Viikon vuodatus

Viime viikolla saatiin taas yksi asia tältä keväältä päätökseen, kun maanantaista keskiviikkoon nautittiin tanssikoulun oppilasnäytöksistä ja sunnuntaina pidin tämä kevään viimeiset lukujärjestystunnit. Kotiin saavuin kukkien ja suklaiden kera, kiitos ihanat oppilaat! Vielä ei kuitenkaan ole aikaa heittäytyä kesän viettoon, eikä sää kyllä siihen vielä niin houkuttelekaan, vaan nyt on aikaa keskittyä kisaohjelmien treenauttamiseen. Kyllä se kesä jo kovaa vauhtia lähenee ja tuntuu, ettei ennen heinäkuun alkua ehdi hengähtääkään kunnolla, vaikka oikeasti arki on jo hieman helpottanut, mun pää ei vaan vielä tajua sitä. 

Viikonloppuna työpäivät olivat jo paljon aiempia lyhyempiä ja ehdin lauantaina onnekseni myös heilumaan kentän reunalle, kun Oliverilla oli jalkapalloturnaus. Sunnuntaina en töistä paikalle päässyt, mutta onnellinen pieni futari odotti kotona mitali kaulassa. Minusta on niin kiva, ettei pelit vielä tuossa iässä mene liian vakavaksi, vaan keskitytään siihen, että kaikilla on kivaa ja kaikille jää hyvä mieli. Vaikka kyllä nuo lapset omat voittopelit taitavat muistaa, vaikkei maaleja peleissä varsinaisesti lasketakaan. Voi kun me vanhemmatkin vain aina muistaisimme sen, ettei harrastuksen tarvitse vielä tuossa iässä olla niin vakavaa. Ilon kautta! 

Tämä viikko onkin alkanut poikien kanssa kotona siivouksen ja kodin uudelleen järjestämisen merkeissä, mulle iski kamala sisustusvimma (vaihteeksi)... siitä pian lisää! Saa nähdä mitä mies sanoo mun mahtavista ideoista kun saapuu työreissulta huomen illalla kotiin. 

Eilen pyörähdettiin myös pikaisesti keskustassa ja mä tein ihanan alelöydön Stockalta! Designlettersin tee-setti alepöydässä kutsui minua luokseen ja en voinut vastustaa sitä, joten nyt se koristaa meidän keittiötä! Olen pitkään haaveillut teepannusta, itseasiassa Iittalan, mutta tämä oli sen verran edukas setti ja rakastan designlettersejä, niin se syrjäytti haaveet ja nyt minulla on ihana uusi teepannu! Elämän pieniä suuria iloja.

Huomenna meillä olisi luvassa esikoulun pihafestarit, ja tietenkin taas aikataulut menevät päällekkäin, eikä minun ole mahdollista nauttia niistä juhlista kuin pieni hetki. Onnekseni ystäväni pääsee poikien kaveriksi ja lähtee meidän kans festareille, niin minä pääsen karkaamaan kesken pois ja pojat saavaat pitää hauskaa rauhassa:) Minullahan on ylläri ylläri töitä, eikä tässä vaiheessa ole mahdollisuutta tuuraajille, koska se olisi epäreilua ryhmää kohtaan ja tekisin sillä myös hallaa itselleni, sillä haluan, että oppilaat voivat nousta kisalavalla ylpeinä omasta ohjelmastaan parin viikon päästä!

Mutta siis, näillä mennään ja täytyy kyllä todeta, että onnea on tuo ihminen johon täällä Oulussa olen saanut tutustua, ja joka on auttanut meitä arjen mutkissa enemmän kuin ehkä itse edes tajuaa. Kiitos