SOPIVASTI SIKIN SOKIN

Olen aina ollut henkeen ja vereen jouluihminen. Tänäkin vuonna odotan joululomaa innolla ja ehkä jouluakin... Olen hiljalleen alkanut tuomaan joulua kotiin valoilla ja muutamalla tähdellä ikkunassa, ja polttanut kynttilöitä niiden kaverina aamusta iltaan. Päivisin olen pohtinut joululahjahankintoja rauhallisten joululaulujen soidessa taustalla, yrittäen heittäytyä joulufiilikseen. Mutta, lähinnä kaikesta tästä on nyt iskenyt ahdistus ja ällöttää kaikki tonttuset ja koristeet. Minun jouluuni on viime vuosina kuulunut punainen vaaleuden keskellä ja kynttilät valoineen, sekä tietynlainen runsaus sisustuksessa. Jouluverhoja tai mattoja meillä ei ole, eikä tule, mutta tyynyt vaihtavat vähän väriä ja muutamat koristeet kaivan laatikosta. Nyt koti on ollut melko pelkistetty ja tummilla tekstiileillä korostettu. Ja ehkä juuri se, kun koti on alkanut vasta löytää suuntaa sisustuksessa, pitäisi alkaa luoda jouluisempaa tunnelmaa, on saanut aikaan pienen jouluahditusksen. Tätä pohdi...

Synnyin tasan 29-vuotta sitten Kuopion yliopistollisessa sairaalassa, minä, silloin alle kolmekiloinen rääpäle, jota vielä edellisenä päivänä pojaksi arveltiin. Yllätys! Tässä minä olen, Krista, tänään 29-vuotias nuori nainen. Muutin tuolloin varmasti vanhempieni elämän täysin, enkä ole sitä päivääkään katunut, tuskin vanhempanikaan kovin usein. Ajattelin, että tänään on mainio päivä kirjoittaa vähän siitä, kuka tämän blogin takana oikein on. Hieman asiaa ehkä avasin jo tekstissä  minä - äiti , mutta tänään voisin kertoa hieman lisää Kristasta. 29-vuoden aikana olen saanut kokea paljon onnea, iloa, surua, onnistumisia, pettymyksiä, vihaa ja rakkautta. Elämä on kuljettanut päivä kerrallaan. Viime aikoina olen yrittänyt myös hieman jarruttaa ja herätellä itseäni siihen, että jokainen päivä tulisi elää niin kuin se olisi viimeinen. En tarkoita, että joka päivä pitäisi tehdä jotain jännää ja suurta, mutta muistaa joka päivä olla kiitollinen siitä mitä on, ja nauttia. Kahden lapsen ...

Maanantai ja fiilikset mitä parhaat. Viime torstaina pyörähdin Ideaparkissa poikien kanssa ja mitä minä löysinkään. Pentikin myymälässä kohtasin jotain, jota en tiennyt edes etsiväni, ihanan rottinkituolin, joka olisi täydellinen makkarin "tuolia huutavaan nurkkaan". Koska olimme poikien kanssa liikkeellä ilman autoa, varasin tuolin ja nappasin matkaan pari kynttilälyhtyä alekorista. Kotiin päästyäni olin innoissani ja aloin esittelemään lyhtyjä miehelleni kunnes tajusin, että ne ovat poissa! Iski paniikki, ei siksi että ne neljän euron lyhdyt olivat kadonneet, vaan siksi, että minun kukkaroni oli samaisessa pussissa. Kello oli 19:52 ja Ideapark sulkeutuu klo 20:00, hyppäsin pikaisesti auton rattiin ja matkalla soitin, jos joku olisi pussin sattunut löytämään, ja kyllä, joku ihana ihminen oli kiikuttanut minun punaisen paperikassini Ideaparkin infotiskille, josta ystävällinen neiti sen minulle hymyillen ojensi juuri ennen sulkemisaikaa. Vauhti päällä tajusin, että minulla...

Oliverilla oli maanantaina esikoulussa "oman pelin päivä", eli jokainen lapsi sai viedä mieleisensä pelin eskariin, ja niitä pelattiin päivän aikana. Sunnuntai-iltana Oliver kaivoi kaapista Joulu Loton, pelin, johon tarvitaan 2-4 pelaajaa, on pelilaudat ja kortteja etsitään muistipelin tyyliin. Peli, jota on kiva pelata kavereiden kanssa. Minusta tällainen pelipäivä kuulostaa varsin kivalta ja on ihana että omia pelejä voi pelata kavereiden kanssa porukalla ja ehkä oppia hieman häviämään joskus, ikätoveri tuskin antaa kaverin niin vaan voittaa, äiti ja isä kun saattavat tähän joskus syyllistyä... On myös varmasti kiva päästä pelamaan sellaisia pelejä joita kotoa ei löydy. Kotimatkalla sitten juteltiin päivästä, mitä pelejä muilla oli ollut, mitä pelejä Oliver oli ehtinyt pelata ja kenen kanssa omaa peliään oli pelannut. Innoissaan poika kertoikin erilaisita peleistä ja kuinka oli harmikseen hävinnyt omassa pelissään kaverille, mutta oli kuitenkin osannut iloita kaverin vo...

Viikko hurahti taas niin vauhdilla, etten (muka) ehtiny kertaakaan käydä kirjottelee tänne. Maanantai-iltana vieteltiin koti-iltaa ja sain päähänpiston lähteä tiistaina kohti Kuopiota. Miehellä oli työreissu edessä ja minulle jäi kerranki auto käyttöön. Niinpä me pakkauduttiin autoon tiistaiaamuna ja ajeltiin kohti Kuopiota poikien kanssa. Ilman kummempia suunnitelmia vieteltiin sitten pari päivää Savon sydämessä, nauttien valmiista ruuasta ja kiireettömyydestä. Satuin Kuopioon sopivaan aikaan, sillä ystäväni järjesti keskiviikkona lastenvaatekutsut, joissa esillä oli Nosh:in ja Silver Junglen ihania uutuksia. Siellä päästiinkin siskoni kanssa pyörähtämään ja ihailemaan näitä vaateihanuuksia, sekä nauttimaan emännän herkuista. Tulihan sieltä pienet tilauksetkin tehtyä pukin konttiin, ja herkut veivät kyllä kielen mennessään. Kiitos siis emännälle! Lähtiessä pyörähdin myös perinteisen, tosin erittäin pikaisen kierroksen Ikeassa ja mukaan tarttui kaks...