SOPIVASTI SIKIN SOKIN

Virvon varvon tuoreeks terveeks  tulevaks vuodeks vitsa sulle, palkka mulle! Virvontalorua oli harjoiteltu veljesten kesken koko viikko, kunnes tuli sunnuntaiaamu ja tämä äiti tajusi, että oksat on edelleen metsässä, ja koristeet pöydällä... No, pieni aamulenkki saksien kans metsään ja nippu oksia matkaan ja lapset pöydän ääreen koristelemaan. Parempi myöhään kuin ei milloinkaan.  Minun piti vielä käydä hieman maistamassa työntekoa 10-12, joten sinne jäivät lapset isänsä kanssa oksia koristelemaan... Virpomaan pääsivät lopulta vasta kun tulin kotiin, koska isi ei kuulema osannu tehdä heistä oikean näköisiä. Minä yritin saada molempia pukeutumaan noidiksi, mutta en onnistunut. Lopulta meiltä lähti matkaan pieni pupu ja Batman. Isoveli tarttui pienempää kädestä ja he kiersivät kotikadun oikein reippaasti ovelta ovelle ja herkkusaalis oli valtava, joten voinette arvata kuinka onnellisia lapset olivat!  Meidän ovellakin kävi varmaan 30 virp...

Päivät vierii ja kevät alkaa olla täällä, tänäänkin mittari on näyttänyt parhaimmillaan +9 astetta. Ihanaa! Yhtäkkiä meillä asustaa 2kk ikäinen vauva joka hymyilee ja huutelee iloisena, tänään hän nukkui myös ensimmäiset unet paikallaan olevissa vaunuissa, hän ei oikein viihdy jos rattaat ei liiku, mutta me harjoitellaan! Tänään unta riitti tunnin verran ja sillä välin mä kerkesin imuroida ja löysin vihdoin myös kameran laturin, pian siis luvassa parempia kuvia puhelinräpsyjen sijaan.  Ihan hurjaa, että ensi viikolla on jo pääsiäinen ja tulevana viikonloppuna olisi vuorossa virpomisoksien koristelua ja lasten kuskausta, että saavat virpoa tutuille. Ehkä siis pitäisi huomenna laittaa myös vähä ohraa kasvamaan, kun sitä tuolla muutama pussi odottaa jo kolmatta vuotta - hups.  Viikonloppuna vietettiin aikaa ihan vain perheenä ja pyörähdettiin kaupungilla koko perheen voimin. Kaupungille lähtiessä nappasin kuvan itsestäni kun yhtäkkiä tajusin seisovani yks...

Vihdoin ehdin alkaa päivittelemään tännekin jotain! Instan puolella olen hieman aktiivisempi, eli sieltä voi seurailla @sopivastisikinsokin_krista nimen takaa. Mutta niin, maaliskuu on kääntynyt voiton puolelle, meidän pieni hurmuri on tänään jo 2 kk ja hänellä on nimi! Aika rientää toden totta, vaikka toisaalta 8 viikkoa on niin kovin vähän, on se tuollaisen pienen elämässä niin älyttömän paljon. Meillä tosiaan juhlittiin ristiäisiä jo pari viikkoa sitten lauantaina, kun vauva oli vain 5 viikkoa vanha. Ristiäiset päätettiin pitää jo silloin ihan kahdesta syystä, haluttiin ristiäiset ennen kuin 2kk tulisi täyteen, ja että mahdollisimman moni pääsisi paikalle. No, kun serkukset syntyivät kahden päivän ikäerolla ja isovanhemmilla oli lomamatka varattuna ei vaihtoehtoja jäänyt lopulta kuin kaksi ja tuo  10-viikon lauantai tuntui meille hyvin loogiselta hiihtoloman vuoksi. Itse kastetilaisuus oli melko lyhyt, mutta kaunis. Juhlien päähenkilö nukkui sylikummin, e...

Tänään meidän pieni ihme on jo tasan 4-viikkoa! Tuntuu hurjalta kuinka nopeasti aika on mennyt, toisaalta tuntuu kuin hän olisi ollut osa perhettä jo pidempään. Olen rehellisesti nauttinut vauva-arjesta täysillä. En ole kiirehtinyt mihinkään, ollaan vain ihmetelty toisiamme, oltu kotona ja annettu päivien kulua omalla painollaan.  Pieni herra on jotain niin paljon enemmän kuin osasin toivoa. Hän nukkuu melko hyvin, on virkeä ja tyytyväinen, syö hyvin ja kasvaa. Hän jaksaa valvoa jo melko pitkiä pätkiä ja on koko ajan enemmän kiinnostunut kaikesta. Hän ei liikoja itkeskele, ilmoittaa kyllä nälästä ja vihaa märkää vaippaa - kukapa ei! Hän rakastaa pinnasängyn soivaa mobilea, ihastelee valoja ja tutkailee ihmisten kasvoja kulmat kurtussa. Hän ei viihdy yksin, lempipaikka on sohvalla kun vain joku jutustelee siinä ja tottakai sylissä. Jos meillä käy vieraita hän usein päättää nukahtaa ja viihtyä omassa sängyssä, autoon hän myös rauhoittuu. Päätä hän kannattaa jo tos...

Vauvan ensimmäiset päivät, viikot ja kuukaudet tulee helposti ikuistettua epämääräisin räpsyin puhelimen kameraan ja lopulta niistä sadoista pitää valita muutama mitkä teettää ihan kuviksi asti. Minä rakastan valokuvia ja puhun siis täysin omasta kokemuksestani, ehkä tähän on myös monen helppo samaistua... Raskausaikana haaveilin raskauskuvista, joihin en koskaan lopulta päässyt ja tästä voin syyttää vain ja ainoastaan omaa saamattomuuttani. Muiden raskauskuvia ihaillessa päädyin aina ihailemaan myös vastasyntyneiden vauvojen ihania kuvia ja haaveilin, että meidänkin vauvasta saataisiin tallennettua kuviin jotain yhtä kaunista ja ihanaa. Yhtäkkiä tajusin vauvamme olevan 3-viikkoa, newborn kuvausaika oli mennyt jo oikeastaan ohi (sitä kun suositellaan kahden ensimmäisen viikon sisään...) ja okei, kuvaaja jolla olisin vauvamme halunnut kuvauttaa asuu liian kaukana, enkä ehkä sen vuoksi ollut asian eteen mitään tehnyt... taas saan syyttää vain itseäni. Viikonloppuna taas istuin so...