SOPIVASTI SIKIN SOKIN

Viikko sitten juhlittiin meidän keskimmäisen 4-vuotis synttäreitä, joita hän oli itse suunnitellut pitkään ja öitä laskettiin varmaan heinäkuusta. Meidän 4-vuotias pieni herra on melkoisen menevä tapaus, sellainen hyväntahtoinen hulivili. Hän kiihtyy nollasta sataan sekunnissa, mutta unohtaa kiukun sopivan ajatuksen tullen hetkessä. Omatahto on jotain sellaista, joka koettelee vanhempien hermoja melko usein, mutta päättäväisyys ja huikeat jutut muistuttavat seuraavalla sekunnilla kuinka ihana tyyppi tuo poika oikeasti on. Energiaa riittää ja koko ajan pitää olla tekemistä, ja pelaillessa erilaisia pelejä hän viihtyisi tuntikausia. Muistipelit, lautapelit ja tottakai Playstation ja puhelin vievät helposti mukanaan, ja ollaankin yritetty pelailla mahdollisimman paljon perinteisiä pelejä ja jättää ruudut viikonloppuun, mutta tämä jääköön erilliseksi aiheeksi. Meidän 4-vuotias on jo niin iso, mutta kuitenkin vielä niin pieni, äitin vauva aina vaan. Tuo meidän hurmuri hurmaa...

Kyllä nyt on syksyihminen sisälläni herännyt eloon, tämä vuodenaika on ihana! Vielä muutama viikko sitten mua ahdisti, kuinka kesä oli lipunut ohi kuin huomaamatta ja kylmä, pimeä ankea syksy oli tullut yllättäen. Nyt kun mietin, niin kesä oli ihana, siihen mahtui paljon ihania reissuja, ystäviä, aurinkoa, iloa ja naurua, yhtäkkiä sen taakse jääminen ei enää tuntunutkaan niin pahalta. Sillä samalla hetkellä kun kesäkaipuu lipui taakse, heräsin syksyn ihanuuteen. On ihanaa pukeutua syksyyn, kaivaa huivit ja takit kaapeista, shoppailla uutta ja lämmintä, pukeutua enemmän. Ehkä joku asupostaus jossain vaiheessa niin omista kuin lastenkin syysvaatteista... Mutta kyllä yksi parhaista asioista syksyssä on luonto! Kesäisin en uskalla mennä metsään koska iän myötä minusta on tullut ihme pelkuri kaikkea pörisevää kohtaan, joten kaiken maailman ötökät saavat minut säpsymään ja siitä on nautinto kaukana. Haha. Syksyllä luonto saa taas hiljalleen uuden asun ylleen (sitä kunnon ruskaa od...

Ja taas aika päivitellä meidän vauvan kuulumisia... Jotenkin tätä vuotta elää niin täysillä, että jokainen kuukausi on erityinen, tärkeä ja ehdottomasti kertomisen (ja myös itselle muistiin kirjoittamisen) arvoinen! Tänään meidän pieni rakas on jo 7 kuukautta ja voi kuinka aika onkaan mennyt siivillä, vaikka hankala enää edes kuvitella aikaa ja elämää ilman tuota rakasta. Meidän perhe tuntuu nyt jotenkin niin kokonaiselta, valmiilta ja ihanalta.  Jospa sitten niihin kuulumisiin... Eli, mitä kuuluu meidän seitsemän kuiselle? Roopesta on kasvanut hurmaava tyyppi, joka hymyilee kaikille ja rakastaa huomiota. Hän on oppinut halaamaan, pistää pään kaulaa vasten ja tuhisee maailman söpöiten. Hän matkustaa ympäri kotia ryömimällä, sekoittaen siihen hieman karhukävelyä ja konttausta. Istuminen kiinnostaisi kovasti, mutta ei vielä onnistu niin kuin itse toivoisi. Syöttötuolissa istuu topakasti ja rakastaa sormiruokailua, kurkku on suurinta herkkua, mutta myös banaani ja vadelmat ma...

Niinhän siinä vaan kävi, että meidän pieni otti ja lähti liikkeelle päivän yli 6kk ikäisenä. Alkuun hän liikkui hitaasti ja harkiten, mutta vain pari päivää myöhemmin alkoi vauhti kiihtyä ja voinette kuvitella mitä vauhtia mennään parin viikon harjoitusten jälkeen. Nyt mennään jo konttauksen, karhukävelyn ja ryömimisen sekoituksella kovaa vauhtia. Jotta koti olisi turvallinen vauvalle, on sisustuksessa tehtävä kompromisseja. En nimittäin halua kuluttaa sanaa "ei" aivan puhki, vain kieltämällä innokasta tutkimusmatkailijaa matkallaan. Koska vietetään pääasiassa aikaa olohuoneessa, sai sieltä väistyä tavarat, jotka tuntuivat liian vaarallisilta vauvan kanssa. Meidän ihana keinutuoli joutui nyt hetkeksi väistymään meidän huoneeseen, sillä sen keinujalat (mikä niiden oikea nimi on) olivat kovin kiinnostavat ja niitä oli ihana maistella, mutta samalla kädet huitoivat mukana ja pelotti, että se keinuosa napshataa suuhun keinahtaessaan, auts. Oli siis helpompi vain...

Eilen paistoi aurinko, lämpötila kohosi 23 asteeseen, lapset viihtyivät ulkona ja tehtiin pihahommia. Ihana kesäpäivä kokosi perheen yhteen, tuntui melkein lomalta. Saatiin myös miehen siskon perhe kylään ja halusin kesäpäivän kunniaksi tarjota jotain ihanaa ja kesäistä, mutta helppoa ja nopeaa ettei se veisi aikaa ulkoilulta. Niinpä muistin tämän helpon kakkuvinkin johon olin törmännyt instagramissa (en vaan kuollakseni muista kenen feedistä). Kakun pohja on suklaata ja riisimuroja, täytteeksi valikoitui vaniljajäätelöä, kermavaahtoa, mansikoita ja mustikoita. Uskallan suositella, sillä tämä oli todella herkullista!  Paitsi että kakku oli hyvää, se oli todella helppo tehdä, joten tässäpä tekovaiheet: 1. Sulata suklaalevy mikrossa. (itse tein taloussuklaasta) 2. Kaada sulaneen suklaan joukkoon riisimuroja sen verran, että "taikina" tuntuu jämäkältä. (Kaadoin ihan summassa, sen enempää mittailematta.) 3. Lado seos kahteen osaan leivi...