2016/03/21

Kisafiiliksiä ja kaunista arkkitehtuuria

Minun oli tarkoitus kirjoitella fiiliksiä viikonlopusta viime viikolla, mutta jännitys vei voiton. Vietin siis viikonlopun Espoossa tanssin merkeissä. Espoossa järjestettiin vuoden ensimmäinen SM-kisa karsinta Performin Arts lajeille (show-, nyky-, jazztanssi...). Kisapaikkana oli Opinmäen monitoimitalo, jonka arkkitehtuuri oli täysin minun makuuni ja oppilaat naureskelivat kun räpsin kuvia upeista betonipinnoista. Betonia, tiiliseinää ja ripaus puuta, sekä hieman raikasta valkoista - tykkäsin!!! 





Itse pysyttelin tänä vuonna (vihdoin) pois lavalta ja jännitin koreografin ja valmentajan roolissa, joka olikin kisaamista paljon jännittävämpää. Aiempina vuosina olen koreografionnin lisäksi ollut itse mukana kisaohjelmissa, jolloin se oma tanssi on vienyt ison osan jännityksestä näköjään mukanaan. 

Päivät olivat pitkiä, aamuseitsemästä iltamyöhään, mutta vain siksi, että meillä täällä Suomessa on niin paljon upeita tanssijoita! Ensimmäinen oppilaani kipusi lavalle koko kilpailun toisena tanssijana ja jalat täristen pulssi huippulukemissa katsoin (yrittäen samalla kuvata) hänen suoritustaan. Viikonlopun aikana oppilaitani nousi lavalle useita ja olen ylpeä ihan jokaisesta. Jokainen voitti itsensä jo astuessaan suuren yleisön eteen, yksin ja yhdessä. 

Olen tänään miettinyt taakse jäänyttä viikonloppua, joka piti sisällään onnistumisia, taitoa, iloa, pettymystä, naurua, tanssia ja jotain taianomaista ylpeyttä, jota tunsin joka kerta kun joku oppilaani asteli lavalle. Kiitollisuus mitä tunnen on tällä hetkellä jotain niin suurta etten tiedä milloin tää hymy voisi hyytyä  (posket krampissa). Ja kaikkein käsittämättömintä on, että mun aikuisten pienryhmä, joka oli elämäni ensimmäinen aikuisten kisaohjelma, tanssi itsensä taistelemaan Suomen mestaruudesta! Myös mun upeat junnut duoilivat itsensä samaiseen taistoon! 


Seuraavan kerran mun ihania oppilaita nousee kisalavalle jo muutaman viikon päästä täällä Oulussa. Silloinkin taistellaan paikoista SM-kisoihin, mutta tärkeintä näissäkin kisoissa on itsensä voittaminen ja se, että jokainen tanssija nauttisi tanssistaan. Tämä viikko otetaan hieman rennommin ja ensi viikolla jatketaan ahkeraa treenausta. Onnellisuus huipussaan voinen todeta elämän olevan aika ihanaa. 




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät päivää, kiitos <3