nämä kaunokaiset ansaitsevat ehdottomasti oman postauksen, ihan jo siksi, että ne ovat niin ihanat ja myös siksi, koska niiden myötä voin avata meidän ajatuksia huonekalujen hankintaan liittyen. Meille tosiaan kotiutui Artekin pyöreä ruokapöytä pari viikkoa sitten. Pöydän halkaisija on 125 cm ja se on väriltään koivu/valkoinen laminaatti. Kun muutettiin tähän kotiin, arvoimme tosi kovasti otetaanko vanhaa pöytää edes mukaan, koska arvelimme sen olevan tähän tilaan liian suuri. En kuitenkaan ollut valmis luopumaan pöydästä, koska tykkäsin siitä ihan älyttömästi. Ajan kanssa kuitenkin ajatus vahvistui ja pöytä oli auttamatta liian suuri ja teki keittiön ahtaaksi. Olemme pitkään haaveilleet Artekin ruokapöydästä, ajatelleet, että joskus sitten... Mutta muuton myötä aloimme pohtimaan olisiko sen aika kuitenkin jo nyt, hetken arvoimme sopisiko tilaan paremmin pyöreä vai neliskanttinen pöytä, joho

Enää muutama viikko Lapsimessuihin ja niin parasta, että pääsen vihdoin ja viimein itse paikalle. Itselläni ei ole mitään suuria odotuksia, eikä ennakkoajatuksia, koska en ole messuilla aiemmin käynyt, joten en ole se joka odottaa ovella ja juoksee täysillä heti niiden avauduttua. Luultavamminkin menen  messuilemaan vasta sunnuntaina, ja vielä hieman arvon ketä pojista nappaan mukaan. Katselin tuossa ennakkoon näytteilleasettajat, ja keräsin tähän postaukseen omat suosikit. Messut järjestetään Helsingin Messukeskuksessa 12-14.4.2019! Aarrekid in uutudet on kuvien perusteella viehättäneet tosi kovasti, ihania materiaaleja ja kivoja maan läheisiä sävyjä, innolla odotan, että pääsen hypistelemään livenä ja kurkkaamaan alet. Ennakkotietojen mukaan tulossa kevään uutuuksia ja edullisia messulöytöjä. osasto 6g48 Iloinen Heppu on meidän vakkari kauppa kun käydään Jumbossa lasten kanssa, tai no Flamingon puoleltahan se löytyy. Aina lämmin vastaanotto ja lapsille kivat leikkipaikat,

Uusi viikko, uudet kujeet. Mun viikonloppu oli kovin työntäyteinen ja lauantai ja sunnuntai menikin aamusta iltaan töiden parissa. Eilen pitkän viikonlopun huomasi pienoisena väsymyksenä, jonka lapset osasivat käyttää hyväkseen ja oltiin vailla yhtä ja toista ja mikään ei oikein ollut hyvä. Just niin maanantai kun olla vaan voi. Maanantai on ennen ollut mun lempparipäivä, mutta nykyään sunnuntai on kirinyt ohi ja luulen, että ensi syksynä kelkka kääntyy taas kun meidän arkirytmi muuttuu eskarin, hoidon ja mun töiden suhteen tyysti. Eilinen tosiaan meni ihan täysin kotona, hieman siivoillessa ja lasten kanssa touhutessa, ei edes lähdetty pihalle kun oli niin hirveä sää. Paitsi isommat toki ulkoilivat sitten kavereiden kanssa. Tänään meidän oli tarkoitus käydä vähän Jumbossa ja muuta, mutta hypättiinkin aamulla bussiin ja käytiin vaan lähikaupassa ja tultiin kotiin jatkamaan eilen kesken jäänytta siivousta. Kohta saadaan myös mun ystävä kylään ja viikko alkaa selkeästi taittua pa

Tämä postaus on pitänyt toteuttaa jo helmikuussa, mutta en ole vain saanut aikaan kirjoittaa tätä, joten nyt vihdoin kerron teille millainen 2-vuotias meillä asuu! Helmikuussa kurkattiin tuon pienen hurmurin synttärijuhliin ja nyt on aika tutustua hieman itse sankariin. Roope, tuo veljesrivin pienin jäsen, isoveljien silmäterä ja kaikkien viihdyttäjä. Roope täytti helmikuun alussa 2-vuotta ja en tiedä miten saan sanoin kuvailtua miten mahtava tyyppi meillä asustaakaan. Roope on edelleen aika rauhallinen ja seurailee tilanteita usein hieman sivusta alkuun, isossa porukassa pysyy hiljaa, eikä tee itsestään numeroa. Kotona, oman perheen kanssa meininki on ihan toinen. Hän rakastaa olla huomion keskipisteenä, pelleilee jotta saa kaikki nauramaan ja kipuaa meidän sängylle ja alkaa kiukuttelemaan jos ei muuten saa huomiota täysin itseensä. Kiukuttelu ja itku on tullut nyt muutaman viikon aikana tavaksi, eikä hän kestä yhtään kieltämistä tai epäonnistumista tällä hetkellä. Kaikki pitäi

Kevät aurinko on taas paljastanut likaiset ikkunat, ja herättänyt siivous ja sisustusintoa. Ensimmäisenä haluaisin maalata makuuhuoneen seinän, nykyinen tummansininen ei vaan tunnu omalta yhtään. Makuuhuoneeseen kaipaan vaaleutta ja valoisuutta, joten jokin vaalea sävy olisi ihana, ei ehkä ihan valkea, mutta jokin beige tai harmaa. Kunhan seinä on maalattu, ajattelin tuunata meille pienet yöpöydät, joista sain idean yhtenä iltana. Eli, kunhan arjen kiireet hieman helpottaa niin aion vihdoin toteuttaa makuuhuoneen muutoksen. Olohuoneen sohvaan haaveilen uusia päällisiä, ollaan me myös harkittu sohvan myymistä ja täysin uuden ostamista, koska tähän tilaan mahtuisi hieman isompikin, mutta toisaalta tykkään tuosta sohvasta niin kovasti ja se on pitkän haaveilun tulos, että en tiedä raskinko siitä koskaan luopua. Voi siis olla, että olohuoneen ilme ei kummemmin muutu, eikä tarvitsekaan, se on oikein toimiva just nyt. Mutta, kun nyt tosiaan päätin kirjoitella haaveista ja hankinnoista

Saatiin joku aika sitten ihana paketti Kiddexiltä , ja vihdoin saan esitellä teille, mitä kivaa tekemistä me saatiin lasten kanssa päivien piristykseksi. Paketista löytyi Ailefo muovailuvahaa, joka on täysin luonnonmukaista ja myrkytöntä, sekä tarvikkeita muovailuun! Kylläpä vain oli pieninkin innoissaan kun pääsi muovailemaan ja leikkaamaan palasia veitsellä, Petrus taiteili yhtä ja toista ja innostui kaulitsemaan ja leimailemaan palasia. Vaikka meidän päivä on esimerkiksi tänään ollut ihan yhtä kiukuttelua ja riehumista, niin olipa vain ihana hetki kun pojat istuivat yhdessä muovaillen hymyssä suin. Meidän pojat on aika eläväisiä, mutta jos kyse on jostain käsillä tekemisestä, niin he keskittyvät hiljaa ja taiteilevat kaikessa rauhassa. Meillä ei ole ollut muovailuvahoja pitkään aikaan, joten en edes muistanut miten kiva niillä onkaan taiteilla. Nämä Ailefot tosiaan on täysin luonnonmukaisia, kuten aiemmin mainitsin, joten aika huolleta voi antaa perheen pienempienkin nii

Aika juoksee ja meidän pienimmän pojan juhlista on kulunut jo yli viikko. Me tosiaan juhlittiin Roopea ihan oikeana syntymäpäivänä, eli viikko sitten sunnuntaina ja ajattelin, että juhlat ansaitsevat ihan oman postauksen, kuten itse sankarikin. Viime viikko olikin niin kiireinen, etten rehellisesti ehtinyt konetta edes laukusta purkaa muuta kuin töissä. Tiistai-iltana tultiin kotiin Oulun reissulta, eilinen meni pyykätessä ja asioita hoitaessa. Mutta nyt vihdoin ehdin antaa pienen hetken tälle blogille ja viimeistellä postauksen synttäreistä,  joten palataanpas hetkeksi toissaviikon sunnuntaihin. Sunnuntaiaamuna kello oli soimassa 7:30, vuorossa oli kakkujen koristelu ja kuppikakkujen kuorrutus, oikeastaan siis kaikki muu oli siinä vaiheessa valmiista, koska ahkeroin lauantai-illan. Aamulla synttärisankari herätettiin laulaen ja hän sai aamupalalla ikioman muffinsin  ja tottakai synttäilahjansa. Juhlat alkoivat klo 14, mutta minä oli ilmoittanut itseni ja isommat pojat samaise

Aika hurjaa, että helmikuu on täällä ja meidän vauva täyttää huomenna  kaksi! (tai tavallaan tänään, kun kello on jo noin paljon) Aika on mennyt kuin siivillä, vaikka toisaalta tuntuu, että tuo pieni ihme on ollut meillä aina. Huomenna meillä siis juhlitaan. Koska Roope on hurja karhufani, tulee juhlat tietenkin karhuteemalla. Väreiksi valikoitui ruskea, vihreä ja kulta, saa nähdä mitä saan aikaan. Teen synttäreistä sitten ihan oman postauksen ja saatanpa jakaa muutaman ohjeenkin tänne, jos mun suunnitelmat onnistuu hyvin.  Mutta tosiaan, tämä postaus ei ole synttäreitä varten, vaan ihan pieni kurkistus meidän kuluneeseen viikkoon. Meillähän arki pyörii pääosin kotona pienten kanssa ja tästä onkin toivottu postausta ja sen teen vielä tämän kuun aikana, kerron siis tarkemmin meidän arjesta ja miten päädyttiin siihen, ettei pienet menneet vielä hoitoon. Mutta nyt, tähän viikkoon kaikkine hulinoineen! Alkuviikko meni  hurjalla vauhdilla, nähtiin ystäviä ja oli vähän palaveria ja

Vuosi on vaihtunut ja mennään kovaa vauhtia kohti kevättä. Blogi on ollut hiljaa alkuvuoden, heitin hanskat tiskiin ja luovutin, ei minulla ole mitään annettavaa. Kamerasta on aina akku loppu, johdot hukassa ja kuvat tulee räpsittyä puhelimella. Instgramin kanssa koen samoja ajatuksia, mitä minä tänne postaan, tykkääkö tästä kukaan, ketä tämä nyt inspiroisi? Jestas, vihaan tuollaista asennetta, vihaan luovuttamista ja ah, kuinka paljon oikeasti inhoan itsekritiikin yliajattelua ja itsesäälissä kylpemistä ITSESSÄNI, siihen sorruin hetkittäin ja nyt nostin itseni niskasta ylös ja nauroin ajatuksilleni. Tämä olkoon uusi vuosi, uudet postaukset, vaan uskokaa tai älkää, vanha minä. Aivan sama naama katsoi peilistä takaisin 1.1.2019 kuin 31.12.2018 ja ihan hyvä niin. Instagramissa kyselin mitä te haluaisitte täältä lukea, ja ihanan moni lähestyi viestillä, kertoi käyvänsä kurkkimassa olisiko tänne päivittynyt jotain ja vitsi se tuntui hyvältä! Tältä vuodelta toivon avoimuutta itseltä