Viikonlopun fiiliksiä ja ihana uusi tuoli.

Maanantai ja fiilikset mitä parhaat.

Viime torstaina pyörähdin Ideaparkissa poikien kanssa ja mitä minä löysinkään. Pentikin myymälässä kohtasin jotain, jota en tiennyt edes etsiväni, ihanan rottinkituolin, joka olisi täydellinen makkarin "tuolia huutavaan nurkkaan". Koska olimme poikien kanssa liikkeellä ilman autoa, varasin tuolin ja nappasin matkaan pari kynttilälyhtyä alekorista. Kotiin päästyäni olin innoissani ja aloin esittelemään lyhtyjä miehelleni kunnes tajusin, että ne ovat poissa! Iski paniikki, ei siksi että ne neljän euron lyhdyt olivat kadonneet, vaan siksi, että minun kukkaroni oli samaisessa pussissa. Kello oli 19:52 ja Ideapark sulkeutuu klo 20:00, hyppäsin pikaisesti auton rattiin ja matkalla soitin, jos joku olisi pussin sattunut löytämään, ja kyllä, joku ihana ihminen oli kiikuttanut minun punaisen paperikassini Ideaparkin infotiskille, josta ystävällinen neiti sen minulle hymyillen ojensi juuri ennen sulkemisaikaa. Vauhti päällä tajusin, että minulla oli vielä kaksi minuuttia tehokasta peliaikaa jäljellä ja niimpä juoksin pitkin käytävää kohti Pentikin myymälää ja ehdin vielä saada tuolin kotiin. Loppu hyvin - kaikki hyvin! 

Perjantaina sitten tuijottelin uutta tuolia ja olohuonetta vuorotellen. Olohuoneeseen on pitkään jo kaavailtu nojatuolia tai keinutuolia, mutta mieheni on aikonut sen sinne hankkia ja hän ei ehkä ole kaikkein nopein tällaisissa hankinnoissa. Niinpä pyöräytin taas olohuonetta hieman ympäri ja uusi rottinkituoli sai toistaiseksi jäädä koristamaan olohuonetta. Makuuhuoneen tyhjä nurkka saa odotella sen aikaa, että jonain päivänä mieheni kävelee ovesta jonkun tuolin kanssa... Sitä päivää odotellessa. 

Viikonloppu oli työntäyteinen, mutta silti olo on jotenkin levännyt ja rentoutunut. Lauantai-iltaa vietimme mieheni siskon ja hänen miehensä kanssa nauttien hyvästä ruuasta ja yhdessäolosta. Tädin tuomat joulukalenterit saivat Oliverin jo hieman joulutunnelmiin, joten eilen 

leivottiin sitten herran toiveesta vuoden ensimmäiset piparit. Tästä innostuneena kaivelin illalla varaston perukoilta hieman joulujuttuja ja ajattelin hiljalleen tuoda joulua kotiin. Viikonlopun kruunasi poikien aikainen väsähtäminen, joka mahdollisti ihanan rauhan nauttia glögiä ja pipareita sohvan nurkassa.

 Minulla on sellainen tunne, että tästä viikosta ei voi tulla huono, joten ihanaa viikkoa kaikille!