2014/11/26

Blogin takana olen minä!

Synnyin tasan 29-vuotta sitten Kuopion yliopistollisessa sairaalassa, minä, silloin alle kolmekiloinen rääpäle, jota vielä edellisenä päivänä pojaksi arveltiin. Yllätys! Tässä minä olen, Krista, tänään 29-vuotias nuori nainen. Muutin tuolloin varmasti vanhempieni elämän täysin, enkä ole sitä päivääkään katunut, tuskin vanhempanikaan kovin usein.

Ajattelin, että tänään on mainio päivä kirjoittaa vähän siitä, kuka tämän blogin takana oikein on. Hieman asiaa ehkä avasin jo tekstissä minä - äiti, mutta tänään voisin kertoa hieman lisää Kristasta.

29-vuoden aikana olen saanut kokea paljon onnea, iloa, surua, onnistumisia, pettymyksiä, vihaa ja rakkautta. Elämä on kuljettanut päivä kerrallaan. Viime aikoina olen yrittänyt myös hieman jarruttaa ja herätellä itseäni siihen, että jokainen päivä tulisi elää niin kuin se olisi viimeinen. En tarkoita, että joka päivä pitäisi tehdä jotain jännää ja suurta, mutta muistaa joka päivä olla kiitollinen siitä mitä on, ja nauttia. Kahden lapsen äitinä, kiireisinä aamuina olen usein melko kireä ja sitten iskee pahamieli, miksi pitääkin aina tiuskia noille, jotka elämässäni tällä hetkellä ovat kaikkein parasta! Elämässäni on ollut päiviä, jotka voisin siitä pyyhkiä pois, ja päiviä jotka haluaisin elää uudestaan. Ja juuri tämä matka tähän päivään on tehnyt minusta juuri minut.

Omissa häissäni kuulin kauneimpia sanoja itsestäni, kun mieheni oli pitänyt kuvailla minua ja hänen mukaansa parasta minusta on aitous. Minusta tämä on ollut myös koko elämäni paras kohteliaisuus jonka olen ikinä saanut. Minulla ei ole tarvetta esittää mitään ja pyrin aina siis olemaan oma itseni, kelpasipa se, tai ei. En pyri miellyttämään, mutta en myöskään tykkää riidellä. Itseäni ja tekemisiäni kohtaan olen todella kriittinen, mutta äitinä pyrin kannustamaan ja luomaan lapsille itseluottamusta, joka auttaisi elämässä. Olen hieman huono sanomaan ei, joka johtaa usein tilanteisiin joissa tajuan, että minulla on aivan liikaa asioita hoidettavana - jotenkin kummasti olen (ainakin tähän asti) kuitenkin aina kaikesta selvinnyt kunnialla.


Mitäs muuta minä olenkaan... Jos kotona on sotkuista, mun pinna on kireä. Mietin asioita aivan liikaa. Haluan aina, että kaikki selviää. Uskon, että asioilla on tapana järejstyä. Rakastan jännitystä ja yllätyksien järjestämistä. Olen kova ikävöimään. Tutustun ihmisiin helposti, mutta ystävystyn varoen. Rakastan tanssimista, se saa minut unohtamaan kaiken muun ja elämään hetkessä. Mun mieli muuttuu melko tiuhaan tahtiin. Olen äkkipikainen. Jos päätän jotain, teen/saan sen. Rakastan ystäviä ja perhettä. Vihaan meidän portaita. Rakastan hyvää ruokaa, mutta syön liian nopeaa. Syön liikaa herkkuja. En voisi elää ilman tanssia. Tunnen itseni usein laiskaksi. Olen ihastunut bloggaamiseen ja toivon salaa, että joku lukee tätä. Olen melko tempperamenttinen. Minussa asuu pieni "äijä". Olen ylpeä mun lapsista. Tykkään mun työstä. Mietin liikaa mitä muut ajattelee. Olen pessimisti, joka kuitenkin haluaisi aina uskoa parhaaseen. Sisustus on minulle intohimo. Haluaisin saada aikaan enemmän. Uskon, että jokainen on oman onnensa herra. Kotini ei ehkä koskaan tule valmiiksi, aina voi muuttaa jotain. Jos stressaan, en saa nukuttua. Haluan aina kaiken heti nyt, eli olen melko malttamaton ja vihaan odottamista. Aamukahvia en voi jättää väliin. Osaan iloita ja surra muiden puolesta. Itken usein. Käytän aivan liikaa puhelinta. En katso enää kauhuelokuvia, tai mitään rankempaa, koska ne tulee mun uniin. Kuuntelen lähes aina musiikkia kotona. Nauran kovaa. Poltan paljon kynttilöitä ja vihaan kirkkaita valoja. Eilen laitoin hieman joulua kotiin ja tänään aion ostaa itselleni jotain kivaa. Tänään minua hymyilyttää, olen onnellinen.

Sellainen olen minä, Krista 29-vuotta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät päivää, kiitos <3