Yksi pieni halaus

Uudessa kaupungissa ajelen usein paikasta toiseen navigaattorin avulla. Tänään tuli tunne, että on päästävä hetkeksi yksin jonnekin... niinpä lähdin kierrätyskeskukseen ja Ikeaan. Kun olin lopulta lähdössä kotiin ruokakaupan pihalta laitoin navigaattorin päälle ja painoin ”koti”. Navigaattori sanoi ”aloitetaan reittiä kotiin” ja jäin pohtimaan, että miten 2kk uudessa kaupungissa on mennyt ja tuntuuko tämä koti todella kodilta. Tulin siihen tulokseen, että tuntuu, tämä koti tuntuu meidän kodilta, ovesta tultaessa tuntuu että on tullut kotiin, se tunne tuli heti kun ensimmäisen kerran astuin tähän kotiin... Kaipaan ihan hirveästi Oulua, ystäviä siellä ja jotenkin sitä turvaa jonka tukiverkosto siellä loi... mutta tavallaan viihdyn täällä, on ihanaa kun mies on enemmän kotona, olen myös saanut tutustua ihaniin ihmisiin jo nyt ja lapset viihtyvät. 

Ensi viikolla alkaa koulu ja se jännittää kovasti, ehkä enemmän minua kuin poikaa... uskon että hänet otetaan uudessa koulussa hyvin vastaan ja arki hyppää raiteilleen ennen kun ehdin edes tajuta. Minulla alkaa ensi viikolla myös työt uudessa työpaikassa, jännittää ihan hirveästi, välillä jopa mietin miksi en vaan jäänyt kotiin lasten kanssa... no, rakastan tanssia, nautin siitä ja muutama työpäivä viikossa tekee varmasti hyvää ihan meille kaikille. Työn aloituksen lähestyminen on vaan saanut myös kaipaamaan entiseen, rakastin tehdä töitä Oulussa, sieltä jäi elämääni kourallinen ystäviä, työkavereita joista tulikin työystäviä, ja nyt kun ei enää olla samassa työpaikassa, niin onnekseni he ovat edelleen ystäviäni. Oulu ja ystävät siellä ja muualla Suomessa, jos luette tätä, niin tiedättepä vain, että olette minulle tärkeitä <3 

Tänään oli oikeastaan koko päivän vähän haikea olo, ajatukset olivat paljon Oulussa, vanhassa tutussa ja turvallisessa... sitten yks kaks sain halauksen eräältä pieneltä pojalta jonka äitiin olen saanut täällä tutustua, se pieni halaus toi hymyn huulille ja tuntui tänään jotenkin erityisen hyvältä ja uusi elämä täällä hymyilytti taas. Illalla sain vielä kuvan ystävältä Oulusta, kuvan jossa hän piti sylissään vastasyntynyttä pientä prinsessaa. Elämä on aika ihmeellistä, arvostetaanhan sitä mitä meillä on. 

Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvan sänky

String system muutti olohuoneeseen

Vauvan hoitotaso (näin alkuun)