SOPIVASTI SIKIN SOKIN

Heinäkuu on täällä ja meidän perhe viettää kesälomaa! Äitiyslomalaisen arki on muuttunut lomaksi kun kotona häärää kaksi vanhempaa lasten kanssa, kotityöt jaettuna kahdelle tai ihan vaan yhdelle ilman sylikaveria tuntuu niin iisiltä, lomalta. Loma aloitettiin risteilyllä ja hotelliyöllä, ja viime viikko oltiin ihan vain kotona, ilman kiirettä, suunnitelmia ja stressiä, oltiin vain.  Sunnuntaina ajeltiin Kuopioon mun kummitytön rippijuhliin ja voi mikä kaunotar mun ensimmäisestä kummilapsesta onkaan kasvanut. Sain kunnian siunata hänet kirkossa ja niin ylpeä olen hänestä, etten osaa sanoin kuvailla. Nyt hänestä tulee myös ihan virallisesti meidän nuorimman kummi, kun rippikoulu on käyty. Juhlat olivat ihanat ja sää mitä parhain.  Kun Kuopioon asti oli ajeltu, vietettiin pari päivää vielä mun äidin luona ja nautittiin perheestä, hyvästä ruoasta ja kesästä. Eilen illalla ajeltiin yötä vasten kotiin ja olipa vain ihana herätä omasta sängystä tänä aamuna. Koko perh...

Sattumusten summa ja meidän olohuone sai uuden ihanan maton! Olohuone ei ole oikeastaan kaipaillut ollenkaan uutta mattoa, sillä edelleen tykkään House doctorin block-matosta kovasti. Block on vieraillut myös meidän makuuhuoneessa kun olohuonetta on koristanut Annon jalpaikka, joka meni pilalle ja Elloksen uni, joka kuitenkin lopulta päätyi äitini luokse. Joka kerta block on siis palautunut takaisin koristamaan olohuonetta... Eräänä aamuna istahdin sohvalle nauttimaan aamukahvia, nappasin 3-vuotiaan poikani kainaloon ja tsädäm, hän potkaisi mun kahvikupin lattialle. Kahvit kaatui kauniisti matolle ja roiskui pitkin seiniä ja tv-tasoa... Vahinkoja sattuu, matto pois lattialta odottamaan pesua, seinien pyyhintä ja uusi kahvi tulille. Lopulta tuli pestyä lattiat ja kahvikin maistui hyvältä poika kainalossa lasten ohjelmien pyöriessä taustalla. Siinä tuijottelin valkoista lattiaa ja kirosin mattoa joka ei mahdu pesukoneeseen, joka siis pitäisi pestä - joo, olen laiska - ja samalla ...

Heippa, nyt olisi vuorossa pitkästä aikaa hieman sisustusjuttuja - jee! Tämä vauva-arki on vienyt mennessään täysin, eikä sisustaminen ole jotenkin kiinnostanut yhtään. Kesän lähestyessä ja arjen tasaantuessa, uuteen rytmiin tottuneena alkoi taas sisustusjutut nostaa päätään ja saivatkin yks kaks yllättäen ihan uutta intoa heräämään minussa.  En tiedä kuinka moni lukijoista (varmaan aika moni) tietää, että olen täysin rehellinen "puhdas jalkainen" savolainen, kuten meillä päin sanotaan. Vaekka en niin levveesti viännäkkää, eekä murre oo niin vahva, ee se savolaesuus minusta minnekkää oo männynnä, vaa ihan on yks osa minu elämöö ja minua ihtiä. Kova iäninen oon, eli puhun kovvoo mikä kuuluu savvoon, mutta ossoon olla hilijaaki ja kieroksikkii savolaesia väettävät, mutta siit en tiiä, suatan vähä ollaakkii, aenaa tuo selekä vaevoo sillon tällö! (ja tähän älkööt kielipoliisit vaivautuko, en oikeesti osaa savoa niin hyvin- haha!) No mutta, asiaan siis... Tosiaan Kuopio...

Löysin puhelimen kätköistä kyselyn joka on odotellut siellä jo pari vuotta ja näin äitienpäivän kunniaksi päätettiin istua poikien kans sohvalle toteuttamaan se. Kysymykset olen siis kopioinut aikoinani jonkun facebook päivityksestä, mutta nyt oli juuri oikea aika tehdä tämä homma tänne blogiin. Kysymyksiin on siis vastannut mun ihana pojat, perheen isoveljet Oliver 9-vuotta ja Petrus 3-vuotta. Poikien vastaukset olivat miehekkääseen tapaan melko lyhyet ja ytimekkäät. Kaikki vastaukset on kirjoitettu juuri niin kuin ne poikien suusta tulivat. Melkoisen ihania vastauksia sain ja näitä voi muistella vielä pitkään <3  1. Mitä äitisi aina sanoo sinulle?  O: Että se rakastaa minua P: että rakastat mua! 2. Mikä tekee äidin onnelliseksi? O: noo... kun siivoaa oman huoneen. P: Että mää rakastan. 3. Mikä tekee surulliseksi?  O: No ku kiukuttelee P: Ku mää kiroilen. 4. Miten äiti saa sinut nauramaan?  O: No ku se tekkie ...

Tämä lienee hyvä aloittaa kliseellä "aika juoksee", mutta niin se todella tekee kun perheeseen kuuluu yksi työhön hukkuva mies, harrastavat lapset, töitä äitiyslomalla harrastava äiti ja pieni vauva. Onhan tämä onneksi meidän syksyn arkea paljon kevyempää ja kieltämättä maistuu ihanalta, onneksi tähän saa tottua edes hetkeksi. Kesää ja koko perheen lomaa odotellessa näin on aika hyvä.  Meidän pienin hurmuri tuli viime viikolla jo 3 kuukautta ja voin sanoa, että nämä 3 kuukautta ovat olleet elämäni parasta aikaa. Isoveljet ovat vauvaa kohtaan ihania, huolehtivat ja rakastavat. Vauva taas itse on maailman rennoin tyyppi, hymyilevä ja tyytyväinen. En pysty edes valehtelemaan, että meillä olisi jotenkin haastavaa tai vauva-arki raskasta, koska ei ole, ei yhtään. Pieni herra kasvaa hyvin rintamaidolla ja korvikkeita ei ole tarvittu ollenkaan. Kotiin on ennakkoajatuksista poiketen hankittu leikkimattoa ja sitteriä ja ne on ihan lemppareita! Leikkimatolla viih...