Asuntomessut 2015 - ei nyt ihan putkeen, mut ihan jees kuitenkin.

Kirjoittelin aiemmin meidän kesälomareissusta ja lupailin, että asuntomessut saavat ihan oman postauksensa. Tämä postaus ei tule pitämään sisällään vain ja ainoastaan kuvia kauniista taloista, ja perusteluita miksi juuri tämä kohde oli suosikkini. Monet bloggaajat ovat jo teheet sen ja aika monella on näyttänyt olevan kanssani kovin samanlainen maku.

Palataanpas ajassa hieman taaksepäin, päivään, jolloin postilaatikosta löytyi kauan odotettu Deko messuluetteloineen. Juoksin kotiin, keitin kahvit ja nappasin lehden luettavaksi. Pian kahvikuppi oli tyhjä ja messuluettelo selattu. Asuntomessuhimo katosi ja en innostunut mistään, laitoin lehden syrjään ja päätin kokeilla myöhemmin uudestaan. Pari päivää myöhemmin päätin avata lehden uudelleen ja olla avoimin mielin, ehkä olin vain aiemmin jotenkin huonolla tuulella tai jotain, mutta ei, ei vieläkään sykähdyttänyt. Niinpä hautasin koko ajatuksen asuntomessukierroksesta lomareissulla, eihän se lasten kanssa olisi edes järkevää.

Kun sitten starttasimme auton kohti Suomen kesää, pakkasin lehden matkaan ja selailin sitä automatkalla, pieni kiinnostus alkoi herätä, mutta innostusta en löytänyt. Päätimme, että asuntomessut saavat jäädä väliin, jos aikataulu tuntuu tiukalta, säät eivät salli, tai keksitään jotain muuta kivaa.

Torstaiaamu Vantaalla ja aurinko pilkisteli pilvien takaa, suunnitelmia ei ollut ja yhtäkkiä keksimme sittenkin lähteä pyörähtämään asuntomessuilla. Vatsat täyteen hotelliaamiaisella ja perhe autoon, navigaattori ohjeistamaan kohti Kivistöä. Messualueen parkkipaikalle oli onneksi ihan hyvät opasteet ja parkkitilaa oli hyvin, bussimatka parkkipaikalta ei ollut minun lemppari, mutta lapsista se oli hauskaa. Näinpä siis olimmekin vastoin ennakkoon uhoamista asuntomessuilla.

Portista sisään päästyämme huomasin Deko-lehden pisteen ja tajusin, että olimme unohtaneet omamme autoon... Lehteen oli tietenkin merkitty kohteet mitkä on "must see" ja "voi jättää väliin", no uutta ei alettu ostaa vaan päätettiin mennä fiilispohjalta. Messuteltan läpi kuljettiin melko nopeasti ja päästiin siis heti suoraan asiaan. Petrus simahti heti rattaisiin ja se oli alkuun helpotus, kunnes tajusimme että eihän me rattaiden kanssa minnekään taloon päästä, joten jokainen talo kierrettiin vuorotelleen (mikäli mieheni jaksoi edes sisälle vaivautua). Aurinko lämmitti välillä mukavasti ja oli selkeästi houkutellut muitakin messupäivän viettoon.

Messutalot kierrettiin järjestyksessä massan mukana ja melko ahtaat kulkuväylät ja ihmispaljous jättivät melko huonon tilan kuvaamiselle, tuntui, että olin joka kohteessa ainoa joka halusi kuvata ja sain tuhahduksia niskaani jos esimerkiksi kyykistyin jonnekin ottamaan kuvaa. Kameranhan olin unohtanut yöksi autoon ja vain muutaman kohteen jälkeen akku oli tietenkin tyhjä, upeaa, mahtavaa, oikea voittaja fiilis. No, onneksi näissä nykypuhelimissa on hyvät kamerat ja sain jotain tallennettua muistiin. Voinette kuvitella sen ärsytyksen määrän, ensin lehti, sitten kameran akku ja kun tuuri oli ollut näin mahtava, niin tottakai puhelimen akkukin päätti simahtaa hyvissä ajoin ennen kierroksen loppua.

Ennakkoon en siis rehellisesti innostunut taloista yhtään, mutta onneksi mentiin, sillä moni yllätti minut positiivisesti! Ja täytyy sanoa, että kun instagramista näin muutamia kuvia, niin ne saivat mielenkiintoni hieman heräämään, mutta kuten sanoin, en ollut syttynyt juurikaan, sellainen "pakko päästä asuntomessuille"-fiilis jäi saamatta. Ennakkoasenteeni purkautui melko nopeasti ja lopulta nautin messukierroksesta todella paljon. En ehkä koe nähneeni mitään aivan uutta ja mieleen painuvaa, mutta näin paljon kauniita koteja ja sain uusia ideoita, tuntui kuin olisi kävellyt sisustuslehden sivuilla.

Tottakai meillekin messuilta löytyi suosikkeja, osa yhteisiä, osa ihan omia. Nyt siis vuorossa niitä (hätäisiä) kuvia ja perusteluita

Kohde 41, tiilerikoti, joka huokui 70-lukua ruskealla ulkokuorellaan, mutta sulautui kauniisti modernien kivi- ja puutalojen joukkoon. Pohjaratkaisu oli toimiva ja talon ulkokuori viehätti meitä molempia kummasti. Sisustus oli kaunis, mutta ei juurikaan meidän tyylinen, tai oikeastaan ei yhtään mieheni makuun, mutta kodikkuus huokui heti ovelle tultaessa ja se tunne jäi monissa kohteissa kokematta.

Kohde 26, Villa Kapee, ihana hirsitalo, joka huokui lämpöä, kodikkuutta ja yleellisyyttä, olematta liian pramea. Olen aina ollut hieman hirsitaloja vastaan ja mieltänyt ne enemmän mökeiksi, mutta ei, en enää, tämä hirsitalo vei kyllä minulta jalat alta. Sisustus oli moderni tuoden kontrastia mökkimäisiin seiniin ja valkoiset ikkunanpielet korostivat kaunista hirsiseinää entisestään. Valitettavan usein olen törmännyt hirsitaloihin joissa on liikaa erisävyisiä puupintoja ja näin ollen yleisilme on minun makuuni levoton ja mökkimäinen. Villa Kapeessa hirsi oli läsnä joka huoneessa ja yläkerran viistokatto loi ihanan kotoisan tunnelman. Hirsi itsessään on kaunis ja rikkoi mukavasti tämän päivän pelkistettyä valkoista linjaa, johon paljon törmää... Ehkä hirsi tulee taas muotiin, kelpaisi ainakin minulle! Mites teihin uppoaa hirsi? Meidän tuleva koti ei ole hirrestä, mutta ehkä joskus, tai jos joskus vaikka mökin... haaveilu on ihanaa!







Kohde 22 Lakkalaine, kysynpä vaan kuka tähän ei ihastunut? Suuri talo, jonka pelkäsin olevan liian suuri, kolkko ja pramea minun makuuni, olikin valoisa ja kaunis, mutta myös kodikas ja toimiva talo, joka herätti ehkä pientä kateutta minussa, joku oikeasti saisi asua täällä. Talon pohjaratkaisu oli toimiva ja suuri neliömäärä kätki sisälleen paljon sellaista, josta itse vain haaveilee. Erityisesti tykästyin tummiin ikkunanpieliin, jotka tekivät kokonaisuudesta tyylikkään ja hieman massasta erottuvan. Talo oli sisustettu kauniisti ja piti sisällään paljon kauniita yksityiskohtia. Ainoa pieni miinus oli lasikaiteet, jotka reunustivat yläkertaa ja portaita, kauniithan nekin ovat (kun jaksaa pitää puhtaana), mutta jösses minua pelotti kun portaisiin ja yläkertaan tungettin väkisin valtavana massana, vaikka portiaden alapäässä luki täysin selvästi montako ihmisistä portaissa saisi kerralla olla ja montako yläkerrassa. Eikä muuten ollut ainoa kohde jossa lukutaidottomia sattui kanssani kohteeseen useampi, (niuhotan, koska pelkää korkeita paikkoja ja jo yläkerta lasikaiteella saa minut vapisemaan).






Vaikka 22, olikin vailla vertaansa, hipoi täydellisyyttä ja toi kasvoille pientä vihreyttä, oli meidän molempien ehdoton suosikki kohde numero 19, Vivola! Sen veikeä ulkomuoto houkutteli luokseen ja sisällä vallitsi tunnelma, joka kutsui jäämään. Pinnat olivat pääasiassa vaaleaa puuta, joka teki kodista persoonallisen ja loi lämpöä. Suurta oleskelutilaa jakoi takka, jonka kaunista liekkiä pystyi ihailemaan takan molemmin puolin. Sisustus piti sisällään ajattomia klassikoita ja tämän päivän kuumimpia trendejä, olematta "nähty" Rennontyylikäs tyyli kulki läpi koko talon ja pisteen iin päälle toi erilliseen rakennukseen rakennettu sauna, jonne kulku oli suojatun terassin lävitse. Pohdimme mieheni kanssa yhdessä, että mikä tässä talossa meitä niin miellytti, mutta emme oikein edes osaa sitä sanoin kuvailla, tässä vaan oli jotain "spessua", ulkokuori, materiaalit ja sisustus meidän makuun.








Kun olimme melkein kierroksen loppusuoralla, akku tyhjä ja hattarat syöty alkoi taivaalle nousta mustia pilviä ja päätimme tehdä kierroksen nopeasti loppuun ja lähteä jatkamaan päivää enemmän lasten ehdoilla. Kerrostalokohteet jätettiin kokonaan käymättä, lapset eivät olisi jaksaneet enää hetkeäkään ja kastuminen ei oikein houkutellut. Onneksi niistäkin kohteista löytyy paljon internetin ihmeellisestä maailmasta, joten niihin pääsee tutustumaan, vaikka eihän se sama ole kuin livenä.

Asuntomessuilla on siis taas käyty ja vaikkei nyt mennyt ihan niin kuin elokuvissa, niin kunnialla selvittiin ja ihan hyvä fiilis jäi. Loppuarvio messuista on hyvä, viime vuosi Jyväskylässä oli enemmän minun makuuni kohteiden puolesta, mutta olen silti sitä mieltä, että kannatti käydä. Ensi vuotta odotellessa...

Mites kävittekö messuilla ja millaiset fiilikset jäi?



Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Vauvan sänky

String system muutti olohuoneeseen

Vauvan hoitotaso (näin alkuun)