2016/01/07

Lomat lusittu

Arki alkoi pienin askelin meidän perheessä jo eilen ja tänään harppasikin kerralla täyteen vauhtiin, kun herätyskello soi 6:45. Kokonaiset kaksi viikkoa saatiin nauttia lomasta koko perheen voimin. Vietettiin Joulua Kuopiossa, uutta vuotta Kuusamossa ja pyörähdettiin päiväreissu Haaparannassa. Kilometrejä kertyi siis melkoisen monta auton mittariin. Hymyä, naurua, kiukkua ja kaikkea tältä väliltä koettiin kun seurana oli pääasiassa vain oma perhe.

Loman viimeiset päivät nautittiin ihan vain kotona, ei pidetty kiirettä, ei katsottu kelloa eikä stressattu säästä. Aamulla herättiin mieheni kanssa valmiiseen aamupalapöytään, kun pojat olivat sen yhdessä kattaneet (sydän suli joka kerta). Aamiaisen yhteydessä keksittiin päiväksi tekemistä ja päivät touhuttiin sitä sun tätä, pyörähdettiin kaupungilla, syötiin ravintolassa, löhöttiin sohvalla, laskettiin pulkkamäkeä, herkuteltiin (ihan liikaa), sotkettiin olohuone legoilla ja illalla nukahdettiin tyytyväisinä saunan raikkaina.

Lomalla taas tajusin, kuinka kiireistä arkea me todella elämme. Mieheni työskentelee maanantaista perjantaihin 7-16:30 ja tähän lisäksi työmatkat, minä taas vuorostani teen töitä tiistai, torstai ja perjantai iltapäivästä iltaan, keskiviikkona iltapäivisin ja sunnuntaisin aamusta iltaan. Siihen kaikkeen kun lisätään vielä poikien koulu- ja hoitoajat, sekä isomman harrastukset, voi tästä helposti laskea meidän perheen yhteisen ajan... Mutta arvatkaa mitä, kukaan meistä ei valita tästä, me emme stressaa tästä, eikä me oikeastaan edes huomata asiaa. Tämä on meidän arki ja toimii mainiosti meillä, vaikka kyllä minä myönnän välillä kaipaavani enemmän vapaita iltoja ja viikonloppuja. Onnekseni nautin kuitenkin kovasti työstäni! Liekkö nämä nyt niitä ruuhkavuosia joista olen joskus ihmisten kuullut puhuvan...

Lomalla huomasin kuitenkin hieman ikävää joka oli sisälläni kasvanut erittäin kiireisen syksyn aikana, ikävää omaa perhettä kohtaan. Oli ihana pysähtyä ja ajatella, katsoa ympärille ja höpötellä niitä näitä omien poikien kanssa, huomata kuinka mahtavia tyyppejä he ovatkaan! Kevät tulee olemaan täynnä aikatauluja, työreissuja, pitkiä työpäiviä ja kiirettä, mutta onneksi myös siellä täällä siintäviä lomia, jolloin ehtii taas antaa itsestään kaiken perheelle ja itselleen. Onnekseni työni myös mahdollistaa pitkän kesäloman, jolloin lapset jo ehtivät taas kyllästyä äidin kanssa olemiseen, heh.

Uuden vuoden lupauksia en yleensä tee, tai teen mutta usein sellaisia, etten edes pysty niitä pitämään, kuten karkkilakko! Tänä vuonna kuitenkin lupauksen tein, jonka aion pitää. Lupasin itselleni, että annan itsestäni enemmän, uskallan olla minä, enkä murehdi niin paljon siitä, mitä minun pitäisi olla ja millainen olen muiden silmissä... Itsekritiikki, tuo inhottava ystävä, joka kanssani on kulkenut koko ikäni saa nyt hieman antaa minulle tilaa ja yritän hyväksyä asiat juuri niin kuin ne ovat ja nauttia niistä. En tietenkään siitä kokonaan luovu, muutenhan minusta tulisi ihan huithaithapeli, mutta vähän aion siitä ottaa tilaa. Aion myös opetella sanomaan ei, koska joskus on vain pakko sanoa ei, että voi hyvillä mielin ottaa vastaan sen mille on sanonut joo. Näin myös jää varmasti enemmän aikaa perheelle ja ne "ei:t" jotka jäävät mieltä kaihertamaan unohtuvat varmasti. Tässä minulla tosiaan on ehkä hieman opeteltavaa... Aika usein sanon vaan "joo" koska en halua sanoa "ei" ja olla inhottava, ja voin kertoa, että näin saa kalenterin helposti todella täyteen! Mutta ei hätää, en minä joka asiaan aio sanoa ei, nytkin olen jo vuoden alkuun sanonut asioille "joo" ja edessä on kivoja uusia haasteita ja juttuja! Tykkään myös olla ihmisille avuksi, ja silloin usein on sanottava "joo".

Nyt siis nenä kohti kevättä ja suupielet korviin :)


Pus ja kiitos kuluneesta vuodesta<3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommentit piristävät päivää, kiitos <3