2015/02/17

Minäkö bloggari?

Olen edelleen aloitteleva bloggaaja, ja tuo sana "bloggaaja" tai "bloggari" ei istu vielä minulle ollenkaan. Se hämmästyttää ja kummastuttaa, mutta kiehtoo jollain tavalla. Pohdin blogin aloittamista pitkään, huomasin itse asiassa kirjautuneeni bloggeriin ekan kerran keväällä 2012, mutta silloin en uskaltanut. Olen tässä miettinyt, että miksi en aloittanut tätä hommaa aiemmin, mihin kaikkeen siivet olisivat jo voineet kantaa vai olisinko vain kirjoittanut itseni iloksi, ehkä ystäville ja tuttaville luettavaksi mitä meille kuuluu... Näin jälkeen päin vähän harmittaa etten silloin aiemmin rohjennut tätä hommaa aloittaa, sillä toivon tämän säilyvän pienenä elämäkertana ja päiväkirjana myös minulle itselleni hamaan tulevaisuuteen. Blogimaailma on suuri, kilpailu kovaa ja suosio hankala saavuttaa. Minulle riittää, että joku tykkää, eikä suuren yleisön suosio ole pointti ja päätavoite tässä hommassa. Tottakai minua kiinnostaa mihin kaikkeen siipeni kantavat, en ole luovuttaja tyyppiä, mutta ehkä olen tottunut olemaan sellainen "keskinkertainen", joka pyrkii aina parantamaan. Suorittajaksi en itseäni lue, enemmän elän fiiliksen varassa ja niin myös tämä blogi. 

En tiedä kuinka paljon tätä luetaan, jaan kyllä postauksia joka kerta hieman rohkeammin. Aluksi en kertonut tästä juuri kenellekkään, nyt jo melko moni ystäväni tietää tästä. Takana on suunnilleen puoli vuotta bloggaamista, tätä minun ikiomaa tarinaani joka sikin sokin poukkoilee sisustuksen, perheen ja näiden minun sekavien ajatusten aalloilla. Välillä halauan heittää hanskat tiskiin ja välillä toivon lottovoiton kaltaista yleisöryntäystä. Kommentteja lukijoilta ei ole kovinkaan tullut, mutta jokunen kuitenkin, ne muutamat hassut kommentit ovat kutkuttaneet vatsan pohjaa ja tuonut iloa ja intoa tähän hommaan "joku oikeasti on lukenut tätä ja jopa tykännyt". Joskus kun joku mainitsee jotain blogistani niin hieman hämmennyn, minä bloggaaja kun tuntuu niin hassulta, mutta toisaalta olen myös tilanteissa aina kovin ylpeä siitä, että minä todella kirjoitan tätä! Elämän pieniäkin haaveita pitää toteuttaa.

Ehkä taas tämän postauksen myötä olen hieman rohkeampi kertomaan blogistani. Kiitos teille kaikille jotka olette tänne löytäneet ja jotka jaksatte täällä välillä aina vierailla. Olette tärkeitä ja kommentit pistävät minut hyppimään ilosta :)



Minut löytää myös facebookista ja instagramista (linkit sivupaneelissa)- saa tulla seurailemaan!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät päivää, kiitos <3