2016/01/21

Kameran edessä

Sain viime viikolla kyselyä paikallisen lehden toimittajalta, joka tahtoi tehdä pienen jutun sisustusbloggaajista. Kysymykset sain sähköpostiini ja tekstin luettavaksi ennen sen julkaisua. Lähdin siis tottakai mukaan sen enempää arpomatta, kuvia haluttiin napata blogistani vaan sieltä ei ollut löytynyt yhtään kuvaa minusta kotona, joten sellaista pyydettiin. 

Istahdin koneelle siinä toivossa, että pakkohan minun on jossain kuvassa vilahtaa, mutta ei, en vilahtanut. Niinpä sellainen kuva oli saatava, koska olin jo mennyt sellaisen lupaamaan. Sitten iski ongelma, kuka sen kuvan minusta ottaa? Poikani 7-vee koulun jälkeen, no joo, silloin olisi valoisaa ja siltä osin kuvaushetki hyvä. Mutta yritäpä saada kuvat onnistumaan ja mielenkiinto riittämään niin pitkäksi aikaa, että äiti on tyytyväinen. Päivä vaihtui iltaan ja sain mieheni kotiin, iltapalalla muistin yhtäkkiä kuvan, jota ei siis oltu vielä otettu ja joka piti samaisena iltana lähettää. Ei auttanut, kun harjata hiukset ja vaihtaa kalsaripaita neuleeseen, kaikki valot päälle ja hymyä huuleen. 


                                    "Mitä jos mä tässä kaatelen teetä tai katan pöytää..." 


                                                   "Ehkä mä vaan istun ja hymyilen."


                              "Ehkä sittenkin voisin seisoa... ai niin mulla on verkkarit!" 

Räps räps ja tarkastus, "aivan kamala, ota uus!" No, siinähän se ilta menikin, milloin näytin kiukkuiselta, milloin ärsyttävältä, hiukset huonosti, vanhalta, isältäni, hyi, kamala, yäk ja ok, tää on ihan jees..." Lopulta sain jopa kuvat lähetettyä ja lehdessä hymyilen hiukset sekaisin, mutta ainakin näytän itseltäni, enkä liian huolitellulta ja viisaalta. Jotenkin tuo kameran edessä oleminen on vaan aina yhtä kamalaa. Jatkan siis mieluusti kameran takana tästä eteen päinkin, vaikka kovasti olen joskus uhonnut, että saattaisin vaikka jonkun asukuvan tänne laittaa... Saa nähdä, nyt ainakin päivät menee jumppahousuissa tukka nutturalla, siitä tyylistä ei ehkä hirveästi inspiroidu kukaan. 

Jutun pääset kurkkaamaan tästä! 

2 kommenttia:

Kommentit piristävät päivää, kiitos <3