SOPIVASTI SIKIN SOKIN

*Postaus on toteutettu yhteistyössä Kiddex :in kanssa. Joulukuu on täällä ja sen kunniaksi mä esittelen jotain uutta ja ihanaa!   Tällä viikolla meitä odotti postissa paketti, jota odottelin jo kovasti saapuvaksi. Osa paketin sisällöstä oli tarkoitus kuvata Roopen unien aikaan ja laittaa joulupakettiin, mutta arvatkaapa vaan heräsikö hän juuri h-hetkellä. Paketti saapui Kiddexiltä, sillä sain kunnian olla osana uuden eKoalan lanseerauksessa ja tämä postaus esitteleekin jotain uutta ja ihanaa, täysin ilman muovia! Muovi, tuo materiaali joka on valloittanut maailman, ja etenkin lasten maailman. Muovi, joka on tullut maapallon viholliseksi, muovi jota meillekin on kertynyt aivan liikaa. Muovi, jota olemme saaneet omalta osaltamme vähennettyä paljon, muovi jonka kierrätystä on helpotettu suuresti. En voi sanoa, että olen mikään maapallon pelastaja ja tekisin kaikkeni maapallon hyvinvoinnin eteen, mutta haluan oppia paremmaksi ja ainakin muovin ostamista haluan välttää, e...

Niin vain vetelee marraskuu viimeisiään ja vuoden viimeinen kuukausi on täällä ihan just. Viime viikolla minusta tuntui kuin kesä olisi juuri eilen kääntynyt syksyyn ja  pitäisi alkaa kääntää ajatuksia jouluun, ajatus lähinnä hirvitti ja ahdisti. Sunnuntaina päätettiin suunnata keskustaan joulukadun avajaisiin  ja ihmisvirran kuljettamana kuljimme kohti Senaatintoria ja kun pääsimme perille, kirkon portailla lauloi kuoro kauneimpia joululauluja ja pian saapui Joulupukki vanhalla ratikalla. Yhtäkkiä minut valtasi kummallinen tunne, lapsia nauratti vaikka varpaita paleli ja huomasin kuinka mun suu kääntyi hymyyn, kaikki oli niin hyvin. Sieltä se tuli, aivan odottamatta ja ihan yks kaks, joulumieli, marraskuussa! En muista milloin olisin odottanut joulua ja nauttinut näin kovasti, tämä viikko on kuunneltu jo joulumusiikkia ja laitettu hieman joulua, ensi viikolla ajattelin suunnata jouluostoksille ja nauttia lisää glögiä ja pipareita, ehkä korkata myös joulusuklaat. Nyt kuit...

Tervehdys sohvan nurkasta, jossa istun pitkästä aikaa ihan yksin. Pienin on unilla terassilla ja isommat rakentavat legoilla alakerrassa, minä keitin kupin kahvia ja istahdin sohvalle ja nappasin koneen käteen. Takana on syksyn kiireisin viikko ja nauroinkin eilen, että tästähän nyt vain liplotellaan kevyesti kohti Joulua. Marraskuu on kohta puolessa välissä ja lämpötilat kohoavat päivisin +8 asteen tienoille, vettä sataa ja on pimeää... Minun puolestani voisi tulla jo lunta ja pakkaset. Marraskuu on yleensä ollut sellainen odottava ja pitkä, pimeys vie voimia eikä oikein tapahdu mitään jännää, paitsi tietysti isänpäivä ja mun synttärit.. Mutta tänä vuonna tälle kuulle on sattunut yhtä ja toista. Tanssikoulun näytökset tanssittiin viime viikolla, soolokisat kisattiin viikonloppuna ja lisäksi Helsingissä järjestettiin Estradi-tanssitapahtuma johon minun oppilaani osallistuivat. Viime viikko siis juostiin paikasta toiseen ja heitettiin miehen kanssa läpsystä vaihtoa kotiovella, sillä pi...

Arki on täällä, mutta kun takana on ihana syysloma, ei arjen aloitus tuntunut missään! Meidän syysloma oli ihana, heti alkuun karattiin vanhimman pojan kanssa Lontoon reissulle, mistä kerroinkin jo aiemmassa postauksessa. Meidän lento lähti sunnuntaiaamuna klo 8:45, kentällä oltiin ajoissa ja nautittiin siellä aamupala kaikessa rauhassa ennen portille siirtymistä. Lento kesti alle kolme tuntia, joten oltiin Lontoossa jo hyvissä ajoin aamupäivällä. Kentältä suunnattiin suoraan junalle ja hurautettiin King's Crossille, josta olin varannut meille  hotellin. Oltiin kuitenkin niin aikaisin perillä, että päätettiin junamatkan jälkeen mennä ensin syömään, sillä hotellihuone saataisiin vasta iltapäivästä. Kun oltiin saatu mahat täyteen ja minä nautittua kahvini, oli kello noin 12 ja päätin, että käydään kyselemässä joko meidän huone olisi vapaana... Onneksemme siivous oli suoritettu ja saatiin huone heti. Niinpä me päästiin heittämään matkatavarat huoneeseen ja lähdettiin...

Vihjailin aiemmassa postauksessa kuinka meillä on kaikkea kivaa tiedossa syksylle ja alkutalvelle, no oikeastaan koko loppu vuodelle. Muuton myötä myös meidän 5-vuotias jäi kotihoitoon ja minä vietän siis pääosin kotiäitiarkea, työt hoituu kahtena arki-iltana ja lauantaina. Tavallaan ihanaa, mutta uskokaa pois, välillä myös melko rankkaa... silti kaiken tämän arvoista, ihanaa, että on mahdollista olla lasten kanssa kotona! Arjen pyörteissä sitä haaveilee lomasta ja kolmen lapsen kanssa kädet on melko täynnä, joten kahden keskeinen aika niin jokaisen lapsen, kuin miehenkin kanssa jää melko vähäiseksi.  Mä pyrin siihen, että jokaisen lapsen kanssa olisi myös niitä vanhemman ja lapsen omia juttuja, pienin ei leikkiä kummempaa kaipaa, mutta isompien kanssa on ihanaa tehdä jotain ihan vaan kahdestaan. Keskimmäisen kanssa meillä on suunnitteilla leffapäivää ravintoloineen ihan lähi aikoina ja vanhimman kanssa me toteutetaan pian yksi hänen haaveistaan! Kun Oliver oli 6-vuotias, ...