Sataa, sataa, ropisee - pisaroita lastenhuoneessa

Entten tentten ja edes takas on mennyt meidän poikien nukkumajärjestelyt ja huoneet. Valitettava tosiasia on se, että pojat ei vaan voi nukkua samassa huoneessa. Nyt, kun pojat ovat (taas) omissa huoneissaan niin myös pienempi vetelee vihdoin yöunia illasta aamuun ja yöheräilyt on jäänyt ainakin suurimmaksi osaksi taakse. Vieläkään huonejärjestely ei täysin toimi, sillä kun Petrus majailee yläkerran huoneessa on lelut luonnollisestikin ympäri olohuonetta, koska en uskalla antaa hänen leikkiä yksin ylhäällä. Jotenkin tuntuisi kummalta laittaa noin pieni kuitenkaan yksin alakertaan, enkä vielä täysin usko yöheräämisien totaaliseen loppumiseen, joten olen laiska en jaksaisi yöllä itse ravata rappusia. Niinpä Oliver siis on toistamiseen valloittanut alakerran makuuhuoneen, joka on muuten maailman hankalimman mallinen sisustaa.

Petruksen huone alkaa hiljalleen hahmottua ja tylsät valkoiset seinät saivatkin pienestä päähänpistosta seinään pisaroita liitutaulutarrasta! Itseasiassa juuri tuo samainen seinä on kerran jo ollut täynnä pisaroita, kunnes keksin että ei olekaan hyvä, revin kaikki irti ja kaduin saman tien... No nyt on uudet ja tälläkertaa laitoin niitä sinne tänne pienissä ryhmissä. Molempien huoneissa jatkuu koko kodin vallannut musta-valkoinen teema, jota piristetään värikkäillä leluilla ja tekstiileillä.

Petruksen huoneeseen kannettiin myös tuo vierassohva, joka ei oikein mahtunut Oliverin huoneeseen mitenkään järkevästi. Eipä meillä niin usein vieraita ole, että tuolla niin suurta käyttöä edes on... Mutta onpa varalta! Petrus itseasassa tykkää sohvasta kovasti ja aika usein kun touhuaa omassa huoneessaan niin kerää ensin pinon kirjoja sohvalle ja sitten istuu siihen niitä selailemaan.

Olen innostunut tekemään kaikkea itse ja kauheasti olisi ideoita kun vain ehtisin niitä toteuttamaan! Petruksen huoneeseen olen aika paljon tehnytkin - päiväpeiton, verhot, reunapehmusteen ja pisarat. En ole mikään käsityönihmelapsi, mutta onneksi niitä harvemmin kukaan täällä kotona tiirailee sen tarkemmin. Tekeminen on terapeuttista ja palkitsevaa, sekä säästää usein myös kukkaroa mukavasti.

Ehkä näistä poikien huoneistakin lisää pian, kunhan saadaan niitä valmiiksi. Isommalla on ainakin niin paljon toiveita huoneensa suhteen, että se huone valmistuu ehkä hieman hitaammin.