2015/02/04

Maanantai - päivä mun mieleen.

Maanantai taitaa olla yleisesti ottaen ihmisten eniten inhoama päivä, viikonloppu on ohi ja arki starttaa taas uudella viikolla. Meillä arki pyörii tällä hetkellä ei niin mukavalla seitsemän päivää viikossa tahdilla, joten viikonlopun alkaessa meillä ei huokaista helpotuksesta, vaan sanotaan ovella moikat. Olin yhden viikonlopun pois töistä ja viime viikonlopun sainkin viettää sitten työnparissa aamusta iltaan. Työt kun eivät tekemättä hoidu, ne odottavat ja kasaantuvat jos niitä ei tee, näin myös minulla, vaikka ala onkin moneen muuhun työhön verrattuna luovaa ja jokseenkin vapaata. Olen onnistunut kasaamaan itselleni melkoisen määrän ylimääräisiä hommia omien perus tuntien päälle, joten 12-17 lauantaisin ja sunnuntaisin eivät enää riitä, arki-iltoisin saleja on hankala saada yksityiseen käyttöön ja päivisin kouluikäisten on hankala tulla harjoittelemaan, niinpä minunkin on pakko joustaa ja viikonloput venyvät väkisin. Teen siis työkseni tanssinopettajan hommia (jos joku vaikka sattuu lukemaan blogiani ensikertaa tai ei muuten vielä tiennyt) ja valmennan myös kisoihin osallistuvia lapsia ja nuoria, nytkin työn alla on kuusi sooloa, kaksi pienryhmää ja yksi duo, ja täytyyhän omaakin kuntoa ja osaamista pitää yllä harjoittelemalla silloin tällöin. Tanssija kun ei ole koskaan valmis, tätä mieltä olen minä. No, ei töistä sen enempää...

Viikonloppu siis meni huristen ohi ja tuli vihdoin uusi viikko uusine kujeineen. Maanantai on päivä, jolloin meillä ei kellään ole harrastuksia tai muita menoja, maanantaina vietetään aika perheenä iltaruuasta iltaan. Maanantaina heräsin nauravan poikani vierestä ja koko aamu meni ilman taisteluita aina eskarille asti, kotiin tultiin kaupan kautta ja nappasin matkaan herkullisia tarpeita aamiaiseksi, keitin vasta kotiin palattua aamukahvit ja nautin! Nautin kiireettömyydestä ja tiesin, ettei tarvitse mennä minnekään (eskarireissujen lisäksi) ja huomasin hämmästyksekseni, että maanantaista oli tullut mun ehdoton lempparipäivä. Iltaruuaksi herkuteltiin vielä tortilloja ja käytiin pyörähtämässä hieman huonekalukaupoilla, perhe jos mikä on paras.





Onneksi tää kiire hieman helpottaa maaliskuun jälkeen ja ei, en aio jokaista viikonloppua aamusta iltaan töissä viettää. Mun motoksi on muodostunut "aika aikaa kutakin" ja "asioilla on tapana järjestyä", joten aina kun meinaa iskeä väsy, kiukku, turhautuminen, suru tai muu mieltä alentava fiilis, vetoan näihin ja päätän olla stressaamatta. Minähän olen onnekas kun mikäkin paskiainen ;) Teen työtä jota rakastan, josta nautin ja joka antaa enemmän kuin ottaa, minulla on kaksi ihanaa poikaa joiden kanssa vietän kaikki arkipäivät ja mies jonka kanssa jaksan tätä kaikkea. Eli mikäs tässä...

Ihanaa viikkoa kaikille, nauttikaa joka hetkestä!!

ps. Postissa odottaa jotain kivaa... jospa ehtisin paketin tänään hakemaan ja seuraavaksi voisin kirjoittaa kunnon sisustuspostauksen ilman muita höpinöitä;)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät päivää, kiitos <3