Adea band - Voiko sohvaa rakastaa?

Päätettiin joululomalla mieheni kanssa, että hankitaan uudet päälliset meidän sohvaan ja ollaankin niitä katseltu ja vertailtu monena iltana viime viikkoina. Värivaihtoehdot jotka miellyttivät molempia pyörivät selkästi erilaisten harmaiden ympärillä. Adealla on kyllä niin mahtava valikoima, että se ei todellakaan tee valinnoista helppoja.

Viime viikolla taas selailin kankaita ja inspiroiduin erilaisista kuvista missä esiintyi Adean camp-sohva, kunnes silmieni eteen pamahti Adea band-sohva harmaana! No, itseasissa tuo band on malliltaan sellainen josta ollen haaveillut jo ekasta omasta asunnosta asti, mutta ei vain olla raaskittu sitä ostaa. Päätettiin joskus, että kun tiedetään ostavamme talo, joka olisi "loppuiän koti", ostaisimme Adean bandin sinne... Mutta, yhtäkkiä edessä oli tosiaan tuo sohva vähän käytettynä ja hinta oli paljon uutta edullisempi. No, arvatkaa innostuiko mieheni asiasta... No ei todellakaan! Hän oli vannoutunut campin täydelliseen löhöilyominaisuuteen ja se oli hänen mukaansa "just ostettu" (viime keväänä, ja jo ostaessamme tiesimme, että joskus kankaat uusittaisiin...). Minä kuitenkin päätin laittaa viestiä tuosta harmaasta kaunokaisesta ja  se oli vielä vapaana, myyjä paljastui tutuksi ja tehtiin sopimus, että laittaisin meidän sohvan myyntiin, mutta jos heidän sohva kävisi aiemmin kaupaksi tai ylipäätään joku sen meinaisi ostaa niin saisin tiedon siitä heti. No, niinpä minä sitten seuraavan aamuna nappasin kuvat sohvastamme, jokaisesta sen virheestä mutta myös sen kauniista kokonaisuudesta. Me todellakin tykättiin campista, mutta rehellisesti se oli hieman iso tähän tilaan... No, eipä mennyt aikaakaan kun sohvasta tuli ensimmäiset kyselyt ja seuraavana päivänä meidän sohva oli myyty ja olohuone huusi tyhjyyttään. Perjantai-ilta vietettiinkin lattialla makoillen ja lauantaina nuo ihanat ihmiset, jotka olivat päättäneet myydä ihanan sohvansa meille, ajelivat meidän pihaan peräkärryn kanssa ja uusi sohva kannettiin meidän olohuoneeseen. 

Ihan en tietenkään omin päin ilman mieheni suostumusta vanhasta luopunut, vaan lopulta hän jopa laski että säästimme ehkä hieman näin. Nyt meidän olohuonetta koristaa sohva, josta olen haaveillut kauan, sohva, joka istuu meidän kotiin täydellisesti, sohva, jossa koko perhe viihtyy, sohva, joka ei kaipaa uusia kankaita, sohva, joka ei ole liian iso ja tunkkainen tilaan, sohva, joka luo mahdollisuuksia myös ehkä joskus vaihtaa järjestystä, sohva, jota rakastan! Nyt olohuoneen ilme on pehmeämpi, enemmän meidän näköinen, entistä kodikkaampi ja kutsuu oleilemaan. Sohva joka saa varmasti kulkea mukanamme monen monta vuotta, tavoitteena 20 yhteistä vuotta! Näin mä taisin vannoa kun tämä meille kannettiin... 

Mitäs olette mieltä, kannattiko pieni satsaus?