1-vuotias Roope


Roope on tänään 1-vuotta ja 13 päivää, aamulla oli ensimmäinen hammastarkastus ja hampaita komeilee suussa jo yhdeksän. Tähän asti hän on ollut suvun pienin, mutta eilen tilanne muuttui ja pojat saivat uuden serkun ja minusta tuli tuplatäti, niin ihanaa! Tuntuu kyllä niin hurjalta, että vuosi tuon pienen ihmisen kanssa on takana ja meidän vauvasta on kasvanut taapero. Mutta millainen 1-vuotias meillä asustaakaan...


Roope on 73cm "pitkä" pieni taapertaja, hän on veljeksistä selvästi pieni, ja painoakin oli alle 10-kiloa, toisin kuin veljillään 1-vuotiaana. Mistään pienestä hentoisesta ei voi tosin puhua, vaan hän on sopiva pieni pötikkä, melko voimakas ja tarmokas pieni pakkaus. Kaksi viikkoa ennen syntymäpäiviään Roope suuttui isälleen, joka ei antanut ottaa kaukosäädintä, kääntyi ja käveli metrin, siitä se sitten hiljalleen lähti ja nyt yritetään jo hieman juosta. Hän tahtoisi kiipeillä joka paikkaan, sohvalle nousee helposti ja sieltä tullaan yleensä alas pylly edellä varovasti, mutta nyt uusimpana villityksenä olisi nousta sohvan selkänojalle ja sieltä alas... Eilen tv-tason yksi tasoista lähti eteiseen, tutti löytyi pesukoneesta, kaukosäädin lelukorista ja legot paidan alta, kerkeäväinen kaveri siis. Ihana on seurata tuon pienen miehen touhuja, nimittäin hän tosiaan touhuaa koko ajan jotain, taapertaa kannellen leluja ympäriinsä, välillä heittäytyy pallomereen ja toisinaan kipuaa syliin. Rakastaa leikkiä keittiössä jos teen ruokaa, tyhjentää alalaatikkoa ja kipuaa sinne istumaan, odottaa että joku kerää kaikki tavarat takaisin ja aloittaa alusta.  Ruokapöydässä ei meinaa malttaa istua kun hetken, suurinta herkkua on jäiset marjat ja jugurtti, omilla sormilla syöminen kiinnostaa vaihtelevasti ja lusikan käyttöä on harjoiteltu aamupuurolla. Ei varmaan mene enää kauaa että oppii syömään ilman apua, sillä niin hyvin onnistuu jo lusikan käyttö silloin kun malttaa. Kun ruoka ei maistu, niin se heitellään lattialle ja sitten kiivetään pöydälle - siksi hankittiinkin valjaat syöttötuoliin, kun vaan muistaisi ne asentaa siihen... 


Roope rakastaa veljiään yli kaiken, jos pojat leikkii pihalla on pienin ikkunassa katsomassa isompien touhuja. Kun kerron että Oliver tulee kohta koulusta, Roope taapertaa ovelle odottamaan. Kun isoveljet sekoilee, Roope nauraa ja taputtaa aivan innoissaan. On niin ihana katsoa poikien välistä höpötystä, ovat niin tärkeitä toisilleen. Usein Roope myös kantaa isommille kirjan jota pitää yhdessä lukea ja painaa ääninappeja, äitin kanssa kirja ei ole yhtään niin hauska. Kun jostain kuuluu musiikkia, Roope alkaa heti tanssia, hän rakastaa tanssimista ja musiikkia. 



Luonteeltaan tuo meidän 1-vuotias on kuitenkin melko rauhallinen ja tarkkaavainen, vaikka hän kovasti touhuaa ja ehtii, on hän muiden lasten seurassa usein hiljaa ja tykkää seurailla muiden touhuja sivusta. Hän ei kovin paljon höpöttele, vaan sanoo vain ne sanat jotka osaa ja muutoin on usein hiljaa, katselee ja touhottaa omiaan. Sanavarastoa karttuu selvästi joka päivä ja välillä saattaa tulla höpötyshetkiä, mutta usein vain päättäväisesti yksi selkeä sana. Tällä hetkellä Roope osaa sanoa ainakin: ota, tätä, tissi, tiitti(kiitti), äppu - (lamppu ja loppu),  aai, äiti ja isi...  


Meillä asuu siis niin ihana pieni ihminen, että en tiedä miten kaiken tähän kertoisin. Hän on aivan oma persoona, ollut syntymästään saakka aivan erilainen kuin veljensä, olemalla kuitenkin niin selkeästi yksi tuosta veljesporukasta. Roope hurmaa ihmiset joka paikassa silmillään, hän katsoo syvälle silmiin ja hymyilee jos uskaltaa, kuuntelee aina tarkasti ja pohtii. Hän rakastaa halailla ja pussailla, olla sylissä ja lähellä. Yöt on vielä hieman harjoittelua, mutta eiköhän me tässä pian aleta nukkumaan ja lopetella imetystä, kun totutaan oikeaan maitoon... Hän tulee olemaan meidän viimeinen vauva, joten en jaksa stressata ja kiirehtiä, minua ei väsytä, joten hän on tervetullut viereen niin kauan kuin hän sitä vaatii. Meidän pieni ihme, hän on jo 1-vuotta ja vaikka välillä haluaisinkin pysäyttää ajan ja ihastella vain tätä hetkeä, en malta odottaa millainen tyyppi hänestä kasvaa. 


Onnea on olla tämän katraan äiti<3 

Tämän postauksen kuvat ovat ihanan Heliannan käsialaa ja ne otettu Helia photographyn kauniissa studiossa. 1-vuotis kuvat saatiin hoidettua viikonlopun Helsingin reissun yhteydessä ja en voisi enää enempää onnellinen näistä kuvista olla. Tarkoitus oli ottaa vain 1-vuotis kuvat Roopesta, koska ei päästy koko perhe paikalle, mutta niin vain minutkin huijattiin kuviin vaikka tuntui että näytän aivan hirveältä kiireisen ja hieman kiukkuisen aamun jälkeen. Kuvautilanne oli rento ja se aitous mikä näistä kuvista näkyy, on jotain niin maagista. Kaikki kuvat ovat niin Roopen näköisiä, en ymmärrä miten joku voikin tallentaa kuviin persoonan näin vahvasti. Nämä eivät ole vain kivoja 1-vuotiskuvia, vaan nämä todellakin ovat muisto siitä, millainen 1-vuotias meillä juuri nyt on.  


Kommentit

Tämän blogin suosituimmat tekstit

Ihanat pyyhenipsut puuhelmistä ja ensimmäinen blogiarvonta!

Vauvan sänky

String system muutti olohuoneeseen